P niin kuin Possu eli pieni sikamainen aapisepisodi

b2ap3_thumbnail_Possu.png

 

Hiljattain jokin ulkomainen tusinatutkimus väitti, että uskovaiset ovat tyhmempiä kuin uskosta osattomat. Nyt näyttäisi Suomen oloissa siltä, että kaikki jotka syystä tai toisesta joutuvat tekemisiin uskonnollisten kysymysten kanssa, menettävät järkensä. Otan pienen mutta sitäkin raastavamman esimerkin:

 

Tietokirjailija selittää haastattelussa aivan pokkana, miksi hän uskonnollisiin syihin vedoten sensuroi possut aapisesta: ”Porsaita ei aapisiin voi laittaa, koska se saattaa loukata joitakin pieniä aapisen lukijoita. Uskontoon liittyvissä asioissa kannattaa pitää kieli keskellä suuta."

 

Rovasti: Suksikoon tietokirjailija suolle! Ei tässä ole ollut kieli keskellä suuta vaan pikemminkin peukalo keskellä kämmentä. Miten olisi ollut yhteydenotto islamilaiseen seurakuntaan, josta olisi voinut kysyä asiaa?

 

Pienten koululaisten muslimiäiti ei voi käsittää moista tietokirjailijan lausuntoa lainkaan. Hän ei suostu uskomaan, että moinen pyyntö olisi tullut oman uskontokunnan edustajalta.

 

- Olemme tästä aiheesta keskustelleet muslimien omissa keskusteluryhmissä harmistuneena siitä, että taas saadaan aikaiseksi tällainen turha urbaani legenda, mikä jää elämään totuutena. Siitä on meille paljonkin haittaa. Saamme jatkuvasti selitellä, ettei se pidä paikkansa. Asia lisää ennakkoluuloja sekä vihaa muslimeita kohtaan entisestään, hän sanoo.

 

Rovasti: Kirjankustantaja on tässä harjoittanut ihmeellistä itsesensuuria. Siltä on unohtunut hokema, jonka mukaan maassa maan tavalla. Näinkö heikko suomalainen kansallinen itsetunto todella on?

 

Äidin mukaan sianliha ei kuulu muslimien ruokapöytään, mutta koulukirjojen possukuvat eivät hetkauta edes tiukan linjan muslimeja.

 

- Kuinka aivottomina suomalaiset meitä oikein pitävät? Miksi ihmeessä kukaan possukuvasta loukkaantuisi? hän ihmettelee.

 

Rovasti: Niin, kukahan tässä lopultakin on ilman aivoja mahtanut toimia? Tieto ei välttämättä olisi tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, pikemminkin vastoinpäin.

 

Äiti kertoo, että perheen satukirjoissa seikkailevat myös saparohännät, ja lapset leikkivät myös Nalle Puhista tutulla Nasu-lelupossulla.

 

Hänen mukaansa possukuvan poistaminen aapisesta uskonnollisista syistä tuntuu lähinnä alentavalta ja loukkaavalta muslimeja kohtaan.

 

- Asiaan on saatava oikaisu ja myös meidän mielipide kuuluviin. Ei tuollaista voi vain olettaa.

 

Rovasti: Jos possukuvat todella poistetaan aapisista, niin saman logiikan mukaan kaikki possut ja siat täytyy käydä lahtaamassa ympäri Suomea, että tilanne vastaisi todellisuutta. Samoin sanat sika ja possu on poistettava suomen kielen sanavarastosta. Myös Juice Leskisen joululaulu Sika julistetaan pannaan. Ja sitten tikulla silmään niitä, jotka sikapossuja muistavat…

 

Possujutun lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082217401457_uu.shtml

 

 

 

 

 

29 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    Tarkoitin, mutta en sitä, että niistä pitäisi kaikkialla luopua. Usein ne ovat vaalean sinisiä ja vihreitä. Etsin lähinnä sellaista kirjaa, josta värit puuttuisivat Add-piirteistä johtuvan tarkkaavaisuuden takia. Siis pohja rauhalliseksi. Jostain syystä taustaväriviiva häiritsi keskittymistä. Tosi himmeä harmaa ei olisi ehkä ollut niin paha. Tavallaan sellainen harmonisuus oli toiveena.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Joo en mäkään niistä kirkkaan sinisistä (joita muistaakseni juuri Sinikka Raikusen jossain työkirjassa oli) tykkää juuri mainitsemastasi syystä. Eräs keino muuten päästä niistä eroon on ottaa mustavalkokopio sivusta ja pistää vaalennusta kehiin. Vihkoissa on yleensä sellainen selkeä vaaleanharmaa perusväli.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Miten se nyt taas menikään se vanha juttu norsusta, jota eläintarhassa oli yhtä aikaa ihmettelemässä suomalainen, amerikkalainen, saksalainen ja oliko kenties ranskalainenkin turisti? Suomalaista lukuunottamatta kaikki näkivät rahankuvia silmissään. Mitä siitä nettoaisi, jos elukan möisi, söisi tai opettaisi sille sirkustemppuja?

    Suomalainen seisoi sivummalla apealla mielellä ja tuumasi:”Mitähän tuo norsu mahtaa ajatella minusta?” :p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Lahtinen sanoo:

    Munkkipossut on kai kohta kiellettävä, ja siirryttävä käyttämään niistä uskontoneutraalia “munkkieläimet”- nimeä.

    Saisinko yhden munkkieläimen ja kahvin kiitos!

    Onhan tämä nyt miltei yhtä kamala sana kuin se ……..suukko eli ……..pusu, mikä oli rasistinen ja vaikka mitä, kuulemma?

    Toisaalta. Tuo ilmaus “munkki” voi joillekin kirkkokunnille viitata luostarissa elävään uskon harjoittajaan. Ja vaikka monet heistä ovatkin pyöreähköjä, niin onhan se uskontorasistista kutsua rasvaa tihkuvaa herkkupalloa samalla nimellä kuin harrasta rukousta ja luostarielämää viettävää kilvoittelijaa.

    Joten sana munkki on kiellettävä, ja korvattava sanalla “leipomus”.

    Näinollen sana “munkkipossu”, on kaksinverroin sopimaton uskontorasistinen ja loukkaava ilmaus.

    Poliittisesti korrekti kahvilatilaus siis kuuluu:

    Saisinko yhden “leipomuseläimen!”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Ari: Kyllä et ole väärässä, että munkki-nimitys on peräti harhaanjohtava. Suomemme kielessä asia on ainaskin kolmimielinen: Hurskas ihminen, leipomus ja lannoitusaine (Pollen munkit).

    Jos Leipomuseläinkin on liian paljastava ja loukkaava nimi, niin sitten voitaisiin siirtyä pelkästään kansainväliseen viittomakieleen: Sormella konditoriassa osoitamme, minkä leipomustuotteen tahdomme. Tosin äiti on aikanaan opettanut, että sormella osoittelu on rumaa. Mutta voihan sitä tietysti käyttää jotakin muutakin sormea kuin keskimmäistä, vai? Laserkynänkin käyttöä voinee harkita…?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Katja Sallinen sanoo:

    On munkilla neljäs aspekti. Kävi munkki eli onnenpotku. “Possun onnenpotku” Tai siis “eläimellinen onnenpotku”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Ikävää olla keskustelun banaalistaja, mutta ilmaisu “mahtavat munkit” ei tuo mulle mieleen 1) poikkeuksellisen hyviä, rasvassa keitettyjä hiivataikinaleivonnaisia 2) suurehkoja hevosen jätöksiä 3) Valamon asukkien poikkeuksellista hyvyyttä tai edes 4) monikollista onnea.

    Vaihtoehto 5:n keksiminen jääköön itse kunkin mielikuvituksen varaan. Munkin mielestäni…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Tämän täytyy olla jonkin sortin ennätys: Olemme tekemisissä 5-mielisen asian kanssa… :p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pirkko Lea Bright sanoo:

    Nyt on jo miltei kaksi tuhatta vuotta siitä kun Jeesus välillisesti aiheutti että kaksituhatta sikaa hukkui Genesaretin vesiin, joitten virtauksen alajuoksussa sitten kastettiin ihmisiä kristinuskoon. Pietari et al. kutsuttiin ihmisten kalastajiksi. Ja ettei possuja ravintona hyljeksittäisi Pyhän Hengen kautta Pietarille opetettiin että kaikenlainen animaalinen proteiini on teurastettuna hyvää syötäväksi, oli se vaikka grillattua käärmettä tai sammakonkoipea, joiden rinnalla joulukinkku on makoisampaa. Näyttää olevan silavaa syövät kansat muutenkin enemmän rauhallisia valtioelämässään ja eettisiä arvojakin, sekä hyvntekeväisyystyötä ym hyvältä kuuluvia asioita näyttää olevan enemmän sellaisissa kansoissa. Olen kuullut, että jossain raamatunkäännöksessä on possut karvattomia lampaita , koska kieli ei tunne sika – sanaa. Vanhan Testamentin moni opetus on ollut aikansa kulttuuria ja Jeesus ja Pyhä Henki avasi uuden tien ihmiskunnalle. yksi kompastuskivi oli ne 2000 sikaa, ja ehkä muistuttaa kahdesta tuhannesta vuodesta kun asiaa ongitaan ylös syvyyksistä ja kadotetaan sieluja ruoan takia. Paavali varoitti kadottamasta sieluja ruoan takia. Paavali itse ratkaisi ongelman jossain tilanteessa olemalla syömättä lihaa, jos sieluja kadottuisi hänen ruokansa ja hänen omantuntonsa vapauden takia. – Kiinalaiset nälänhädässään söivät ihmisruumiita ja kannibalismia on muuallakin ollut nälänhädän takia. Olisi parasta noudattaa Pietarin samaa neuvoa maapallon proteiinin suhteen, muuten ihmiskunta joutuu sotiin, jotka johtuvat esim siitä, että ei syödä monipuolisesti lihaa ja proteiinia ja ollaan niin aggressiivisia kuin nyt nähdään uutisista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121