Amerikka sai sitten uuden presidentin ja maailma siirtyi uuteen aikakauteen. On melkoinen saavutus mitä kaikkea Trump on saanut aikaa jo vähän yli viikossa. Tukijat iloitsevat ja muu maailma seuraa kauhulla sivusta, ellei sitten osallistu somessa kampanjoimaan tai lähden mukaan mielenosoituksiin.
Kristikansan reaktiot ovat olleet värikkäitä ja jo vaalikampanjan aikana ehdokkaiden uskoa arvioitiin urakalla. Hilary oli monelle liikaa, joten Trump rankattiin uskovaisemmaksi hänen konservatiivisten ajatusten vuoksi, ja olihan hän käynyt säännöllisesti kirkossakin.
Trumpin perhe kävi vuosikymmeniä newyorkilaisessa pastori norman Pealen -kirkossa, kuulemassa menestysteologiaa tihkuvia saarnoja. Vaikkei Trump itseään uskovaiseksi mainostakkaan niin jotain varmaan tarttui mukaan erityisesti menestyksen saavuttamisen periaatteista.
Pastori Peale julisti, että Jumala haluaa siunata ihmistä menestyksellä, ja se saavutetaan myönteisen ajattelun voimalla: ”Luo itsestäsi mielikuva menestyjänä äläkä koskaan päästä siitä irti.”
Melkoinen vastakohta ristintien teologialle.
Ja nyt kun Trump on valittu presidentiksi, on moni julistanut, että johtajaa on kunnioitettava sillä sanassa kehotetaan siihen. Pitääkö meidän todella sokeasti vaan siunata huolimatta siitä mitä presidentti tekee ja saa aikaiseksi?
Historiassa on paljon esimerkkejä siitä kuinka kirkko on asettunut valtiovallan puolelle tukeneet johtajia sokeasti, joiden arvomaailma ja teot ovat olleet kyseenalaisia. Seuraukset ovat olleet tuhoisia, kun ihmisoikeusrikkomuksia on katsottu sormien välistä periaatteella ”päämäärä pyhittää keinot.”
Kun uutiset Trumpin naisten kähminnästä ja ala-arvoisista naisiin kohdistuvista puheista tulivat esille, niin moni kristittykin kehotti ymmärtämään. Entä sitten rasistiset kommentit eri etnisistä ryhmistä tai ala-arvoiset herjat vammaisista henkilöistä? Pitäisikö meidän todella ymmärtää, kun ihmisoikeudet ja – arvot vedetään lokaan?
Ja kun presidentti ylipäätänsä tekee päätöksiä törkeästi ihmisoikeuksia loukaten, annetaanko silloin hänelle mahdollisuus? Eikö presidentin tasolla ihmisoikeuksien ymmärtäminen pitäisi olla jo hanskassa.
Valtion päämiehet eivät tarvitse meitä siinä, että annamme heille mahdollisuuden – meidän tehtävä on haastaa heidän politiikkaa, haastaa heidän käyttäytymistä, haastaa heidän uskonsa, haastaa heidän moraaliset valinnat – kahta enemmän juuri heidän asemansa takia.
Se, että presidentti Trump ilmoittaa olevansa Israelin ystävä, ei tee hänestä yhtään uskovaisempaa kuin kenestä muustakaan. Israel kortti oli Trumpilta tehokas veto saada uskovaiset hänen tuekseen ja tehokas keino iskeä Obaman hallintoa vastaan. Vaikka kukaan tuskin tietää hänen Israel tietämystään ja todellisia motiiveja.
Nyt kun kuningas-mammona, ylimielisyys ja toisen ihmisen ylänkatsonta on kruunattu valtaan, meidän tulee rukoilla presidentti Trumpin puolesta. Ei antaaksemme hänelle loputtomia uusia mahdollisuuksia vaan parannuksen tekoa ja nöyryyttä. Hän ei tarvitse meidän ymmärrystä ja pitkämielisyyttä, vaan sitä, että haastamme hänen motiiveja ja tekojaan.
Päänsilittelyn aikakausi on ohi.
”Ja nyt kun Trump on valittu presidentiksi, on moni julistanut, että johtajaa on kunnioitettava sillä sanassa kehotetaan siihen. Pitääkö meidän todella sokeasti vaan siunata huolimatta siitä mitä presidentti tekee ja saa aikaiseksi?”
Onkohan kirjoitta ymmärtänyt jotain väärin? Esivallan kunnioittaminen tarkoittanee yhteiskunnallisen järjestyksen hyväksymistä kun se toteuttaa lakia ja on sopusoinnussa uskon kanssa, ei yksittäisen poliitikon varauksetonta kannattamista. ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”, kuten Herra opetti.
Tämä pätee yhtä hyvin trumpeihin kuin erilaisiin epäkristillisiin avioliitto-viritelmiin.
Kiitos Jari. Hyvä tarkennus. Tarkoitin tuossa presidenttiä henkilönä ja hänen päätöstensä varauksetonta kannattamista.
Hyvä kirjoitus!
Kiitos Sari palautteesta!
Kiitos, tämä kirjoitus on täyttä asiaa.
Kiitos Kimmo!