Paavali ei kutsunut Jeesusta Jumalaksi
Paavali ei missään vaiheessa kutsunut Jeesusta yksiselitteisesti Jumalaksi.
Näin toteaa Gabriele Boccaccini. Väite ei ole mitenkään merkittävä, eikä uusi.
Usein korostetaan, että Raamattu on ikään kuin pieni kirjasto eri ikäisiä ja tyylisiä kirjoituksia.
Vanhan testamentti on monen kerrostuman tulos. Onhan siinä jopa vuosisatojen aikana syntyneitä kirjoituksia.
Uusi testamentti on myös monen kerrostuman tulos. Se on tätä paljon tiiviimmässä mielessä.
Yksi kerrostuma ovat juuri Paavalin kirjeet. Hänen nimissään on monta kirjettä Uudessa testamentissa, mutta aidoiksi luetaan nykyään kiistatta vain seitsemää.
Muita voidaan kutsua "jälkijäristykseksi tai komeetan hännäksi, tai vielä paremmin Paavalin koulukunnaksi tai ateljeeksi", kuten James D. G. Dunn tekee.
Näistä alkaen tapahtuu kehitys, missä Jeesusta aletaan sanomaan yhä selkeämmin Jumalaksi.
Tämä kehitys on kiistaton tosiasia. Eihän oppi tippunut valmiina taivaasta. Eikä myöskään niin käynyt Raamatulle. Tai uskontunnustuksille.
Erimielisyyttä esiintyy siitä, miten tätä kehitystä on tulkittava.
Tutkimus ei ota huomioon muuta kuin historiallisia seikkoja.
Teologia sen sijaan haluaa nähdä kehityksessä enemmänkin jonkinlaista kasvua ymmärtämisessä. Vähitellen asiat osataan ilmaista.
Yksi merkkipaalu saavutettiin vasta 300-luvulla, kun yleinen kirkolliskokous totesi Jumalan Pojan olevan "valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta" ja olevan "samaa olemusta kuin Isä". Hän on sittemmin tullut ihmiseksi Jeesuksessa.
Tämä on perinteen tai siis tradition yksi merkitys. Vähitellen käy selväksi totuus Jeesuksesta.
Gabriele Boccaccinin huomio on kirjasta Paul’s Three Paths to Salvation. Vartija-lehden Paavalin kolme pelastustietä -kirjoituksessa se esitellään. James D. G. Dunnin lainaus on kirjasta The Theology of Paul the Apostle.
121 kommenttia
Kosti. Näissä keskusteluissa täytyy usein valita jokin kohta erityisesti pöydälle, vaikka mielenkiintoisia ajatuksia sinä esität paljon muitakin. Tuossa lopussa kysyt, että ”Eikö se, että ylipappi repäisi vaatteensa merkinnyt juuri sitä, että Jeesus oli tehnyt itsensä Jumalan vertaiseksi?”
Ylipapin kommentti oli yksi niistä monista syytöksistä, joissa Jeesuksen väitettiin tekevän itsestään Jumalan. ”Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme” sanoi ylipappi vaatteiden repäisyn säestämänä. Mitä sitten Jeesus sanoi sellaista, josta tuo kiukkuilu?
Sen ohella, että Jeesus epäsuorasti tunnusti olevansa Jumalan Poika hän sanoi: ”vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.”(Mat26:65) Vastaava hysteerinen reaktio oli myös Pilatuksen edessä, jossa napsahti Jeesukselle vastaava syytös: ”Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.”(Joh19:7)
Poika tulkittiin Isäksi jo paljon ennen kirkolliskokouksia, mutta ketkä olivat nuo tulkitsijat? Eivät suinkaan Jeesusta seuranneet, eikä Jeesus itse enempää kuin Paavalikaan. Jeesuksen arkkivastustajat kyllä sotkivat keskenään toistuvasti Jumalan ja hänen Poikansa.
Sami joskus aikanaan siteerasi tunnetun suomalaisprofessori Jukka Thurenia, joka selitti, miten kirkolliskokouksessa tehtiin Jeesuksesta Jumala, vaikka Raamatun teksti kuinka harasi vastaan: ”Nikaian kirkolliskokous turvautui filosofiseen oppisanaan tämän arvoituksellisen totuuden selittämiseksi: Sana eli Jumalan Poika on ’samaa olemusta kuin Isä’”.
Rauli, täytyy myöntää, että olet haastanut minut paneutumaan entistä tarkempaan Raamatun tekstin lukemiseen. Hyvänä apuna on ollut osaltaan tuo blueletterbible, kun kysymys on ollut esim. hebrean kielestä.
En nyt näin pikaisesti löytänyt tuota Jukka Thurenin mainitsemaa kohtaa, jonka toit esille. Thuren toteaa tuosta uskosta Herraan Jeesukseen, että ”se on syttynyt alkuseurakunnan ”heprealaisten” jäsenten sydämissä, sellaisten ihmisten, jotka olivat hyvin tunteneet opettajansa ja jotka samaan aikaan kahdesti päivässä tunnustivat: ”Herra on yksi.” Perusteena oli usko, että Herra Jumala on herättämällä Jeesuksen kuolleista korottanut hänet omalle valtaistuimelleen, jolla istujaa puhutellaan Herraksi.”
Edelleen Thuren toteaa: että Vanhan Testamentin shema-tunnustuksen voi ymmärtää siis näinkin; Herra (on) meidän Jumalamme. ”Herra on yksi ainoa” (5Mo6:4)” Mutta miten sitten on, eikö apostoleilla ja Korintin kristityillä ollut kaksi Herraa? – Koska Jeesuksen käsky ei milloinkaan poikkea Isän tahdosta, ei tunnustus ”Herra on Jeesus” käytännössä voi joutua ristiriitaan Israelin tunnustuksen kanssa.” Jeesus on niinkuin Isäkin kuningasten kuningas ja herrain Herra (1tim6:15 ja ilmestyskirja)” Paavali ei havainnut edes jännitettä juutalaisten ja kristillisen tunnustuksensa välillä, vaan Jeesuksen tunnustamisen Herraksi tapahtuu Isän Jumalan kunniaksi!” Vasta silloin toteutuu Jumalan ykseys, kun Isää ylistetään koko universumissa – tunnustamalla Jeesus ainoaksi Herraksi.”
Muistamme myös mitä tapahtui kirkastusvuorella, kun heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” Samoin kävi Johanneksen kastaessa Jeesuksen.
Kerrankos sitä ihminen ymmärtää jotakin väärin. Mekin niin joskus teemme, eikös vain Sami?
Sitaatti koski raamatunkohtaa, johon viitataan kenties useimmin, kun Jeesusta samaistetaan Jumalaan, nimittäin Johanneksen evankeliumin alku. Kävimme Matias Roton kanssa alkujakeiista keskustelun, jonka molemmat kokivat myönteisenä, vaikka emme toki samaan johtopäätökseen tulleetkaan. Siteerasin siinä seuraavaa Samilta peräisin olevaa professorin lausumaa, joka oli kokonaisuudessaan tällainen:
”Sana oli Jumala. Edellisessä säkeessä sanalla ’Jumala’ on artikkeli, ho theos, tässä se on vailla artikkelia, theos. ’Sana’ ei ole identtinen Jumalan kanssa, mutta ei myöskään toinen jumalolento. Nikaian kirkolliskokous turvautui filosofiseen oppisanaan tämän arvoituksellisen totuuden selittämiseksi: Sana eli Jumalan Poika on ’samaa olemusta kuin Isä’”.
Filosofiseen terminologiaan turvautuminen on varmasti monen mielestä hienoa ja ylvästä, mutta onko se sovelias keino, kun Raamattu näyttää aiheuttavan vaikeuksia sanoillaan?
Sano nyt ihmeessä Sami, minkä tuossa Thurenin kertomassa voin ymmärtää väärin, kun hän tuota ”arvoituksellista totuutta” noin selvensi? En huomannut lähdettä, josta Thurenia siteerasit, kenties sekin voisi tulla esiin?
Raulille vielä muutamia kysymyksiä. Kuten kaikki tiedämme ystävämme Rauli on Jehovan todistaja. Jehjovan todistajat ovat syntyneet 1870 luvulla ja liikkeen perustaja on saanut voimakkaita vaikutteita adventisteiltä.
Itseäni on aina kiinostanut missä Jehovan todistajat olivat ennen vuotta 1870? – Entä missä heidän kirjalliset dokumentit ja Raamatun selitykset ovat todennettavissa ennen vuotta 1870> – Mihin jehovan todistajat samaistavat itsensa kirkkohistorian eri vaiheissa? Mikä on se autenttinen ryhmä, jossa heidän samaistumiskohde on? Vaikka esim 200-400 luvulla ? Kun kirkolliskokoukset päättivät kristillisen opin keskeisistä asioista, kolminaisuusopista, kristologiasta jne… niin missä on jehovan todistajat? Miten he vastustivat silloin kolminaisuusoppia, kristologisia teemoja, vai eikö jehovan todistajia silloin ollut? Jos oli mitkä ovat he lähteet joista voidaan tämä ryhmä todeta? Miten tämä ryhmä eli ja missä. Jos taas heitä ei ollut herää kysymys miten kristikunta on tullut toimeen ilmen heitä 1870 vuotta jos eh väittävät olevan alkuperäinen kristittyjen muoto?
Rauli oletko ikinä pohtinut näitä jehovan todistajana.
Rauli, vielä muutama rivi.
Palaan hieman vielä noihin enkelten portaisiin. ”Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin. Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan. Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.” (1Mo28:10-12)
Mikäli poistetaan portaat, koska enkelit eivät niitä tarvitse, jää jäljelle vain nousemisen ja laskeutumisen merkitys. Tähän liittyen Jeesus sanoi Natanaelille, kuten myös meille, jotka uskomme ”te saatte nähdä enkelten nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.” (Joh1:50-51) Tässä on siten kaksi keskeistä asiaa, enkelten nousu ja laskeutuminen ja se, että se tapahtuu Ihmisen Pojan päälle. Missään Raamatun tekstissä ei ole samanlaista mainintaa, joten siihen liittyy jotakin aivan oleellista koskien Jeesusta Ihmisen Poikana ja toisaalta sitä, että Alussa oli Sana. Evankelista ei siis sano: ”Alussa sai syntynsä Sana”; hän sanoo sen olleen, ei tulleen.
Neitsyt Mariasta syntynyt synnitön ja ristillä riippuva Kristus samassa persoonassa täysin yhdistettynä kaksi luontoa. Ihminen ja Jumala, luoduista kaikkein alin, kaikkein alimmaksi alennetuin ja samalla Isän oikealla puolella istuva, kaikkein enkeleiden yläpuolelle korotettu ja heti kohta Perkeleen alle alistettu. Kuten (Hep2:9) sanotaan: ”lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu.” Samoin (Ef4:9): “Hän oli astunut alas, maan alimpiin paikkoihin.”
Enkelten nousu ja laskeutuminen. He näkevät yhdessä ja samassa persoonassa yhdistettynä sen, mikä on korkeinta ja alhaisinta. Kaikkein korkein Jumala makaa seimessä. Kulkiessaan ylös enkelit veisaavat, ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa” ja kun he laskeutuvat alas ottaen huomioon ihmisluonnon alhaisuuden he veisaavat ..”ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.” Mikäli enkelitkään eivät voi sitä kyllin ihmetellä, saati käsittää, miten ylin voi olla kaikista alin, he haluavat siihen ikuisesti katsoa. (1Piet1:12). Miten sitten me voisimme sen ymmärtää? Uskon kautta aavistellen, järjelle se on liian vaikeaa.
Sami. Luin ne ja päätin pysyä edelleen tämän blogiotsikon alla.
Manulle vielä traditiosta eräs näkökulma.
Luterilainen reformaatio oli vastareaktio nimenomaan lännen kristikunnassa 1100–>välisenä aikana tapahtuneeseen kehitykseen.
Luterilaiset itse sanoivat tästä vastareaktiosta; ”Seurakuntamme eivät missään uskonkohdassa poikkea katolisesta kirkosta, vaan ovat ainoastaan poistaneet muutamia väärinkäytöksiä, jotka ovat uusia ja vastoin kirkkolain henkeä omaksuttuja.”
Samalla luterilaisuus kehittyessään suhtautui kriittisesti yhtenäisen kirkon traditioon ja täten loi oman tradition tulkinnan. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että näin oli tapahtunut jo aikaisemminkin katolisessa kirkossa mm. paavin asemaa koskevassa keskustelussa idän ja lännen välillä. Lännen ”mopo” oli lähtenyt keulimaan jo paljon aikaisemmin ja luther oli samalla tätä jatkumoa. Sley:n entinen työntekijä Risto Pottonen on käsitellyt ansiokkaasti erästä traditio kysymystä tuoreessa kirjassaan; https://sacrum.fi/kirjat/luterilainen-neitsyt-maria
Toisaalta kun luterilaisille Raamattu on ylin normi, luterilaiset eivät ole ilman traditiota. Luterilaiset liittyvät yhtenäisen kirkon ekumeenisiin uskontunnustuksiin ( kolmeen ensimmäiseen.) Tunnustuksemme viittaa myös usein kirkkoisiin yhteensä noin 56 kertaa, joista Augustinukseen viitataan 40 kertaa. Se myös puolusti kuvia radikaalireformaation piiristä nousseita kuvainraastajia vastaan, vaikka ikoniteologia jäi unholaan. Kritiikki luostarilaitosta, paastosääntöjä ja pyhien avuksihuutamista vastaan aiheutti kyllä harmaita hiuksia ja ortodoksisen patriarkan oli niitä vaikea ymmärtää 1570-luvulla käydyissä oppikeskusteluissa.
Nyt taisi kommentointi loppua. Kiitos niistä. Yli 100 yhteensä. Suurin osan luin, edes silmäilin.
”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20) Tässä Jeesus ilmaisee olevansa Jumala. Rabbiinisessa juutalaisuudessa sanotaan, että missä kaksi tai kolme (tai jokin muu määrä) kokoontuu tutkimaan Tooraa, siellä Shekhina, Jumalan Läsnäolo, on heidän keskellään. Tämä ajatus löytyy Talmudista. Jeesus asettaa itsensä siis sekä Tooran että Jumalan Läsnäolon paikalle.
”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” Joh.10:17-18
Jeesuksen Jumaluus ei lopulta perustu meidän tieteelliseen ajatteluun ja analyysiin, teologiaan, vaan Jumalan ilmoitukseen.
Tärkeintä on miten me suhtaudumme tuohon ilmoitukseen, jonka Jeesus on maailmaan tuonut. Siitä myös Apostolit (silminäkijät) todistavat, kuten myös Paavali.
Todistus Jumalan Hengestä, joka on myös Kirkon opetuksen mukaan Jumala, ilmenee siinä, miten tuo Henki ihmisessä vaikuttaa, Sanansa kautta (Voiman vaikutus), eli voimme käsittää ja ymmärtää Jumalan vain sen kautta, millaisen sijan Jumalan ilmoitus meissä saa.
Tätä Jumalan vaikuttamaa ”Uskoa” on monet pyrkineet turhentamaan, mutta, niiden keskuudessa, jotka tuntevat ja tietävät, että Jeesus on Jumala, on tämä Ilmoitus tullut heissä Jumalan Voimaksi, eikä tätä pysty kukaan uskosta osaton ihminen perusteluineen riistämään heiltä, koska Jumala on Itse ilmaissut Itsensä heille Kristuksessa. Tälle Uskolle Kristus perusti myös seurakuntansa. (Matt.16:18)
Monet Apostoleista menettivät henkensä tämän tähden, sillä he eivät voineet kuolemankaan edessä kieltää Jeesusta. Lopulta Kristisnuskossa on kysymys juuri tästä. Onko Jeesus vain ihminen, vai onko Hän myös Jumala? Jos on Jumala, niin miksi emme usko Häntä?
Järkeily ei hyödytä paljonkaan tässä asiassa, vaan ja ainoastaan Jumalasta syntynyt Usko. Tähän päätökseen myös Paavai tuli teologiassaan, sillä toteaa monesti, että usko tulee kuulemisesta, eikä ihmisen omasta päätöksestä.
”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Matt.11:27
Ilmoita asiaton kommentti