Onni yksillä, kesä kaikilla

Elän ehkä elämäni onnellisinta aikaa. Mistäpä tuon tietää mitä elämä tuo vielä tullessaan. Liekkö siellä vielä tulossa jotain tätäkin parempaa. Tai saattaahan tämä onnen aika päättyä hyvinkin pian. Kiitollinen voin silti olla näistä päivistä Jumalalle.

 

Suuri onni oli, kun eräs tuttu houkutteli avioliittoleirille. Siitä sitten kehkeytyi melkoinen spektaakkeli koko elämäni onnellistuttamiseen. Osansa saanut on siitä koko perhekunta. Tietyt rakkautta tuhoavat toimintamallit saivat kyytiä ja tilalle tuli paljon taitoja, joiden avulla onnellinen elämä sai tilaa.

 

Lapset pääsivät näkemään hyvän muutoksen kodissamme. Siksipä heitä ei ole tarvinnut avioliittotoimintaan yhtään houkutella. Hekin saivat oppia heti liittojensa alusta pitäen tien onnelliseen suhteeseen. Suuri onni on siinäkin, ettei heidän mahdollisista kriiseistään meidän tarvitse huolta kantaa. Saamme keskittyä täysillä isovanhemman rooliin. Suuri siunaus ja onni on saada olla lastenlasten kanssa yhdessä. Jakaa heille oman elämän arvoja ja rakkautta sylin täydeltä.

 

Onnelliseen suhteeseen muiden parien ohjaamisesta on meille tullut mieleinen harrastus.

Moni pari on saanut avun. Eikä meillä paljon muita lääkkeitä ole ollut, kuin tämä oma kokemus. Parien vaiheiden myöhempi seuraaminen tuottaa paljon iloa omaankin elämään. Onhan saanut olla jossain elämää suuremmassa mukana ja edesauttamassa siihen.

 

Kovasti on vuosien varrella ihmetyttänyt, se miten vähän niitä pareja lopultakin on, jotka tosissaan tahtovat yhteisen onnen saavuttaa. Kaikenlaisia verukkeita kuulee, siitä miksi ei se heille sovi. Ikään kuin juuri tämä pari olisi kaikkien luonnonlakien ulkopuolella. He ovat mielestään niin erityinen pari, ettei muulla voi olla vastaavaa.

Kuitenkin he voivat uskoa olevansa osa Jumalan luomaa luomakuntaa. Uskoen että kaikella on tietty merkitys ja suunnitelmallisuus. Tästähän seuraa sekin, että myös avioliiton onni on Jumalan luomaa todellisuutta. Silläkin on oma suunnitelmansa. Missä vain löytyy pari, joka tahtoo tosissaan tähän paneutua, niin onnellisen elämän avaimet he voivat löytää.

 

Silti on liian monilla uskoa siihen, ettei tämä kuitenkaan ole mahdollista heille. Miksiköhän sen uskominen omalle kohdalle on niin mahdottoman vaikeaa? Miksi oikeastaan emme tahdo uskoa siihen, että Jumalalla on meitä kohtaan valtavan hyvä tahto ? Hänen toiveensa on kuitenkin aivan selkeästi meidän onnellisuutemme.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Ainoastaan kristillinen avioliitto, jossa kunnioitetaan aviopuolisoa on Jumalan tahdon mukainen. On valitettavaa, jos elää jossain muussa liitossa, jossa esim. pelkästään hyväksikäytetään asuinkumppania ja jonka hylätään kun on löytänyt uuden uhrin.

  1. Elämä vain kuormittaa ihmisten mieltä, niin paljon ettei avioliiton hoitamiseen jää kertakaikkiaan aikaa. Näin ainakin moni eronnut pari valittaa. Kulttuurimme kun asetaa työn, lapset ja harrastukset, tämän kaikkiein tärkeimmän suhteen edelle. Onnellisessa suhteessa mikään ei mene puolison edelle. Ei edes lapset. Lapsillakin on hyvä olla, jos puolisoilla menee hyvin.

    • Entä jos ei ole lapsia keiden elämä pilata? Ihanko tosissasi väität, että avioerossa toinen aina pilaa toisen elämän?

    • Juhani, en usko, että kukaan haluaisi erota onnellisesta avioliitosta. Väitän, että moni on tehnyt aviopuolisonsa elämästä yhtä helvettiä. Kerrotaan eräästä, joka oli ollut helvetillisessä liitossa ja kuoli. Tämä henkilö oli ollut 2 viikkoa Helvetissä, kun sitten yhtäkkiä havahtui, ettei ole enää liitossa vaan Helvetissä. Toki moni helvetillisestä liitosta elänyt voisi erossa vapautua kurjasta liitosta, mutta ei se elämää enää onnelliseksi tee. Monta vuotta on mennyt hukkaan ja sielu riekaleina. Toisaalta onnellisen avioliiton kariutuminen puolison lähtemiseen aiheuttaa suuret haavat tai voisiko sanoa ruhjeet jäljelle. Molemmissa tilanteissa toipuminen vie aikaa.

    • Juha Heinilä :”Toki moni helvetillisestä liitosta elänyt voisi erossa vapautua kurjasta liitosta, mutta ei se elämää enää onnelliseksi tee.”

      Moni ei eroa, koska ”tuttu helvetti” on muodostunut paremmaksi kuin ”tuntematon helvetti” ja kun on marxilaisten oppien mukaisesti kasvettu vain materialismin tarjoamaan sisäiseen tyhjyyteen, niin mitään parempaa ei osata edes kuvitella.

    • Meillä kävi niin, että minä luulin että puolisostani johtuu se, ettei meillä aina mennyt niin kivasti. Meni jokunen vuosi avioliitossa kun tajusin, että ainoastaan itseäni voin muuttaa ja minulla on paljon enemmän korjattavaa kuin aviopuolisollani; minun mielestä näin meidän jokaisen pitäisi ajatella.

      Avioliiton hoitamisessa tulokset näkyy heti!

  2. Omalla kohdallani loppui raivoaminen siihen, kun tajusin, etten voi niin jatkamalla kohentaa avioliittomme tasoa. Raivonpurkaukseni tyhjensi meidän rakkauspankin usein nollille. Emmehän ikinä käytöstämme muuta, jollei ole ihan pakko. Halusin parempaa ja omat raivopuuskani olivat esteenä. Jommasta kummasta oli pakko luopua. Eikä valinta ollut vaikea. Sen jälkeen uusien taitojen opetteluun tuli ihan janoa. Samalla tunnesuhde parani kohisten.
    Taisin muuttua siinä sivussa itsekkin. Eikä vain käytökseni.

    • Hienoa, tuossa on vain se riski, että aviopuoliso myös omalta osalta tekee jotain liiton eteen jne. Elämä on paljon helpompaa onnellisessa liitossa kuin huonossa liitosta. Huonon liiton saa hyväksi pienellä vaivannäöllä. Aviopuolisolle räksyttämisellä ei voita mitään vaan molemmat häviävät varmasti. Ainoastaan omaa käytöstä muuttamalla muuttuu myös aviopuolison käytös.

    • Mitä Sirak tähän sanoisi:
      ”Älä pahoja luulottele emännästäs, joka sinulle rakas on; sillä senkaltainen luulo ei saata mitään hyvää matkaan. Älä anna vaimolle sinun ylitses valtaa, ettei hän rupeaisi sinua hallitsemaan. Vältä porttoa, ettet tulisi hänen paulaansa. Älä harjoita sinuas laulajan vaimon tykö, ettei hän käsittäisi sinua liehakoitsemisellansa. Älä katsele piikoja, ettet heihin syttyisi. Älä ryhdy porttoihin, ettet omastas pääsisi. Älä kurkistele sinne ja tänne kaupungissa, ja älä juokse joka loukkaasen. Käännä pois kasvos kauniista vaimosta, ja älä katso muiden vaimoin kauneutta. Sillä kauniit vaimot ovat monta hulluiksi tehneet; Ja paha himo syttyy niinkuin tuli. Älä istu toisen miehen emännän tykönä, Älä myös halaa häntä; Älä pidä pitoa hänen kanssansa, ettei sinun sydämes suostuisi häneen, ja ettei sinun mieles tulisi tyhmyyteen. Älä hylkää vanhaa ystävää; sillä ei uusi ole hänen kaltaisensa. Uusi ystävä on niinkuin uusi viina: anna hänen vanheta, niin hän hyvin sinulle maistaa. Älä tottele jumalatointa suuressa kunniassansa; sillä et sinä tiedä, minkä lopun hän saa. Älä mielisty jumalattomain aivoituksiin; sillä ei he tule koskaan hyväksi, ei helvettiinkään asti.” (Siirak 9:1-17)

    • Lisää Siirakin ajatuksia:

      ”Autuas on se mies, jolla on toimellinen vaimo: siitä hän kaksi sen vertaa elää. Hyvä talon vaimo on miehellensä iloksi ja tekee hänen elämänsä levolliseksi. Hyväntapainen vaimo on kallis lahja, ja annetaan sille, joka pelkää Jumalaa; Joko hän on rikas eli köyhä, niin hän on kuitenkin hänelle lohdutukseksi, ja aina häntä ilahuttaa. Kolme on hirmuista kappaletta, ja neljäs on kauhia: Petos, kapina, viattoman veren vuodatus, Jotka kaikki ovat pahemmat kuolemaa. Mutta se on sydämen murhe, kuin luulia vaimo toisen kanssa riitelee, ja häpäisee häntä jokaisen kuullen. Kuin miehellä on paha vaimo, niin he ovat niinkuin sopimatoin pari härkiä, joiden ynnä vetämän pitää; Joka sen saa, hän saa skorpionin. Juoppo vaimo on suuri rangaistus; sillä ei hän taida peittää häpiäänsä. Portto tunnetaan hävyttömästä katsannostansa ja silmistänsä. Jos ei tyttäres ole häveliäs, niin pidä häntä kurituksessa, ettei hän pahaa tekisi, kuin hänelle tila annetaan. Kuin ymmärrät hänen ylen rohkiasti katsovan ympärillensä, niin ota vaari; ja jos et sinä sitä tee, ja hän sitte tekee sinua vastaan, niin ei sinun sitä tarvitse ihmetellä. Niinkuin matkustavainen, joka janoo, niin myös hän avaa suunsa ja juo vettä, lähin on, ja istuu, kussa hän kannon löytää, Ja ottaa, mitä hän saada taitaa. Suloinen vaimo ilahuttaa miehensä, ja kuin hän pitää itsensä, toimellisesti, niin hän virvoittaa hänen sydämensä. Vaimo, joka taitaa vaiti olla, on Jumalan lahja. Ja hyvin opetettu vaimo ei taideta maksettaa. Ei ole mitään rakkaampaa maan päällä, kuin häveliäs vaimo, Ja ei ole mitään kalliimpaa kuin puhdas vaimo. Niinkuin aurinko noustuansa kaunistaa Herran korkian taivaan, niin myös hyväntapainen vaimo kaunistaa huoneensa. Kaunis vaimo, joka hyvyydessä kaiken elinaikansa vahvana pysyy, on niinkuin kirkas lamppu pyhässä kynttiläjalassa. Yksivakainen vaimo on niinkuin kultaiset patsaat hopiajalkain päällä.” (Siirak. 26: 1-23)

  3. Entäpä: Snl.18:22 joka vaimon löysi se onnen löysi.
    11.23 vanhurskasten haljaminen vie onneen.
    5:19 hurmaannu alati hänen rakkaudestaan

    Onnellinen aviliitto on aivan erityinen siunaus. Sehän ei tule kenellkkään, niinkuin Manulle illallinen.
    Tarvitaan ennenkaikkea Snl 24: 13-14 kuvaamaa ymmärrystä. Muuten onnellista avioliittoa on turha haikailla.
    Aika tyhmää olisikin, jos oonellinen avioliitto noin vain luvattaisiin.

  4. Juha ja Pekka: minusta te kierrätte sitä mitä ainakin yritin sanoa eli miksi kenenkään pitäisi pysyä avioliitossa jos siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään? Te ette ihan suoraan kehtaa sanoa että jos kumpikaan ei ole pettänyt toista niini ei saa erota. Olette molemmat tätä mieltä mutta pokkanne ei ihan riitä sanomaan että muidenkin pitää tätä noudattaa. Menikö oikein?

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.