Paavalin kirje roomalaisille ei tuomitse homoutta. Itseasiassa homoutta ei tuomita missään muuallakaan Raamatussa, mutta otan tämän kirjoitukseni aiheeksi Roomalaiskirjeen, koska Mooseksen laki saatettaisiin kuitata vanhan liiton höpinöiksi kun Roomalaiskirje puolestaan edustaa Uutta Testamenttia ja siitä löytyy Raamatun ainoa viittaus naisten väliseen seksiin.
Koska aihe herättää tunteita, aloitetaan varovaisesti.
Paavalin suhtautumista homoseksuaalisuuteen ei ole mielekästä arvioida, ellemme ensin määrittele, mitä homoseksuaalisuus on. Vasta sen jälkeen voimme tutkia, mitä Raamattu aiheesta kirjoittaa. Homoseksuaalisuuden määrittely ei ole rakettitiedettä.
Homoseksuaalisuudella tarkoitetaan yhteisymmärrykseen perustuvaa romanttista kiinnostusta kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä.
Lähdetään siis seuraavaksi rohkeasti tutkimaan, mitä Raamatussa aiheesta sanotaan.
Ajatellaan harjoituksen vuoksi kertomusta Sodomasta, jossa joukko vihaisia kylän miehiä haluaa raiskata kaksi kylään tullutta vierailijaa. Vaatii melkoisia tulkinnallisia erivapauksia mieltää joukkoraiskaus yhteisymmärrykseen perustuvaksi romanttiseksi kiinnostukseksi kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välillä. Jos Raamattua halutaan tulkita niin kuin se on kirjoitettu, Sodoman tarinassa ei puhuta homoseksuaalisuudesta. Pikemminkin siinä puhutaan muukalaisia kohtaan osoitetusta vihamielisyydestä.
Lupasin kuitenkin, että tämä kirjoitus koskettaa Roomalaiskirjettä, joten siirrytään siis itse asiaan. Herkutellaan hetki ensimmäisen luvun kuuluisilla jakeilla 26-27.
Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
Vaikka kirjeessä on suurempiakin ongelmia, aloitetaan tekstissä käytetystä termistä ’luonnonvastainen’. Veikkaan, että monen homoihin nihkeästi suhtautuvan tassu on pystyssä, jos kysyisin tarkoittaako se jotain negatiivista. Alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä kyseisessä kohtaa käytetään sanaa ’physis’, joka tarkoittaa ’henkilön luonteesta poikkeavaa’. Eli jos iäkkäät vanhempani alkaisivat tanssia hiphoppia, tanssiminen sinänsä ei olisi väärin, mutta se ei olisi heille luonteenomaista. Itseasiassa sama kirjoittaja käyttää samaa termiä ’physis’ Roomalaiskirjeen 11. luvussa kuvatessaan Jumalan hyviä poikkeuksellisia tekoja.
Luonnonvastainen on huono suomennos ja sisältää negatiivisen konnotaation, jota alkuperäisessä tekstissä ei ole.
Palataan kuitenkin tekstin suurempaan ongelmaan. Jakeiden 26-27 seksiaktit eivät siis ole väärin niiden luonnottomuuden takia vaan ne ovat häpeällisiä johtuen siitä motiivista, miksi henkilöt seksiin ovat ryhtyneet. Miksi nämä henkilöt sitten ovat laittaneet orgiat pystyyn? Kysymys on hyvä ja vastaus löytyy, yllätys yllätys, Raamatusta.
Jae 24 alkaa sanoilla ’sen vuoksi’. Se lähestulkoon kirkuu sitä, meidän on luettava edellinen jae ymmärtääksemme juurisyyn kirjeessä kuvatulle ongelmalle. Katsotaanpa siis mitä jakeessa 23 sanotaan.
He ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Tuossahan sanotaan, että nämä ihmiset ovat luopuneet (kristinuskon) Jumalasta ja että nämä ihmiset ovat alkaneet palvomaan pakanajumalia. Jumalan kirkkaus on vaihdettu epäjumalien palvonnaksi. Ei ihme, että Paavalilla meni herne syvälle sieraimeen.
Emme välttämättä tule ajatelleeksi, mutta seksuaalisuus näytteli voimakasta roolia tuon ajan pakanallisissa riiteissä. Se oli normaali osa antiikin kulttuuria. Max Weberin vuonna 1920 julkaisemassa kirjassa ’Sociology of Religion’ kuvataan pakanajumalien palvomiseksi järjestettyjä seksiorgioita, joissa seksuaalisuuden tabua käytettiin kuvaamaan pakanajumalaa kohtaan koettua rakkautta. Kirjan englanninkielinen käännös löytyy täältä ja he, joita kiinnostaa vain todisteet seksiorgioista, voivat hypätä sivun 236 puoliväliin sillä riskillä, että kokonaiskuvan saaminen vaatisi tarkempaa tutustumista teokseen.
Eli mistä Roomalaiskirjeessä on siis kysymys?
Jos yhdistää Roomalaiskirjeen paheksunnan Jumalan kirkkaudesta luopumisesta ja aikakaudelle tyypilliset pakanajumalien palvomiseksi järjestetyt orgiat, ei liene vaikea ymmärtää, että Paavali varoittaa Rooman seurakunnan kristittyjä: älkää liittykö pakanallisiin irstailuihin, koska se on Jumalalle kauhistus.
Mustasukkaisuus muita uskontoja ja niiden rituaaleja kohtaan kulkee johdonmukaisesti läpi Raamatun aina siitä lähtien kun Mooseksen laissa kielletään leikkaamasta hiuksia, jotta ei tultaisi matkineeksi naapuriheimoa, jonka jumala oli mieltynyt tietynlaiseen kampaukseen. On siis vain johdonmukaista, että Paavalin Jumala olisi ollut hyvin harmissaan, jos Rooman seurakuntalaiset olisivat ryhtyneet pakanallisiin palvontamenoihin.
Sitten päästään taas jännän äärelle. Kuinka moni lukijoista on sitä mieltä, että Roomalaiskirjeen varoitukset pakanajumalien palvontariiteistä joukko-orgioineen voidaan näppärästi survoa tarkoittamaan homoseksuaalisuutta?
Pakanajumalien kunniaksi järjestetyt irstailut ovat aivan eri asia kuin yhteisymmärrykseen perustuva romanttinen kiinnostus kahden samaa sukupuolta olevan välillä.
Olisin kovin hämmästynyt, jos Raamattua melko kirjaimellisesti tulkitsevat alkaisivat nyt rakentaa ihmissuhteen ja pakanallisten palvontariittien välille jotain aasinsiltaa. Se silta olisi niin pitkä ja mutkainen, että aasi-parka nääntyisi jo puolivälissä. Edes Jeesus ei ratsastanut niin väkevällä aasilla Jerusalemiin.
Toki on heitä, jotka vilpittömästi uskovat Paavalin vierailleen homoparien makuuhuoneissa ja kirjoittavan kirjeessään heidän petipuuhistaan. Sen lisäksi, että tällainen seksiturismi ei tunnu uskottavalta, myöskään Roomalaiskirjeen sanamuodot eivät tällaista tulkintaa puolusta. Heikko tuntemus antiikin historiasta ei ole tekosyy raamatulliseen anakronismiin edes silloin kun sillä yritetään puolustaa omia ennakkoluuloja.
Roomalaiskirjettä voi käyttää vastustamaan pakanajumalien palvontaa, mutta kahden ihmisen romanttisen rakkauden esteeksi siitä ei ole.
Nyt kannattaa ottaa hatuista kiinni. Vihervaaran seuraava eksegeesi ilmestyy pian…
On ollut hyvä eskusteluketja tai ainakin vilkas sellainen. Odamme jännityksellä seuraavaa teemaa.
Luulen että tällaiset keskustelut ei akateemisella tasolla ovat tärkeitä mielipiteitten muokkaajia. Huomasin että olen erityisen kiitollinen noista mielipiteistä joita en alkuunkaan kannata. Ne panevat ajattelemaan sitä että mitä itse oikeastaan asiasta tuumin.
Kotimaa 24 on minulle hieno löytö , tällaisia keskusteluja en olekkaan käynyt sitten nuoruuden päivien. Piristävää.
Tämä homoteema on mielestäni tärkeä keskustelunaihe vaikka välillä kyllästyttää. Se on tärkeä mm siksi että sen esilläpito hioo pois homoilun negatiivista stigmaa. Ei koko kansa tule koskaan homoilua ymmärtämään mutta ei kansa aina ymmärrä omia viettejäkään ja mihin ne heitä ohjaavat.
Kirkon kanta meidän päiviin asti on ollut se että seksi on syntiä ja homoseksi varsinkin. Kaikki olemme sen vietin kirkouksen alla ja koko elämä siinä menee että siitä ja seurauksista selvän saisi.
Kokonaisuutta tarkastellessamme emme voi sivuuttaa jaetta 1:18. Jae toimii ikään kuin johdantona kokonaisuudelle joka alkaa seuraavasta jakeesta 1:20 ja jatkuu jakeeseen 2:16 saakka.
Jakeita 1:26 – 27 tulee tulkita osana tätä kokonaisuutta.
Tuomitseeko Paavali tekstissä luonnonvastaisen sukupuoliyhteyden? Ei tuomitse ja kehottaa muitakin välttämään tuomiota. Tuomitseminen tulee jättää yksin Jumalalle.
Asian voi toki tulkita niinkin, että Paavalin mukaan Jumala on jo tuomionsa antanut. Viittaan jakeen 1:26 ensimmäiseen virkkeeseen. Töllöin jakeen toinen virke ja jae 1:27 ovat tarkempaa selostusta tästä tuomiosta.
Välillä tuntuu että kristittyjen Jumala ei ole Jahve eikä Jeesus vaan Paavali.