Osta elämä, Mikko Salmi!

Pastori-päätoimittaja Mikko Salmi on Kotimaa24 haastattelussa antanut papillisen huljansa heilua. Korkeasta tähystyspaikastaan hän on löytänyt aiemmin kaitsemastaan laumasta tutut mustat lampaat, vanhoillislestadiolaiset, nuo veeällät. Lyhyessä haastattelunpätkässä Salmi palauttaa mieliimme lähes kaikki vuosikymmenien aikana lestadiolaisiin liitetyt kliseet ja ennakkoluulot. Vain ikkunallinen pesukone puuttuu, ilmeisesti epähuomiossa. Salmea on jo kiiruhtanut tukemaan aikamme merkittävimpiin lestadiolaisuuden tuntijoihin kuuluva blogisti Vuokko Ilola, joka kyennee sisällyttämään vaikkapa kaurapuuron keittämistä käsittelevään kirjoitukseensa ihan sydämestä saakka lähtevät moitteet vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle.

Salmi liittyy haastattelussa niiden avaramielisten suvaitsevaisten joukkoon, jotka näkevät asiakseen antaa neuvoja lähimmäistensä elämään ja päivittelemään sen ahtautta. Jostain syystä heidän laaja näkökenttänsä supistuu, kun vastaan kävelee vanhoillislestadiolaisia. Heidät nähdään hieman vähä-älyisenä, tahdottomana massana, jota voidaan manipuloida ja joka manipuloi, kyttää ja pelkää. Sukupuolesta riippuen vastaantulija on joko naisen alistaja tai synnytyskone. Mutta eivät ne sentään niin yksinkertaisia ole, etteivätkö kykenisi hyötymään verkostoistaan ja kahmimaan rahaa ja valtaa muiden kustannuksella. Ihan tulee mieleen eräs Saksanmaalla taannoin huonoon huutoon joutunut joukko.

Ja oikeassahan Salmi on. Meitä lestadiolaisia kyllä riittää jokaiseen junaan ja joku varmaan jää Rauhan asemallekin. Voidaanko jopa sanoa leikkisästi samoin kuin eräästä toisesta kotimaisesta vähemmistöstä, että 95 prosenttia pilaa koko porukan maineen.

Voisiko joku vanhoillislestadiolainen pahoittaa mielensä tästä Salmen puheesta? Vaikkapa siitä, että hänen lapsellinen uskonsa tehdään hieman naurettavaksi. Onhan se vanhanaikaista puhua tuonpuoleisesta, varoittaa synnistä ja tarjota armoa, erityisesti papin näkökulmasta ajatellen. Vai pitäisikö Sinun, Mikko, kuitenkin kerrata, mitä Raamattu ja kristinoppi näistä sanovat? Mutta syytä loukkaantumiseen ei varmaankaan ole, ethän halunnut ketään loukata, halusit vain ”herättää keskustelua”.

Mikko hyvä! Pitäisikö Sinun kuitenkin kitaroinesi nousta omasta pienestä poterostasi maan pinnalle ja lähteä etsimään entisten (ja etnisten) vanhoillislestadiolaisten lisäksi ihan nykyisiäkin veeälliä. Saattaisit kohdata heissä ihmisen, lähimmäisen. Vai onko niin, että kun kipein paikka on ihan siinä lähellä omaa itseä, on helpompi syleillä maailmoja?

Eero Hyytinen

Kirjoittaja on oululainen asianajaja

  1. Kannattaisiko ihan noin journalistisesti ottaa oppia tästä jutusta, kun käsitellään lestadiolaisuutta. Tai mitä tahansa liikettä, josta on varmat valmiit mielipiteet. Ei tarvitse olla kritiikitön, mutta asioilla on yleensä monta puolta.

    Kannattaa myös lukea jutun lopusta Anna-Stina Nykäsen perustelut valinnalleen.
    http://www.journalisti.fi/artikkelit/2015/10/tavallisen-ihmisen-asialla/

    • Hannun antama linkki kannattaa lukea.

      Alla oli maininta Kodin Kuvalehden mainioista artikkeleista. Olen siitä samaa mieltä. Lehti käsittelee hyvin tasapuolisesti kaikkia ihmisiä, mikä on jotenkin harvinaista nykypäivänä.

    • Juhani Ketomäki,

      Ja jos vasemmistolainen tai muu puoluepoliitikko tekee jotain väärin, niin syyllinen on aina joku muu kuin poliittinen puolue. Ja viulut poliittisista vrheistä maksatetaan aina puoluepoliittisen perinteen mukaisesti yrittäjillä, vaikka kaikki päättäjät olisivat tienneet ”mitä tuleman piti”, kuten 90-luvun lamassa tapahtui.

      Yrittäjät ja varsinkin pienyrittäjäthän ovat niitä ”villejä”, jotka ”ilman liksaa” käyvät vaikka vuosikaudet hoitamassa verovaroilla ylläpidetyn sairaalaan kroonikko-osastolla 1918 punaorvoksi jäänyttä pakolaisäitiäänkin, kun sairaalan resurssit on muun ”kansan syvien rivien” viihtymisen turvaamikseksi ”juustohöylätty” niin, että kroonikko-osastojen potilaita ei edes ruokita.

  2. Hyvä kirjoitus.

    Suomessa tuskin edelleenkään mistään muusta kansanryhmästä saa puhua ja kirjoittaa yhtä ennakkoluuloisesti, suoranaisen rasistisesti kuin vanhoillislestadiolaisista ja vanhoillislestadiolaisuudesta. Tähän kekoon on valitettavan kiitettävästi myös kirkollinen lehdistö kantanut oman kortensa.

    Nettiaikakausi on synnyttänyt uudenlaisen asiantuntijuuden: ns. kokemusasiantuntijuuden. Mikä tahansa väittämä vanhoillislestadiolaisuudesta uppoaa totena julkisuuden areenoilla kuin kuuma veitsi sulaan voihin, kunhan sen vain lausuu riittävän katkeroitunut ja julkisuudenkipeä ex-vl.

    • ”Mikä tahansa väittämä vanhoillislestadiolaisuudesta uppoaa totena julkisuuden areenoilla kuin kuuma veitsi sulaan voihin, kunhan sen vain lausuu riittävän katkeroitunut ja julkisuudenkipeä ex-vl.”

      Eihän niitä muunlaisia ex-vl:iä ole olemassakaan! Kaikkihan ne on katkeria, se opetetaan seuroissakin.

  3. Tunnen henkilokohtaisesti useita aktiivilestadiolaisia ja minulla on säännöllinen keskusteluyhteys muutamaan rauhanyhdistysläiseen. Kunnollisia ihmisiä, ahkeria ja rehellisiä. Keskustellessamme kunnioitamme toistemme vakaumuksia.

    Olen vahvasti sitä mieltä, että julkisuuskuva ei tee oikeutta ainakaan niille yksilöille, joita tunnen. Tällä en halua vähätellä niitä ongelmia, joita Raamattuun vain ohuesti perustuvat opilliset ohjeistukset saavat aikaan.

    Erityisen paljon samaa mieltä olen K-M Laaksosen kanssa seuraavasta lauseesta: ”Mikä tahansa väittämä vanhoillislestadiolaisuudesta uppoaa totena julkisuuden areenoilla kuin kuuma veitsi sulaan voihin, kunhan sen vain lausuu riittävän katkeroitunut ja julkisuudenkipeä ex-vl.”

    Mikä ihme siinä antaa kompetessia uskontokunnan kokonaisarvioon, että on uskontokuntaan pettynyt ja siitä pois lähtenyt? Vai olisiko takana myös se, että juuri tällaisesta ”uutisoinnista” julkaistaan se myyvin jornalismi?

  4. ”Keskustellessamme kunnioitamme toistemme vakaumuksia”. Onko näin? Meitä el lestadiolaisia kutsutaan suruttomiksi ja maailmassa eläviksi. Vuohet ja lampaat. Onko se arvostavaa?

    Minun omatuntoni sanoo, että jos teen syntiä eli loukkaan jotain toista ihmistä, minun on pyydettävä anteeksi häneltä itseltään, ja jos mahdollista, vielä hyvitettävä hänelle paha tekoni. Lestadiolaisuudessa mennään seuroihin ja saadaan anteeksi kaikkia synnit siellä toiselta lestadiolaiselta. Onko se oikein?

    Lestadiolaisliikkeissä on ristiriitaisuuksia, joiden takia arvostelua on syntynyt. Pitäisi miettiä mikä kaikki on siihen johtanut.

    Ei Mikko Salmen tarvitse ostaa itselleen elämää, hänellä on se jo. Eero Hyytisestä en tiedä muuta, kuin, että hänellä on terävä kieli. Hän on varmaan joutunut joskus pyytämään sitä anteeksikin.

    • ”Meitä el lestadiolaisia kutsutaan suruttomiksi ja maailmassa eläviksi. Vuohet ja lampaat. Onko se arvostavaa?”

      Olen keskustellut kymmeniä kertoja lestadiolaisen kanssa aina tiennyt olevani ”suruton ja maailmassa elävä vuohi” keskustelutoverini silmissä. Vaikka ”Jumalanterveen” asemasta on lausuttu tavanomainen tervehdys, koen, että omaa vakaumustani on silti arvostettu. Olenko siis parkkiintuneempi nahaltani?

      Vakaumuksen arvostaminen ei lähde siitä, etteikö saisi sanoa toisen olevan virhesuunnassa Jeesuksen askeliin nähden. Ja aiheesta voi sitten keskustella riitaa, pakkoa ja painostusta. Kunnioitan enemmän kantansa selkeästi ilmaisevaa vl-liikkeen jäsentä kuin nykyuskonnollisuuden ”kaikki kelpaa Jumalalle”-agendaa. Sellaista kun ei taida kukaan Raamatusta edes kunnolla etsiä.

      Toisen vakaumuksen kunnioituksella ja erilaisilla vakaumuksilla en voi mitenkään nähdä suoraa yhteyttä. Toki kantansa voi sitten ilmaista ”suolalla höystettynä”, kuten Raamattu opastaa, tai sitten puheellaan hieroo suolaa avoimeen haavaan.

      Apostoli Paavali antaa erinomaisen esimerkin siitä, kuinka kristityn tulee kunnioittaa eri tavoin ajattelevan vakaumusta. Kerrotaan, että ”Odotellessaan Ateenassa matkakumppaneitaan Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuohuksiin.”

      Kun apostoli sitten keskusteli paikallisten asukkaiden kanssa, hän aloitti puheenvuoron kunnioittavasti: ”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.”(Apt17:22,23)

      Tuosta ihmisen oikeudesta julistaa syntejä anteeksi olen kanssasi aivan samaa mieltä. Tarkempi Raamatun tarkastelu osoittaa, että synninpäästö tulee kyllä huomattavasti ihmistä Korkeammalta. Asia ei vl-lähimmäiseltä kuitenkaan muutu hänen vakaumustaan vähättelemällä vaan Raamattua yhdessä tutkimalla.

    • Kolmannesta kappaleesta puuttui oleellinen sana. Korjattuna lause kuuluu: Ja aiheesta voi sitten keskustella ilman riitaa, pakkoa ja painostusta.

    • Erittäin viisas kommentti Rauli Toivoselta. Suuret kiitokset siitä.

      Lisäisin, että myös vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että jos loukkaa lähimmäistään, on pyydettävä anteeksi loukatulta. Samoin opetamme, että jos on aiheutettu pysyvää vahinkoa, on yritettävä hyvittää se. Synneistään voi aina ripittäytyä uskonveljelle tai -sisarelle, mutta ripissä saatu synninpäästö ei poista velvollisuutta pyytää anteeksi myös loukatulta vaikka hän olisi tämän liikkeen ulkopuolinenkin.

      Myös me uskomme, että synninpäästö ei tule ihmiseltä vaan Jumalalta. Jumala, joka Pyhän Hengen kautta asuu omiensa sydämissä, käyttää kuitenkin heidän suutaan synninpäästön julistamisessa. ”Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” (Matt. 10:20)

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.