Otto Savolainen: Leipäjonot eivät ole hurskastelua

Kokoomuksen Helsingin kaupunginvaltuutettu Otto Meri kritisoi Twitter-tilillään (28.12.2020) leipäjonoja ja totesi ”ettei ymmärrä tätä ruoka-apuun liittyvää hurskastelua” (Iltalehti 29.12.2020).   Tätä kommentointia lukiessani jäin miettimään sitä, miten kauas päättäjät voivat lipua monen ihmisen ja -kuntalaisensa arjen todellisuudesta. Ja toisekseen, hurskastelua-sana on tässä yhteydessä käytettynä alentava ilmaisu kaikelle sille hyvälle työlle, jota monet seurakunnat ja eri järjestöt säännöllisesti toteuttavat. Monille leipäjonoihin turvautuville ei myöskään ole kysymys hurskastelusta, vaan ja ainoastaan toivosta, jota ruoka uskoakseni meille jokaiselle syvimmiltään merkitsee.

Tviitissään Meri toteaa ristiriitaisesti, että leipäjonoilla on ”paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta ei ainoana tukitoimena” (IL 29.12.2020). Keskustelu leipäjonojen tarpeellisuudesta nousee aika ajoin esille. Hyvä niin. Ruoan jakelu seurakunnan ja yhdistysten toimintana jakaa mielipiteitä eikä se ole poissa kirkon sisällä käytävästä keskustelustakaan. Yleensä äänekkäimpiä ruokajakelun vastustajia ovat ne, jotka eivät ole tutustuneet toimintaan sisältä päin.

On totta, että parhaimmillaan ruoka-apu on vain täydentävää apua silloin, kun yhteiskunnan apu ei riittävästi auta ihmistä selviytymään arjen vaikeuksien keskellä. Toisaalta, jotainhan se kertoo yhteiskunnastamme, että meillä on leipäjonoja!  Ei pidä kuitenkaan syyllistää heitä, jotka suuresta sydämestään tarjoavat tällaista tukiapua tai heitä, jotka ovat tällaisen tuen tarpeessa. Se aika, minkä tällaiseen syyllistämiseen käyttää esimerkiksi Twitterissä, kannattaisi käyttää mieluummin siihen, mitä asioille voidaan jatkossa oikeasti tehdä.

Lehtien otsikoihin päätyvien heittojen taakse jää hyvin usein ilmiön juurisyihin ja rakenteisiin puuttuminen. Itse ajattelen niin, että leipäjonoilla ei pitäisi olla minkäänlaista paikkaa yhteiskunnassamme, mikäli yhteiskuntamme tavoittelee sivistysvaltiona olemista. Työni kautta lähestyn asiaa kuitenkin realismin kautta. Lisävelan turvin toimivassa yhteiskunnassamme ja samoin monissa sen kaupungeissa ja kunnissa on tilanne, jossa kolmannen sektorin toimijat ovat monesti pakotettuja kantamaan sitä vastuuta, joka lakisääteisesti tulisi kuulua valtiolle ja sen osatukemille kunnille ja jatkossa perustettaville uusille sote-maakunnille. Nykymuotoisessa toimeentulotuen turvaavassa mallissa Kela ja kuntien aikuissosiaalityö ovat normittaneet itsensä pois hyvin monen avuntarvitsijan arjen todellisuudesta. Tämän seurauksena seurakunnat ja järjestöt kantavat merkittävää vastuuta ruokahuollon turvaamisesta pienillä toimeentuloilla eläville ihmisille. Sen lisäksi, seurakunnat ja järjestöt kohtaavat suuren määrän avuntarvitsijoita ja tarjoavat heille myös neuvontaa ja ohjaamista muun avun piiriin.

Edellä kuvatun kaltaisia roiskaisuja leipäjonojen tarpeellisuudesta on verrattain helppo roiskaista. Vaikeampaa on korjata niitä rakenteita, joita leipäjonojen taustalla on. Tämän luulisi kaupunginvaltuutettu Merenkin hyvin tietävän. ”Suurin osa ruoka-avun saajista on ihan tavallista jengiä, joille lyhyt jonotus on halpa hinta arvokkaasta ruokakassista, Meri kirjoittaa Twitterissä.” (IL 29.12.2020) Uskooko Meri todella asian olevan näin? Ruokajonoista ilmaisen ruoan hakeminen on varmasti suurimmalle osalle kaikkea muuta kuin miellyttävä kokemus, etenkin jos jono muodostuu huomattavan pitkäksi ja näkyväksi. Mielestäni tällaiset heitot ovat ala-arvoisia ja kertovat enemmänkin kommentoijan tietämättömyydestä ilmiön syitä ja seurauksia kohtaan.

Kaupunginvaltuutettuna Meri varmasti tietää hyvin sen, että yhteiskuntamme on hyvin moniin eri kerroksiin jakautunut. On hyvin menestyviä ja hyvän aseman saavuttaneita ja on heitä, jotka pärjäävät jollakin tavoin työstä saamallaan toimeentulolla. On pieneläkeläisiä, jotka juuri ja juuri pärjäävät eläketuloillaan. Ja sitten on paljon heitä, jotka eivät hyvistä yrityksistään huolimatta saa elämäntilannettaan paremmalle tolalle muun muassa pitkäaikaissairauksien ja -työttömyyden takia. Ja heitä on yhteiskunnassamme verrattain paljon. He eivät ole halunneet itselleen tätä elämäntilannetta, se on vain heille langennut.

Kun yhteiskunnan ja kuntien tarjoama apu erilaisten etuisuuksien muodossa ei riittävästi auta vaikeuksiin joutunutta henkilöä, on paikallaan miettiä, millä tavoin toimeentulotukijärjestelmää tulisi kehittää niin, että ihminen voisi pärjätä sen turvin kokonaisvaltaisemmin. On myös paikallaan kehittää työelämän käytäntöjä ja joustoja suhteessa eri etuisuuksiin niin, että apua tarvitsevaa ihmistä ei heti rangaista, jos hän omalla aktiivisuudellaan kykenee kohentamaan omaa elämäntilannettaan. Tämä on yksi merkittävä rakenteellinen ongelma, joka eritoten pääkaupunkiseudulla ajaa ihmisiä turvautumaan leipäjonoihin. Toinen rakenteellinen ongelma ovat monien kaupunkien kohonneet asumiskustannukset. Sen seurauksena leipäjonoissa joutuvat asioimaan myös he, joiden toimeentulo ei riitä jokapäiväiseen elämiseen asumiskustannuksiin liittyvien kulujen jälkeen.

On tärkeää, että leipäjonoista ja niiden tarpeellisuudesta käydään rakentavaa keskustelua. Keskustelun lisäksi tarvitaan ennen kaikkea laaja-alaista yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi ja apua tarvitsevien ihmisten auttamiseksi.

Otto Savolainen

Diakoniajohtaja, Seinäjoen alueseurakunta

17 kommenttia

  • Rauno Seppänen sanoo:

    Suomen perustuslain mukaan leipäjonoja ei saisi olla olemassa.

    Perustuslain 19 § sanoo näin: “Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”

    “Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Elin toista vuotta pelkällä toimeentulotuella ja pärjäsin, kun asuin vaatimattomasti, en käytänyt nautintoaineita ja ostin vaattet kirpparilta. ja kävin tarvitaessa terveyskeskuksessa. Leipäjonoihin lienee siis muitakin syitä kuin valtion ja kuntien riittävän tuen puute.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauno Seppänen sanoo:

      Seppo Heinola, sinä elit toista vuotta pelkällä toimeentulotuella ja pärjäsit vaatimattomasti eläen. Hyvä. Eikö kuitenkin paras ratkaisu olisi se, että nostettaisiin toimeentulotukea inhimilliselle tasolle eli sen verran, että jokainen saa ostettua ruokaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kyllä minä sain ostetua ruokaa ihan riittävästi, mutta en käyttänyt nautintoaineita paitsi halpaa kahvia… Ja sain kuten muutkin tarvitsevat myös asumistuen. Tuet olivat ihan riittävät. Tosin olin Tampereella ja Hesan tilanne saattoi olla vaikeampi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauno Seppänen sanoo:

    Kun leipäjonot 1990-luvun alkupuolella ilmestyivät katukuvaan, niin näkyä pidettiin kansallisena häpeänä. Sen jälkeen niistä on tullut lähes virallinen köyhäinavun muoto ja sosiaaliturvan luonnollinen jatke.

    Puhtaita papereita ei saa koostumuksesta riippumatta yksikään Suomen hallitus sitten 90-luvun alkupuolen. Jonoista olisi päästy eroon jo aikoja sitten, jos siihen olisi ollut halua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Nostan sikäli Otto Merelle hattua, että kerrankin kokoomuslainen puhui rehellisesti julki, mitä ajatteli. Sen sijaan minun mahdoton ymmärtää sitä maailmaa, jossa ajatellaan leipäjonossa olevan kohtuullisesti toimeentulevia valeköyhiä. Ei. Ei kukaan jonota paria tuntia julkisessa häpeäpaalussa pari kympin ruokakassin tähden ellei todella ole sen tarpeessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Tutustuin paikalliseen jonoon menemällä jonon jatkoksi. Sain seisoa pakkasessa pari tuntia. Ei se herkkua ollut. Silmiä avartavaa kuitenkin. Suosittelen kokeilemaan. Päättäjille suosittelisin erityisesti. Lasten ei pitäisi siellä mielestäni olla ollenkaan. Leipäjonoissa ei välttämättä kuitenkaan ole ne, jotka apua eniten tarvitsevat. Onhan siinä melkoisen kynnyksen ylitys, että kehtaa jonoon mennä. Senkin pääsee kokemaan, kun jonon päähän asettuu. Siitäkin huolimatta ettei ole hakemassa mitään apua. Moni näkee nälkää kotonaan, kun ei kehtaa ilmaista olevansa köyhä. Toisaalta jonossa on sellaisia vähätuloisia, jotka saavat jonotettuaan ilmaiset viikon ruuat ja voivat rahansa käyttää sitten muuhun. Joten leipäjonot eivät ole korjaamassa yhteiskunnan epäkohtia, vaan myös pitävät niitä yllä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauno Seppänen sanoo:

      Raamatun mukaan köyhä ja sairas Lasarus lojui rikkaan miehen portinpielessä kerjäämässä niitä muruja, joita rikkaan pöydältä saattaisi tippua.

      Nykyajan Lasarukset seisovat leipäjonoissa ympäri Suomea. Aika ajoin jotkut päättäjät huomaavat jonojen olemassaolon. Tehoaisiko päättäjiin se, että leipäjono sijoitettaisiin mahdollisimman lähelle eduskuntataloa, jotta se olisi koko ajan päättäjien silmissä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauno Seppänen sanoo:

      Jokainen leipäjonon asiakas todistaa pelkällä läsnäolollaan, ettei perustuslain takaama oikeus välttämättömään toimeentuloon toteudu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauno Seppänen sanoo:

      Suomessa hyvin toimeentulevat kitisevät muutaman kympin tulonmenetyksestä. Köyhät, työkyvyttömät ja sairaat saavat selvitä miten haluavat, pääasia, että pysyvät poissa silmistä.

      “Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ (Matt. 25: 37-40).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Leipäjonoissa on eniten eläkeläisiä. Pankkien tileillä makaa noin 76 miljardia euroa, joista eläkeläisten osuus on 42 miljardia. Myös asuntovarallisuutta johtavat eläkeläiset.

    Eräs ruoka.avun antaja kertoi, että eläkeläiset eivät halua käyttää säästöjään, vaan hakevat ilmaista ruokaa. Siksi “leipäjonot” eivät poistu katukuvasta. Suomessa on hyvä sosiaaliturva. Ihmistä autetaan, kun avuntarvetta on. Mutta jos tileillä on rahaa, ei sosiaalitoimi tietenkään auta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Harvinaisen typerä kommentti, jopa K24:ään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Erkko Järvinen sanoo:

      Charlotta Linfors: Sinun kannattaisi ottaa selvää ennenkuin kuin kirjoitat paikkansa pitämättömiä asioita. Alle 1000e / kk koskee 350000 Suomessa. Noin neljännes eläkeläisistä saa eläkettä alle 1000e/kk Alle 500e eläkettä saaviaviakin on 13000, oppositiopuolueet muistuttavat välikysymyksessään.

      Mietihän: Miten ihminen tulee toimeen 1000e lla/kk ?? Asumiskulujen ollessa halvimmillaa 500e/kk–800e/kk . ? Lapsiperheiden ollessa kysymyksessä ruokakulut mukaanlukien ym, ei 1000e eläke riitä mihinkään. Joten sinun ei kannattaisi puhua niistä vähemmistöön ja hyvinvoiviin eläkeläisiin kuuluvista, joilla sattuu olemaan sijoitusasunto, josta joka kk. tipahtaa vuokratuloja.

      Kun tutkit väittämäsi uudelleen, niin huomaat laskeneesi menot ja kulut väärin, joten ruoka-apua tarvitaan, eikä sitä tarvitse kenenkään hävetä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Erkko. Totta ettei tonni yksin riitä juuri mihinkään,mutta tulee huomioida myös asumistuet ja satunnaiset tuet moniin erityistarpeisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Tämä juuri koko jutun pohjimmainen juuri. Carlotta on aivan oikeassa. Meillä on vain kovin suuri tarve nähdä koko tuo suuri joukko välttämättömän avun tarvitsijoina . Näyttää olevan jonkinlainen tabu koko asia. Heti, kun otetaan esiin se, että on monia, joilla ei ole muuta tekemistä ja haluavat käyttää eläkkeensä, tai muut korvauksensa muuhun, ja ovat siksi jonossa, niin monet suuttuvat. Jos joku jakaisi torilla satasia, niin kukapa ei menisi siihen jonoon. Nyt vaan sama raha jaetaan ruokana, niin tyhmää on olla sitä hyödyntämättä. Säästyväthän rahat siinäkin. Todelliset avun tarvitsijat eivät useinkaan kehtaa tulla jonoon. Ei siellä ole pelkästään niitä, joille jonottaminen on ainoa mahdollisuus saada ruokaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Ajattelin minäkin ensin, että voi noita raukkoja, kun joutuvat jonottamaan ja saavat sitten jotain, mikä ei ole muille kelvannut. Itse voi mennä kauppaa ja ostaa mitä tarvitsen. Oma säälintunne heräsi ja olin jonkin aikaa jakamassa ruokaa. Sääli on sairautta. Varsinkin silloin , kun sen tähden mitätöidään muiden älyä ja ihmisarvoa. Eivät kaikki nuo ihmiset ole tyhmiä ja avuttomia. He vain käyttävät hyväkseen sitä mahdollisuutta, joka heille auliisi ja ilman mitään velvoitteita tarjotaan. Henkilöiden todellista taloustilannetta kukaan ei ole kyselemässä. Kuka tahansa meistä voi mennä hakemaan ilmaista ruokaa, jos vain kehtaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    YKSI KERRALLAAN -vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.