Onni yksillä, kesä kaikilla
Elän ehkä elämäni onnellisinta aikaa. Mistäpä tuon tietää mitä elämä tuo vielä tullessaan. Liekkö siellä vielä tulossa jotain tätäkin parempaa. Tai saattaahan tämä onnen aika päättyä hyvinkin pian. Kiitollinen voin silti olla näistä päivistä Jumalalle.
Suuri onni oli, kun eräs tuttu houkutteli avioliittoleirille. Siitä sitten kehkeytyi melkoinen spektaakkeli koko elämäni onnellistuttamiseen. Osansa saanut on siitä koko perhekunta. Tietyt rakkautta tuhoavat toimintamallit saivat kyytiä ja tilalle tuli paljon taitoja, joiden avulla onnellinen elämä sai tilaa.
Lapset pääsivät näkemään hyvän muutoksen kodissamme. Siksipä heitä ei ole tarvinnut avioliittotoimintaan yhtään houkutella. Hekin saivat oppia heti liittojensa alusta pitäen tien onnelliseen suhteeseen. Suuri onni on siinäkin, ettei heidän mahdollisista kriiseistään meidän tarvitse huolta kantaa. Saamme keskittyä täysillä isovanhemman rooliin. Suuri siunaus ja onni on saada olla lastenlasten kanssa yhdessä. Jakaa heille oman elämän arvoja ja rakkautta sylin täydeltä.
Onnelliseen suhteeseen muiden parien ohjaamisesta on meille tullut mieleinen harrastus.
Moni pari on saanut avun. Eikä meillä paljon muita lääkkeitä ole ollut, kuin tämä oma kokemus. Parien vaiheiden myöhempi seuraaminen tuottaa paljon iloa omaankin elämään. Onhan saanut olla jossain elämää suuremmassa mukana ja edesauttamassa siihen.
Kovasti on vuosien varrella ihmetyttänyt, se miten vähän niitä pareja lopultakin on, jotka tosissaan tahtovat yhteisen onnen saavuttaa. Kaikenlaisia verukkeita kuulee, siitä miksi ei se heille sovi. Ikään kuin juuri tämä pari olisi kaikkien luonnonlakien ulkopuolella. He ovat mielestään niin erityinen pari, ettei muulla voi olla vastaavaa.
Kuitenkin he voivat uskoa olevansa osa Jumalan luomaa luomakuntaa. Uskoen että kaikella on tietty merkitys ja suunnitelmallisuus. Tästähän seuraa sekin, että myös avioliiton onni on Jumalan luomaa todellisuutta. Silläkin on oma suunnitelmansa. Missä vain löytyy pari, joka tahtoo tosissaan tähän paneutua, niin onnellisen elämän avaimet he voivat löytää.
Silti on liian monilla uskoa siihen, ettei tämä kuitenkaan ole mahdollista heille. Miksiköhän sen uskominen omalle kohdalle on niin mahdottoman vaikeaa? Miksi oikeastaan emme tahdo uskoa siihen, että Jumalalla on meitä kohtaan valtavan hyvä tahto ? Hänen toiveensa on kuitenkin aivan selkeästi meidän onnellisuutemme.
22 kommenttia
Elämä vain kuormittaa ihmisten mieltä, niin paljon ettei avioliiton hoitamiseen jää kertakaikkiaan aikaa. Näin ainakin moni eronnut pari valittaa. Kulttuurimme kun asetaa työn, lapset ja harrastukset, tämän kaikkiein tärkeimmän suhteen edelle. Onnellisessa suhteessa mikään ei mene puolison edelle. Ei edes lapset. Lapsillakin on hyvä olla, jos puolisoilla menee hyvin.
Avioerossa lapset kärsivät kaikista eniten. Ensiksi pilataan aviopuolison elämä ja siten vielä lasten elämä.
Eroja olis tosi paljon vähemmän, mikäli ennen avioliittoa olisi pakollinen kurssitus. Sellaisten järkkäämisessä on vain yksi hankala este. Rakastuneet parit uskovat oman rakastumisensa voimaan, niin vahvasti, että pitävät sellaista täysin turhana.
Omiin liittoihinsa varmaankin kukin on jokseenkin tyytyväinen. Olkoonkin se millainen hyvänsä. Niinpä tämäkään keskustelu ei tuulta anaa purjeisiin. Parempaan ei pyritä, kun vanha on ihan hyvä.
Omalla kohdallani loppui raivoaminen siihen, kun tajusin, etten voi niin jatkamalla kohentaa avioliittomme tasoa. Raivonpurkaukseni tyhjensi meidän rakkauspankin usein nollille. Emmehän ikinä käytöstämme muuta, jollei ole ihan pakko. Halusin parempaa ja omat raivopuuskani olivat esteenä. Jommasta kummasta oli pakko luopua. Eikä valinta ollut vaikea. Sen jälkeen uusien taitojen opetteluun tuli ihan janoa. Samalla tunnesuhde parani kohisten. Taisin muuttua siinä sivussa itsekkin. Eikä vain käytökseni.
Oletteko tulleet ajatelleeksi ettei Raamatussa missään luvata onnellista avioliittoa?
Entäpä: Snl.18:22 joka vaimon löysi se onnen löysi. 11.23 vanhurskasten haljaminen vie onneen. 5:19 hurmaannu alati hänen rakkaudestaan
Onnellinen aviliitto on aivan erityinen siunaus. Sehän ei tule kenellkkään, niinkuin Manulle illallinen. Tarvitaan ennenkaikkea Snl 24: 13-14 kuvaamaa ymmärrystä. Muuten onnellista avioliittoa on turha haikailla. Aika tyhmää olisikin, jos oonellinen avioliitto noin vain luvattaisiin.
Kiitos Juha Siirakista. Oikein mieltä lämmitti nuo tekstit.
Juha ja Pekka: minusta te kierrätte sitä mitä ainakin yritin sanoa eli miksi kenenkään pitäisi pysyä avioliitossa jos siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään? Te ette ihan suoraan kehtaa sanoa että jos kumpikaan ei ole pettänyt toista niini ei saa erota. Olette molemmat tätä mieltä mutta pokkanne ei ihan riitä sanomaan että muidenkin pitää tätä noudattaa. Menikö oikein?
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Hyvä kirjoitus, kiitos Pekka. Avioliittoa kannattaa hoitaa. On paljon antoisaa elää onnellisessa avioliitossa kuin paskassa liitossa. Avioliitto ei pysy kunnossa ilman hoitamatta. Voi voi niitä, jotka tänäpänä luulevat osaavansa eikä hoida avioliittoaan ja huomenna sitten huomaa, että kaikki on huonosti.
Ilmoita asiaton kommentti