Lukiessani kirkon nelivuotiskertomusta ja teologinen tohtori Vesa Ollilaisen luentoa, niin saan sen vaikutelman, että kristittyjen määrä vähenee hurjaa vauhtia.  Kantarin vuonna 2018 tekemän tutkimuksen mukaan kristinuskon Jumalaan uskovien suomalaisten määrä on voimakkaasti vähentynyt 2000-luvun aikana.Suomalaiset ovat etääntyneet institutionaalisesta kristinuskosta, mutta ovat hengellisesti avoimia ja etsivät vastauksia muualta, erityisesti Intia, Kaukoidän ja luonnonkansojen uskonnoista. Uushenkisyys on lisääntynyt

9% käy kirkossa kuukausittain

9% on henkilökohtainen suhde Jeesukseen

Kirkon vaikutuspiirissä on yhä vähemmän ihmisiä. Järjestäytynyt uskonnollisuus ei vetoa nykyajan ihmisiin, moni vierastaa kirkossa käymistä. Yhä useampi etsii hengellisiä vastauksia.

Tilannekuvaus on synkkä - mitä kirkon tulisi tehdä?  https://uusitie.com/tilannekuvaus-on-synkka-mita-kirkon-tulisi-tehda/

1. Kehitetään yhteisöllisyyttä

Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtaja Timo Pöyhönen mukaan tarvitsee tunnustaa tosiasiat. Kirkon jäsenmäärä voi vajota jopa 30% ja verotusoikeuden menetyskin on mahdollinen. Kenen haluamme kuuluvan tähän vähemmistökirkkoon ja minkälainen tulevaisuuden kirkko ovat? Näihin kysymyksiin Pöyhönen haluaa etsittävän vastauksia."Liiallinen moniarvoisuus tekee kirkosta sisäisesti epäyhtenäisen ja karkottaa lopulta kaikki. Harva hyppää bussiin, jonka reittiä ei tiedä."  sanoo Pöyhönen.

Hengen uudistus kirkossamme ry tarjoaa yhteisönäkyä kirkolle.  Seurakuntien toimintakulttuuri tulisi muuttaa yhteisöllisemmäksi, niin että seurakuntalaisten lahjat ovat siinä mukana.  Tarvitaan myös uusia yhteisöjä jo olemassa olevien lisäksi. Näiden uusien yhteisöjen tulisi antaa syntyä raamatullisen yhdessätekemisen pohjalta.  Yhteisöllisyys on kirkon elinvoimaisen elinehto, kun taloushaasteet ja jäsenmäärän kato ovat yhä todellisempia.

blogistin kommentti: Tunnen Timo Pöyhösen jo pitkältä ajalta ja olen ollut mukana aktiivisena yhdessä hänen perustamistaan yhteisöistä. Joten hän puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Yhteisönäky toimii ja sille tulee antaa tilaa. Näin saadaan ihmisiä mukaan omalla panoksellaan ja he saavat itselleen hengellisen kodin, joka tuntuu omalta.

2. Periferiat ja pikkupaikkakunnat ovat huomioitava

Haapajärven kirkkoherra, lääninrovasti Kari Tiirolan mukaan ihan ensin tulee laittaa kädet ristiin ja annettava selkeä todistus Kristuksesta pelastajana. Tiirola kulkee Pöyhösen jalanjäljissä yhteisöllisyyden ajatuksissa. "Tämä edellyttää väistämättä sitä, että messu toimitetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa ja että myös lapsilla on omat tehtävänsä messussa. Messu nimittäin luo seurakunnan. Ensimmäiset kristityt antavat meille tästä todistuksen jo Apostolien teoissa. Seurakunnan toiminnassa on lähdettävä tekemään työtä yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Kirkko ei ole palvelujen tuottaja. Se on yhteisö." https://uusitie.com/tilannekuvaus-on-synkka-mita-kirkon-tulisi-tehda/

Tiirola haluaa haastaa näkemystä siitä, että kirkon tulevaisuus määriteltäisiin kaupungeissa. Hänen mukaansa peripefioilla on ollut painoarvoa halki kirkon historian. "Jeesus toimi kaukana keskuksesta, Galileassa. Kun hän sitten uskaltautui Jerusalemiin, hänet tapettiin. Kristityt ovat aina antaneet vahvimman todistuksen uskostaan yhteiskunnan ja maailman äärilaidoilla. Tällä hetkellä kirkko kasvaa nopeimmin Afrikassa. Minusta tämä luo toivoa. Jos kirkolla menee nyt heikosti suurissa kaupungeissa, on todellisuus toinen siellä, mikä pääkaupungista katsottuna on periferiaa. Siksi myös toinen kirkon strategisista tavoitteista antaa ajattelemisen aihetta. Sen mukaan kirkon on myös puhuttava Jumalasta, joka 'on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset' ja ”ruokkinut nälkäiset runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois”. Todistus Kristuksesta ja toivon tuominen kaikenlaisiin periferioihin elämässä, kaupungeissa ja maaseudulla. Siinä kai se on."

blogistin kommentti: Olen itsekin maaseudulta kotoisin, joten tämä tulee siinä mielessä lähelle. Kun olin lapsi, niin silloin kylän emännät pitivät pyhäkoulua, jossa olin mukana vuosia. Se oli keskeistä toimintaa alle 100 asukkaan Heinijoella. Syrjäseuduilla on keskeistä messut, kyläkoulut ja kotikokoukset(kinkerit, raamattupiirit tms), jotka kokoavat kylän väkeä yhteen. Talkoomeininkiä on vielä myös voimissaan ja siinä on sitä arjen kristillisyyttä. Näin ollen on tärkeää, että kristityt saavat Suomessa hengen ravintoa myös vähemmän asutuilla alueilla.

3. Messuyhteisöjen vahvistaminen

Lauri Vartiainen (Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja) kommentoi, että "Kirkon nelivuotiskertomus ja sen tiimoilta käyty keskustelu on ollut yhtä kansankirkon hautajaisjuhlaa. Kirkko harjoittelee nyt vähemmistökirkon rooliin siirtymistä. Jotakin hyvin oleellista tiivistyy kirjan lakoniseen tietoon, että ”esimerkiksi Helsingin hiippakunnassa kastettiin vuonna 2019 kaksi viidestä syntyneestä lapsesta.”

Lääkkeeksi on tarjolla herätysliikkeiden messuyhteisöjä. Niille on kysyntää ja tilausta.  Otetaan mallia Englannin anglikaani kirkosta, joka on antanut tilaa kaikenlaisen yhteisöllisyyden rakentamiselle. No tästä on seurannut herätyshenkisten voittokulku, joka on vienyt kirkkoa herätyskristillisemmäksi. Mutta kaikille on silti ollut tilaa olla ja toimia kirkon sisällä. Suomessakin se voisi toimia. Tärkeintä olisi, että kansalaiset löytäisivät omanlaisen hengellisen kotinsa.

blogistin kommentti: herätysliikkeet ovat saaneet koottua väkeä hyvin omiin messuyhteisöihin ja varmasti niihin muutkin ovat tervetulleita. Kysyntä luo tarjontaa ja siellä heillä on vapaus toimia niillä teologisilla pelimerkeillä, mitkä ovat heille tärkeitä. Tulevaisuus näyttää pysyvätkö ne kirkon helmassa vai onko lähetyshiippakunnan tie edessä...

4. Opillisuudesta mysteerin äärelle ja uushenkisyys hyväksyen

Heidi Zitting (Tapiolan seurakunnan kansainvälisen työn ja lähetyksen pappi, väitöskirjatutkija ja kirkolliskokousedustaja) näkee, että yhteiskunta on tasa-arvoisempi kuin kirkko.  "Syrjivä, satuttava, riitelevä tai epätasa-arvoinen kirkko ei ole uskottava. Meidän tulisikin tähdätä Jeesuksen esimerkin mukaisesti korkeampaan oikeudenmukaisuuteen, hyvyyteen ja tasa-arvoon kuin ympäröivä yhteiskunta." sanoo Zitting.

Kirkon tulee vähentää keskittymistään opillisiin kysymyksiin ja tultava mysteerin luokse. Oikeassa olemisen kerho ei vedä puoleensa.  Hyvinvointi ja rauha ovat ihmisille tärkeitä, joten koettu usko sekä rauhantyö vetävät ihmisiä puoleensa. Zitting siteeraa Jeesusta, joka lupaa seuraajille sellaista rauhaa, mitä maailma ei tarjoa. Sekulaari jooga, meditaation ja mindfulness ovat tärkeitä monille. avulla. "Kristillistä joogaa tai meditaatiota ei ole syytä meidänkään pelätä, sillä kristityt ovat aina kontekstualisoineet paikallisia uskonnollisia tapoja, kuten joulun. Kristilliselle meditaatiolle meillä on satojen vuosien perinne. Kirkon tuleekin tuoda ihmisille tutuilla keinoilla Jeesuksen rauhaa ja kristillisiä mysteerejä ihmistä lähemmäksi." kertoo Zitting.

blogistin kommentti: Heidi Zitting piti minulle systemaattisen teologian kurssia Helsingin yliopistolla, joten hän jollain tavalla tuttu sitä kautta. Hän osaa sanottaa uushenkisyyden merkitystä tässä ajassa. Ne kristityt keille tämän tyyppinen hengelliseen, kuten kristillinen ja jooga meditaatio ovat tärkeitä ovat syntyneet oikeaan aikaan. Tarjontaa on ja se lisääntyy.  On hyvä, että keskustelua käydään ja ammennetaan myös omasta kristillisestä perinteestä.  Itsellelle luonto ja siellä liikkuminen&pysähtyminen on, mitä tärkeintä mysteerin ja luonnon kauneuden äärellä olemista, jossa ovat monet tärkeät rukouksen Jeesuksen puoleen nousseet.

Tällä kertaa jätän Vesa Ollilaisen luennon linkin taakse luettavaksi, jotta blogista ei tulisi liian pitkä.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kristinusko-on-ajettu-suomessa-marginaaliin-teologian-tohtori-vesa-ollilainen-kertoo-miten-haasteeseen-voi-vastata/

Loppukommentti:  Jo nyt kristityt ovat vähemmistössä, jossa kategoriana on henkilökohtainen suhde Jeesukseen(9%) tosin todellisuudessa voi olla korkeampi, koska tämä tulisi kysyä jokaiselta erikseen ja siitä on erilaisia näkemyksiä mitä se tarkoittaa. Kirkkoon kuuluu lähes 70% ja kulttuurikristittyjä on vielä paljon. Kun mennään alle 50% ja kristinuskon vaikutus maassamme ohenee, niin silloin ollaan varmaan sitten virallisestikin vähemmistössä. Suomessa ei kuitenkaan ortodoksit ja helluntalaiset pääse yli 1% kannatuksen.Tämä vie kristityt lähemmäs alkukirkon asemaa ja vaihtoehtoliikettä. Varmaa on se, että globaali Jeesuksen kirkko kasvaa.