Heikki, vaikka olemme Kristuksessa vapaita, olemme myös Kristuksen vankeina joka tarkoittaa, että luotamme kaikessa Jumalan Sanaan, jopa vastoin kaikkea järkeä ja arvioimme kaiken siihen perustuen. Lainaa tähän Lutheria joka valaisee ajatusta hyvin.

”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2. Piet. 1:19.

Tässä Pietari sanoo, että meillä on profeetallinen sana, joka on itsessään luja: ”Katsokaa vain, että tekin pidätte sen lujana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin.” Ikään kuin hän tahtoisi sanoa: On aivan välttämätöntä, että pysytte siinä lujina, sillä evankeliumi on aivan yhtä välttämätön teille kuin lamppu henkilölle, joka on keskiyöllä suljettuna pilkkopimeään huoneeseen. Silloin on tarpeen sytyttää lamppu, kunnes päivä valkenee. Sama asema on evankeliumilla keskiyön pimeydessä, sillä kaikkien ihmisten järki on kokonaan eksynyt ja sokea. Maailma ei ole muuta kuin pimeyden valtakunta. Tähän pimeyteen on Jumala sytyttänyt valon, evankeliumin. Sen valossa me näemme kulkea niin kauan kuin olemme maan päällä, kunnes kointähti koittaa ja päivä valkenee. Tämä on siis voimakas teksti kaikkea ihmisoppia vastaan, sillä koska Jumalan sana on valo synkässä ja pimeässä maailmassa, siihen sisältyy, että kaikki muu on pimeää. Jos löytyisi toinenkin valo sanan valon lisäksi, ei Pietari olisi sanonut niin. Älä sen tähden välitä siitä, kuinka järkeviä ovat ne ihmiset, jotka opettavat jotakin muuta, vaikka he esittäisivät sen kuinka suurena hyvänsä. Jollet löydä siinä Jumalan sanaa, älä epäile sen olevan pelkkää pimeyttä. Älä myöskään tule rauhattomaksi, vaikka he sanovat, että heillä on Pyhä Henki. Kuinka heillä voisi olla Jumalan Henkeä, kun heillä ei ole Jumalan sanaa? Evankeliumi on tämä sana, että me olemme Kristuksen kautta lunastetut kuolemasta, synnistä ja helvetistä. Joka sitä kuulee, hänellä on sydämessä sytytetty lamppu, jonka valossa voimme nähdä, ja joka valaisee ja opettaa, mitä meidän on tiedettävä. Missä sitä ei ole, siellä me pyrimme löytämään taivaan tien omien tekojemme ja keksimiemme puuhien varassa. Sen mukaan voit sinäkin tuomita valosi olevan pimeyttä. Koska heillä siis ei ole ja koska he eivät tahdo omistaa valoa, heidän täytyy pysyä pimeydessä ja sokeudessa. Tässä valossa meillä on nimittäin kaikki, mikä on tarpeellista autuuteen ja mitä maailma ei viisaudellaan eikä järjellään käsitä. Tätä valoa meidän on myös käytettävä viimeiseen päivään asti. Sitten emme enää tarvitse sanaa. M Luther