Onko vaijettava siitä, mistä ei voida puhua?
Kenelle koetan ja kenelle haluan puhua? Myös heille, joihin en itse kuulu: oman nuoruuteni aikaisille viidennen herätysliikkeen innovaattoreille ja investoijille; Paavalin synodilaisille: Luther-säätiöläisille ja Lähetys-hiippakuntalaisille. Teen kysymyksiä ennen reformaation juhlavuotta.
Martti Lutherin tarkoituksena ei ollut uuden kirkon perustaminen. Nyt hänen perintöään Saksassa vaaliva kirkko on evankeelinen, ei luterilainen. Jos joku olisi ehdottanut ”luterilaista kirkkoa”, olisi Luther itse nimestä todennäköisesti kauhistunut. Lutherin pyrkimys oli saada oma kirkkonsa, paavin johtama kirkko lähemmäksi kirkon alkuaikojen ihanteita ja käytäntöjä.
Yllä mainitsemieni ryhmäkuntien suhde ev.lut. kirkkoomme on enemmän kuin kriittinen. Kauimmaksi on ehtinyt Lähetyshiippakunta. Se on omasta pienestä laumastaan valinnut piispan vihkimään laumalle pappeja. Protestanttista kristikuntaa luonnehtiikin, että se on jakautumistaan jakautunut; aina uudestaan. On noussut yhä uusia oikeassa olevia ryhmäkuntia.
Kotimaa24 palstalla yritin saada selvyyttä siihen, mitä kirkossamme 60-luvulla oikein tapahtui. Kun fundamentalistiset, antikommunistiset ja antiekumeeniset tahot USA:sta rantautuivat ristiretkelle Suomeen.
Martti Simojoki kirjoitti aikanaan: ”Kirkossa ei saa olla mitään, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja jos on jotakin, siitä on kerrottava.”
Pari päivää sitten yritin palstallani herättää keskustelua siitä, mitä kirkossamme 60-luvulla tapahtui. Mitä viidennen herätysliikkeen terävä kärki (Uusi Tie, Ylioppilaslähetys jne.) USA:sta tulleella rahoituksella sai aikaan? Seurauksena oli radiohiljaisuus, kuoliaaksi vaikeneminen. ”Totuus tekee vapaaksi”. Onko tämä totuus liian kipeä julki puhuttavaksi ja toisille kerrottavaksi?
67 kommenttia
Kirkko ei ole, ainakaan sen ei pitäisi olla, kansallinen instituutio. Käytännön syistä tosin kirkon organisoinnissa on huomioitava myös valtiolliset rajat, mutta kristittyjen veljeys, myös taloudellinen solidaarisuus, ylittää valtiorajat, ja niin pitääkin olla. Kylmän sodan oloissahan käytiin erittäin kovaa taistelua myös ihmisten sieluista vapaan maailman ja kommunistiblokin kesken. Suomen maantieteellinen sijainti teki maamme poikkeuksellisen haavoittuvaksi tässä ideologioiden kamppailussa, demokratiaa kun jouduttiin puolustamaan niin sanoaksemme toinen käsi sidottuna. Kansan sieluun tulleet vammat eivät vielä ole kokonaan arpeutuneet.
Tuosta en päässyt selvyyteen siitä miten on ollut ennen ja mikä on muuttunut nyt. Miten herätysliikkeet eroavat aikaisemmista?
JUHA,
kuten nyt itse itseäsi edellä lainaat, väitit ensin sekä Raamattua, että sen tulkintaa, Raamatun ymmärtämistä ”samaksi aina ja iankaikkisesti”. Näin ei ole. Raamatulla on perusteltu sotia, rotusyrjintää (viimeksi apardheid), naisten alistamista jne loppumattomiin. Mitä tarkoitat oikein ymmärtämisellä kun väärinymmärtämistä on ollut maailman sivu niin paljon? Lisäksi ymmärrys Raamatutarkoituksesta on koko ajan muuttunut. Jos tämän kiellät, en ymmärrä, kuinka voit kieltää historialliset tosiasiat.
Päivää myöhemmin muutatkin väitettäsi radikaalisti: ”Jumalan tahto on sama aina ja iankaikkisesti”. Siis ei enää ihmisten ymmärrys vaan Jumalan tahto. Raamatun valossa sekään ei pidä paikkaansa. Vanhan testamentin Jumala kehottaa juutalaisia tuhoamaan kokonaisia kansoja, ei vain sotilaita, vaan myös naiset ja lapset, syntymättömät lapset äitiensä kohtuihin. Näin puhuu heimojumala, ei Jeesuksen Jumala ja isä, jota hän kehotti lähestymään isinä.
Juha, missä kohdassa väänsin tulkintaasi? Yllä koetin rautalangasta vääntää mitä ajattelen sinun sanomastasi.
Martti L. Kehotti tutustumaan Jumalaan Jeesuksen kautta. Ei VT:n kautta. Muutoin joutuu käsityksissään suohon. Voimme unohtaa käsitykset, joita VT. meille Jumalasta antaa. Silti ristiriitaa ei näiden välillä tarvitse olla.
Naisen aseman vastustamista pappeina en oikein käsitä. Eikä sitä käsitä herätysliikkeissä moni muukaan. Vastustajat saavat vain äänensä kuuluviin. Kukapa nyt olisi kiinnostunut hyväsyvistä näkemyksistä.
Luulin HEIKKI, että tarkoitit herätysliikkeiden muuttuneen jotenkin samaan suuntaan. Tietysti kaikki liikkeet taantuu ajanoloon.
Esim. Kansanlähetys korosti ennen selkeää uskonratkaisua tiukasti. Nyt Liikkeen vanhempien omat lapset ovatkin kasvaneet äidinmaidosta lähtien uskoon sisälle. ilman mitään ratkaisun hetkeä. Nyt tässä kohdin ei enää voida vetää tiukkaa linjaa. Uudet tiukat linjat on löydettävä nyt jostain tilalle. Tiukka kuri pitää laumaa kasassa.
Paavolle oma henkilökohtainen Vapahtajan tunteminen oli ratkaisevan tärkeää. Nyt Körttiläisyydessä riittää pelkkä mukana olo.
Lestadiolaiset on mielestään kaikki Jumalan perhettä, vaikka omaa henkilökohtaista uskoa ei olisi. Pelkkä mukana olo riittää sielläkin.
Luterilaisuuskin oli aiemmin oma herätysliikkeensä. Sen herätysliike näköalat on ajat sitten haihtuneet taivaan tuuliin.
Kaikki herätysliikkeet taantuvat ja jäljelle jää tiukkaa vastarintaa muita toisinajattelevia kohtaan. Tätäkö HEIKKI tahdoit sanoa?
No eipä tietenkään. Yritin vain ymmärtää mitä Heikki ajoi takaa muutoksella. En vertailla eri liikkeiden painotuksia. Ei minun asiantuntemukseni siihen riitä.
Sekä tämä, että edellinen blogini lähti siitä, että teologisen tiedekunnan tutkija kertoi SUOMALAISEN UUSPIETISTISEN LIIKKEEN YHTEYKSISTÄ AMERIKKALAISIIN RAHOITTAJIIN.
KUN MINULTA PUUTTUVAT KONTAKTIT UUTEEN TIEHEN (hyvä nimi!), OPISKELIJALÄHETYKSEEN, RAAMATTUOPISTOON, PERUSTAAN JNE VOISITTEKO KOTIMAA24:llä TOIMIVAT KERTOA HEILLE, JOS TUNNETTE SUOMALAISIUUSPIETISTEJÄ.
Jos ei liikkeen piiristä minkäänlaista vastausta tutkimuksen raha-arveluihin tule, ainakin minä tulkitsen vaikenemisen myöntymisen merkiksi.
Tosin on kommentoitu näinkin: Dollaritukea uuspietisteille? So what? Mitä siitä? Onhan Moskovastakin tuettu kommunisteja. No, jos tähän tyydytään, niin olkoon sitten minun puolesta niin. Kristinusko tuli Suomeen vajaa tuhat vuotta sitten, idästä ja lännestä, Ehkäpä jonkun mielestä on sitten vain luonnollista, että kristilliseen maahamme puoli vuosisataa sitten rantautui Uudelta mantereelta, Yhdysvalloista fundementalismia, antiekumeenisuutta, antikommunismia ja kreaonismia.
Taisi olla Maon ajatus, että ”annetaan kaikkien kukkien kukkia”. Ehkä suomalaiset uuspietistit ovat tässä kohdassa hänen kanssaan samaa mieltä?
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!
Onko vanhoissa herätysliikkeissä – lähinnä evankelisuudessa ja rukoilevaisuudessa – tapahtunut jonkinlaista ’viidesläistymistä’, jonka tuloksena liikkeistä on eronnut omiksi yhdistyksikseen mm virkakysymyksissä maltillisempien ryhmiä. Herätyskristillisyyttä käsitellään tähän liittyen usein ikään kuin samanmielisenä joukkona kirkon liberaaleja vastaan. Heränneitä voi sitten nimittää perinneyhdistykseksi, koska sen liikkeen ymmärtäminen näin ei oikein onnistu.
Ilmoita asiaton kommentti