Laura Saarikoski kirjoitti Helsingin sanomissa taannoin ajatuksia herättävästi tekstinjälkeisestä ajasta. Lukeminen on vähentynyt. Kuva ja ääni ovat haastaneet tekstin ja näyttävät voittavan.
Mielestäni surullista lukemisen vähenemisessä on se, että juuri lukemalla ihmiset voisivat päästä paremmin jyvälle niistä monimutkaisista ongelmista, jotka yhteistä elämäämme tämän ainutlaatuisen pallon päällä uhkaavat. Lisäksi juuri lukeminen voisi rakentaa siltoja eri tavalla ajattelevien ihmisten välille.
Haastan tämän tilanteen vuoksi itseni ja muut lukuhaasteeseen. Tavoitteena on tutustua itselle vieraaseen, ehkä ärsyttävään, kenties haastavaan, mahdollisesti jopa pelottavaan ilmiöön lukemalla sen piiristä nousevia keskeisiä tekstejä. Ilmiö voi olla poliittinen suuntaus, vieras uskonto, filosofinen virtaus, ”väärän joukkueen” historiikki, pelottava ismi – mitä tahansa.
Mielessä on jo useampikin teos elämän eri osa-alueilta. Mihin Sinä ajattelit tarttua?
Kiitos blogista! Herättää monia ajatuksia.
Olen jaellut täällä vuosien saatossa erilaisia kirjavinkkejä milloin mihinkin keskusteluun. Niistä haluaisin vielä nostaa esille yhden helmen: nykypäivän ranskalaisista filosofeista ehkä tärkein Julia Kristeva kirjoitti jo vuonna 1991 esseensä ’Etrangers a Nous-memes’, joka suomennettiin muutamaa vuotta myöhemmin nimekkeellä ’Muukalaisia itselleme’. Hän pohti ja ennakoi siinä monipuolisesti sitä uskonnollista ja poliittista keskustelua, jota juuri nyt Euroopassa käydään.
Muutoin harmittelen sitä, että suomennetaan niin paljon angloamerikkalaista roskakirjallisuutta, mutta monet eurooppalaisen, afrikkalaisen tai aasialaisen kirjallisuuden kultajyvät jäävät monien suomalaisten ulottumattomiin, jos kielitaito ei riitä alkutekstien lukemiseen. Suuret kustannusyhtiöt hakevat rahallista voittoa helpoilla bestsellereillä, laatukirjallisuuden kustantaminen jää pienten kunnianhimoisten kustantajien harteille.
Mutta nyt itse haasteeseen: kirja, joka ärsyttää minua on Finlandia-voittaja Hurmeen ’Niemi’. Ensinnäkin minua ärsyttää se, että se voitti kertomakirjallisuuden palkinnon, koska on kuitenkin enemmän historiaa (ja pyyhki siis näinollen monet oikean fiktion kirjoittajat pöydältä). Toisekseen, jos kirjoittaja pyrkii historialliseen totuuteen kuvatessaan Suomen historiaa, mutta samalla mitätöi kirkkoa, lopputulos ei voi olla kovin johdonmukainen.
Kiitos vinkistä, tuo olisi syytä lukea.
Toisinaan ihmettelen sitä laajuutta, jolla teologista kirjallisuutta käännettiin suomeksi muutama vuosikymmen sitten. Silloiset lukijat pääsivät – ja toki me nuoremmatkin pääsemme yhä – lukemaan todella kovan luokan klassikkoja ja aikalaistekstejä. Tällä hetkellä perinnettä pitää yllä ennen muita Katolinen tiedotuskeskus.
Paul Tournier; Kaikkihan Me Vanhenemme
Erinomainen kirja elämänkaaren moninaiseen huomaamiseen.
Pelottava ja haastava kirja voi olla pakottaessaan meidät vakavasti katsomaan elämämme juoksua. Samalla kirkastuu viimeistään hyvän vanhuuden merkitys mitä useinkaan emme saa.
Kiitos vinkistä. Tuosta irronnee näkökulmia näiden päivien keskusteluihin vanhuudesta.
Hyvä haaste. Kun kaikki ovat ruveneet anglofiileiksi niin ehdotan kahta eri kirjaa jotka ovat hyviä omaassa karsinassaan: Tämän hetken mielirunoilijani on äskettäin kuollut Mary Oliver jonka runot väkisinkin tunkeutuvat mielen sisään ja niissä on melkein aina jonkinlainen mieltä parantava taika. Hän ja suomalainen Eeva Kilpi olisivat tulleet toimeen hyvin keskenään. Mary Oliver : Devotions.
Toinen suositukseni on englantilainen psykoanalyytikko Adam Phillips. Hän on kirjoittanut kirja lähtien Sokrateen lausahduksesta , jonka mukaan reflektoimaton elämä ei ole elämisen arvoista. Phillips on kirjottanut kirjan nimeltä ”Missing Out”. Se on teemaltaan taatusti ainutlaatuinen. Kirjan teemana on analysoida sitä elämää mitä emme koskaan ole eläneet ,vaan mistä olemme ainoastaan haaveilleet. Hän katsoo ,että nämä haaveet ja fantasiat ovat elintärkeitä . Toisaalta varaventtiilinä ja pakomahdollisuutena nykyisyydestä ja toisaalta on käytävä läpi se suruprosessi minkä elämätön vaihtoehtoinen elämä on salaisesti meihin jättänyt.
Thanks! Mielenkiintoinen tuo jälkimmäisen opuksen idea.
Lue enemmän – luulet vähemmän.
Monessa suomalaisessa kirjastossa on (jälleen) meneillään lukuhaaste (https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetlukuhaaste_2019(173868)). Tarkoituksena on lukea kirjoja valmiin luettelon mukaisista aiheista. Tartuttuani oman paikkakuntani kevennettyyn lukuhaasteeseen olen tullut lukeneeksi koko joukon kirjoja, joihin tuskin olisin muuten tarttunut.
”Lue laajemmin, kuulet paremmin!”
Kiitos listan vinkkaamisesta. Hauska ja avartava tapa etsiä luettavaa.
Parviainen: ”Lue laajemmin, kuulet paremmin!”
Taidat olla pikemminkin äänikirjojen harrastaja.
Kimmo: En usko, että Jouni teki virhettä. Jos luemme enemmän, myös ikäänkuin kuulemme tarkemmin, mitä toinen yrittää meille sanoa. Luetun ymmärtäminen on kuin toisen kielen ymmärtämistä.
Kimmo!
Kiitos kommentista. Tulit palauttaneeksi mieleeni erään entisen työkaverini rohkaisun, että tarjoutuisin eläkepäivien harrastuksena lukemaan nauhalle materiaalia heitä varten, joilla ei muuten olisi pääsyä kirjallisuuteen.
Seija!
Kiitos. Sanoitit kauniisti sen, miten lukeminen liittyy kuulemiseen. Niin itsekin ajattelen. Korviintuntuvimmin lukeminen kuulemisena ilmenee silloin, kun silmien edessä on jokin tutun henkilön kirjoitus.
Kiitos Timo blogistasi.
Kirjan ystävänä en voi muuta kuin yhtyä sinun ja Laura Saarikosken huoleen ja haluun suositella lukemista kaikille ihmisille.
Tässä minun kirjavinkkini:
Markku Ruotsila:
Sydänmaiden kapina: Donald Trump, Amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu
Kiitos mielenkiintoisesta vinkistä.
Kiitos. Hieno blogi!
Martti Arkkila: Kristuksen kirkko vai ihmisten? Piispa Eero Lehtinen kirkollisena ja evankeelisena vaikuttajana 1911-1974.
Sotahistorian puolelta tulee mieleeni Helge Seppälän kirjoittama elämäkerta: Karl Lennart Oesch – Suomen pelastaja sekä 2016 ilmestynyt Marina Vituhnovskaja-Kaupplan kirjoittama kirja: Terijoen laukausten pitkä kaiku – Mihail Herzensteinin murha toisen sortokauden taustalla.
Luin juuri jostain määritelmän sivistyneisyydelle: ”Sivistys on sitä että tietää mistä voi saada tietoa ja osaa etsiä sitä ja hyödyntää työssä ja elämässä”. T
ykkäsin tästä määritelmästä ja se myös tuntui vähän lohdulliselta sellaiselle kuin minä jolla ei vuosikymmeniin ole ollut aikaa ja energiaa lueskella niin paljon kuin olisi tehnyt mieli.
MInun pappisystäväni sanoi kerran, että meidän kirkossa pappi ei helposti voi olla hyvä Raamatun opettaja, koska kaikki hänen aikansa menee erilaisten toimitusten ja byrokraattien systeemin palvelemiseen. Hänellä ei siis yksinkertaisesti ole aikaa lukea niin paljon kuin Raamatun opettajan pitäisi voida lukea valmistautuessaan kokouksiinsa. Uskon, että juuri näin asia on. Paimenen päätehtävä on olla paimen, ei opettaja. Tässä kompetenssi on erilainen, ja liittyy sosiaalisuuteen.
Raamatun opettaja on yksi Ef 4:11 palvelulahjasta, ja se on myös lahja koko seurakunnalle, ei vain yhdelle paikallisseurakunnalle, kuten papin tai pastorin lahja tai virka. Näistä palvelulahjoista vain paimen on sidottu omaan paikallisseurakuntaan, kaikki muut, apostoli, profeetta, evankelista ja opettaja on tarkoitettu liikkumaan kaikkialla koko Kristuksen Ruumiin piirissä.
Raamatun opetajan pääinnistus on juuri Raamatun tutkiminen, ja tähän tarvitaan paljon oheiskirjallisuutta, sanakirjoja ja hakuteoksia. On oltava valmiudet selvittää sekä kreikan -että heprean kielen sanojen etymologia, eri tekstien historiallinen tausta ja mitä Raamatun kuvaukset merkitsivät niiden kirjoittamisen aikaan.
Kun nuorena opiskelin, käytin opiskeluaikana kaikki rahani hyvän teologisen kirjaston rakentamiseen. Siihen aikaan sain mm. Airut-lehdestä ilmaiseksi 20-osaisen Theological Dictionary of the Old Testament- VT:n heprean etymologisen selitysteoksen. Sillä olen sitten pärjännyt kolmekymmentä vuotta, vaikka vaimoni, joka oli parempi VT:n teologian ja heprean tutkija sai siitä enemän iloa työssään.
Koska elämä sitten saarnapuuhien takia muuttui jatkuvaksi matkustamiseksi ei enää ollut aikaa lukea ja tutkia niin paljon kuin olisi ollut hyväksi.
Kuitenkin, hyvien hakuteosten avulla ja erittäin yksinkertaisia eksegeettisiä metodeja soveltaen olen sitten voinut toimia Raamatun opettajana vuosikymmeniä. Koska minulla ei ole ollut rasitteena paikallisseurakunnan paimenuutta, olen ollut vapaa matkustelamaan niin paljon kuin olen jaksanut ja Herra on ovia avannut. Silti näinkin olemme voineet enemmän käyttää aikaa Raamatun tutkimiseen kuin jos olisimme olleet paimenia paikallisseurakunnalle.
Vielä takaisin sivistyksen määritelmään: ”Sivistys on sitä, että tietää mistä tietoa saa ja osaa myös hakea sitä”. Olen huomannut, että tämä määritelmä sopii myös Raamatun opettajille, ja tästä syystä yleensä Raamatun opettajilla on samanalinen kokoelma erilaisia hakuteoksia ja sankirjoja, mikä minullakin on. En tunne Raamatun opettajaa, jota kiinnostaisi kristillinen viihdekirjallisuus tai ns. uudistuskirjat, jotka myös yleensä ovat aika pinnallisia. Mikään ei ole niin tyydyttävää, kuin se, että jonkun Raamatun sanan etymologinen ydin aukeaa tai että kokonainen jae alkaa elää tai että yhtäkkiä ymmärtää kokonaista Raamatun lukua tai kirjettä niin, että tietää pystyvänsä välittämään tämän inostuksen kuulijoilleen.
Raamatun opettajan tehtävä ei ole saada joku seuraamaan ja tottelemaantätä itseään, vaan innostumaan itse ottamaan selvää, itse lukemaan ja oivaltamaan.
Kun opiskelin, minulla oli ihmeellinen dogmatiikan opettaja. Hän oli kaikilla luennoilla vapaakristillisesti ilmaistuna Pyhän Hengen ”voitelussa”. En ole sen jälkeen nähnyt sellaista teologia, koska mitä tahansa teologian aluetta, enimmäkseen kuitenkin dogmatiikkaa, käsittelime, luentosalimme oli kuin Pyhän Hengen kirkastama.
Tästä kokemuksesta olen aina ymmärtänyt, että elävä hengellisyys ja Jumalan kokeminen on tärkeä osa teologiaa ja antaa meille myös tietoa Jumalasta, vaikkakin eri tavalla kuin kirjojen ”pänttääminen”.
En siten koskaan puhu kuivista kirjanoppneista tms. koska ymmärrän, miten Jumala tahtoo meidän ymmärtävän teologian ihmeellistä olemusta. Teologia on oppi elävästä Jumalasta.