Rakkaus o valtava voimavara avioliitossa mikäli sen annetaan toimia omien ehtojensa mukaisesti.
Nyt vain juuri päinvastaiset toimintaehdot ovat muodissa. Siksi päivitellään sitä, ettei rakkaus enää toimi ja, että avioliitto on menneen talven lumia. Sille ei enää ole annettavaa tälle ajalle. Jokaisen on saatava päättää elämästään yksin ja jopa puolison päätöksestä tietämättä. Yksilökeskeinen ajattelu on syö näin pohjan rakkauden mahdollisuuksien alta.
Rakkaus ei jätä mitään kertomatta, mutta yksilökeskeisyys pitää kaiken omana tietonaan.
Rakkaus tekee työtä meidän hyväksi. Yksilökeskeisyys vain toisen.
Rakkaus ei salaa sydämessään haudo mitään suhdetta vahingoittavaa. Yksilökeskeisyydellä sitä vastoin on siihenkin oikeus.
Rakkaus näkee toisen kaiken hyvän tuojana. Yksilökeskeisyys ei jää odottamaan, vaan etsii mahdollisuudet siihen muualta.
Rakkaus ei vaadi, vaan hyväksyy toisen sellaisenaan. Yksilökeskeisyys hyväksyy itsensä ja oman käytöksensä, mutta ei toisen.
Yksilökeskeisyys on tullut jopa häihin. Pidetään komeat häät pienelle yksilökeskeiselle joukolle.
Hääpuvut ja koristelut ovat pääasia. Ei hyvien ystävien suuri joukko, joka tuo varsinaisen juhlan tunnun. Häät kun ovat yksilökeskeisyyden juhlaa. Rakkautta ja ystävyyden tuomaa tunnelmaa arvostetaan vähemmän.
Miten rakkaus voisi toimia, kun sille ei anneta arvoa. Sen toimintaperiaatteita ei kunnioiteta.
Yksilökeskeisyys ei arvosta rakkautta, eikä se sitä kykene kunnioittamaan. Rakkaudella on näin ollen hyvin vähän toimintaedellytyksiä. Rakkaus on valtava voimavara vain siellä missä yksilökeskeisyys ei saa vapaasti toimia rakkauden vastavoimana.
Suomen kielessä on vain yksi sana rakkaudelle. Joissakin kielissä niitä voi olla kymmeniä. Jolloin erilaiset suhteet voidaan ilmaista selkeämmin. Hyvässä avioliitossa toimii, yhtä hyvin : pyyteetön, eroottinen, veljellinen ym. rakkauden muodot. Sulassa sovussa keskenään.
Onhan suomessakin rakkauden sanoittamiseen vaihtoehtoja. On lempeä ja armauttakin.
Tosi noloa, että suomeen on rakkauden ilmaisuksi otettu saksalaisperäinen ’rakkaus’, joka juontaa juurensa saksan irstautta tarkoittavasta sanasta ’fraskas’.
Minusta olisi paljon kauniimpaa käyttää suomalaisugrilaista sanaa ’lempi’.
Rakkaus oikeastaan etsii aina uusia muotoja, ilmentää rakkautta.
Rakkaus on käsitteenä niin laaja, ettei sitä oikein helposti saa puettua sanoihin, tai saa mutta aina vain osittain. Tärkeintä on että sitä esiintyy ja ilmenee ihmisten välisissä suhteissa. Jumalan Armo ja Laupeus on Rakkauden kauneimpia muotoja, mutta miksi se on niin harvinaista ihmisten kesken? Joskus armo vuotaa ylitse astioista ja se kastelee maan, saaden sen kukkimaan ja vedet virtaamaan… Myös avioliitossa.
”Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.”
Olen jo parikymmentävuotta pohtinut sitä, miksi ihmiset ovat niin vastahakoisia opettelemaan rakastamisen taitoja. Yksi syy on tuo Kimmonkin esittämä väite, että rakastamista ei voi opetella. se vain tulee, jos on tullakseen. Kadottuaan sitä ei voi saada takaisi. Mikä on yksi niistä myyteistä joihin monet haluavat uskoa. Mieluummin kuin siihen, että he omalla käytöksellään voivat vaikuttaa rakkauden kestävyyteen ja jopa paloon
Jossakin varhaisessa lapsuusvaiheessa opimme tärkeimmät käyttäytymissäännöt ja jotenkin vain se kuvitelma, että niitä voi sellaisenaan käyttää myös avioliitossa, on aika vallitseva uskomus.
’Rakastamisen taidot’ on sanonta, joka viittaa mielestäni rakkauteen pelinä ja itsekkäänä onnen tavoitteluna. Epäitsekkäästi hellyyden edellytykset taitavat olla pikemminkin asenne- kuin taitokysymyksiä.
Entäpä jos korvataan rakastamisen taidot sanalla vuorovaikutustaidot ja pyritään niiden avulla parantamaan työilmapiiriä omalla työpaikalla. Onko sekin toiminta itsekästä oman edun tavoittelua? Samoista asioista on kuitenkin kyse. Vaikka ei nyt ihan samaan pyritä. Kyse on epäasiallisen käytöksen lopettamisesta, yhdessä asioista sopimisesta, kommunikaation kehittämisestä, työtoverien keskinäisestä kunnioituksesta ym. Ihan samoilla ja opeilla voidaan rakkaussuhdetta hoitaa kotona tai hyvää ilmapiiriä rakentaa työpaikalla. Mikä on ongelma ?
Pieni joukko ihmisiä on tahtomattaan kömpelöitä ihmissuhteissa. Tarkoitan vaikka Aspergerin syndroomasta kärsiviä. Heille on opetettava ihmissuhdetaitojen aakkosiakin. Muuten arvelen koulutuksen olevan pikemminkin asennekasvatusta kuin taitojen opettelua. Toki asenteita muutetaan käytännön harjoitteiden avulla, niin saadaan kokemus siitä, että huomaavaisuus ja ystävällisyys kannattaa.
Pekka ymmärränkö nyt oikein että pidät rakkautena sitä että sovitaan mitä/miten saa toimia?
Asettaako rakkaus ehto sille että rakastaa?
Saanen jatkaa asiassa pysyen, siis kun määritellään mitä sana rakkaus pitää sisällään niin samalla opetetaan/totutetaan lapsia siihen mitä he ymmärtävät sillä, siis jos ensin opetetaan lapselle että kun rakastaa toista niin tekee vain hyvää toiselle eikä tee pahaa, eikö olekkin selkeää ja lapsikin tuon ymmärtää.
Entä kun isä lyö tai huutaa ja raivoaa äidille, niin mitä silloin vilpitön lapsi sanoo:””isä ei rakasta äitiä””!
Entä kun sitten kuitenkin lapselle ”opetetaan” että kyllä isä ”rakastaa” äitiä vaikka lyö tai huutaa ja raivoaa, niin eikö silloin totuteta lapsi tällaiseen ”rakkauteen”?
En Pentti vielä ole tavannut yhtään henkilöä, jolla ei olisi varaa parantaa vuorovaikutustaitojaan. Tietysti on paljon niitä, joiden mielestä heidän taitonsa ovat riittävät. Se onkin syynä siihen että, on niin paljon epäasiallista käyttäytymistä, niin kirkon sisällä, kuin ulkopuolellakin. Jopa näissä keskusteluissa.
Arille: en edes yritä määritellä rakkautta. Tiedän jotain siitä miten se toimii, mutta en osaa kertoa mitä rakkaus on.
Pekka oletko joskus ollut ”korvia myöten rakastunut”?
Minä muistan ensi rakkauteni, siis todellisen ajan jolloin olin todella rakastunut toiseen ihmiseen, ei siinä ”nähnyt” toisen virheitä eikä puutteita, oli valmis antamaan anteeksi kaiken ja unohtamaan ne eivätkä toisen rikkomukset vaikuttaneet millään tavoin rakkauteen eikä kanssa käymiseen.
Pekka minulle raamatusta löytyy selkeät rakkauden kuvaukset:
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Ja sitten vielä kaikkien tuntema:
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.(1.Kor.13)
Ihmiset, joilla on omasta mielestään riittävästi vuorovaikutustaitoja, ja näin väittäen käyttäytyvät asiattomasti, ovat mielestäni pääasiassa asenneongelmaisia. Se, ettei kuuntele tosta ihmistä, johtuu siitä, ettei pidä toista kuuntelemisen arvoisena. Se, että puhuttelee toista loukkaavasti tai vähätellen, johtuu siitä, että ansaitsee omasta mielestään muiden kunnioituksen eikä katso tarpeelliseksi kunnioittaa muita. Lähimmäisiään aidosti arvostava pärjää kömpelömmilläkin ’seuratavoilla’.
Olen rakastunut ja ihastunutkin monet kerrat. Nyt vain toivoisin voivani johtaa keskustelua rakastamiseen, en rakastumiseen. Rakastuminen on tietysti hieno kokemus, mutta monet menevät avioliittoon ilman mitään rakastumisen kokemusta.
Usein mietitään liian kauan ja sitten, kun tunnekokemus on haihtunut niin päätetään vain pitää häät.
Yhtä hyvään ja jopa parempaankin avioliittoon voidaan päästä, mikäli molemmat alkavat intohimoisesti opetella rakastamisen taitoja ja toteuttaa niitä avioliitossaan. Rakastaminen on vastuun ottamista toisesta ja koko suhteesta.
Rakastuminen on ohimenevä kokemus, joka ei anna mitään valmiuksia rakastamiselle.
Rakastumisen kokemukseen voi kyllä oikeasti päästä palaamaan, kunhan toimitaan vastuullisesti rakkauden ehtoja noudattaen.
Pekka anteeksi vaan mutta tuntuu kuin pyörittelisit sanoja ilman että todella sanot mitään.
Kun alkaa rakentaa jotain niin eikö perustuksen tule olla kunnossa, siis ”tyhmäähän” on rakentaa hiekalle niin että kun tulee tulva niin koko rakennelma sortuu.
Siis mikä on se perustus jolle ”rakkauden rakennat”?
Entä mitä ”toiminta vastuullisesti rakkauden ””ehtoja”” noudattaen”? Mitä näm ”ehdot” on?