Vappuun kuuluvat monenlaiset brunssit. Arkkipiispan media-aamiaiselta en valitettavasti löytänyt paljon syötävää. Uskosta voi siis puhua vain hapuillen ja sen syvimpään äidinkieleen kuuluu ydin, jota ei voi sanoittaa. Ei ihme, että ihmiset etsivät turvaa yhä enemmän muualta kuin kristillisestä kirkosta.
Kyllä uskosta voi puhua. Uskosta voi puhua varmoin ja vakain sanoin. Uskontunnustuksen voi lausua alusta loppuun täyttä totta tarkoittaen. Henkilökohtaiset epäilykset, etsimiset ja matkallaolot ovat eri asia. Silti pitää puhua vahvasta uskosta, jolla on sisältö ja kielellisesti ilmaistava muoto. Epäilysten vastalääkkeeksi tarvitaan usko, etsimisen seuraksi löytäminen ja matkallaolijalle lupaus perillepääsystä. Siinä on toivo, luja ja varma. Ei epävarma ja hämärässä häilyvä.
Todellisia uskovaisia ovat muuten pilkkijät. Monet heistä ovat ovat uskomattoman rohkeita.Luoja varjelkoon heitä kevätjäillä.
Rohkeutta vaatii nousta lentokoneeseenkin. Viimeksi turvaohjeistusta seuratessani mietin, mitä jos lentoemännät ja kapteeni kuulutuksissaan sanoisivatkin, että perillepääsy on oikeastaan aika epävarmaa eikä näistä pelastusliiveistä ja happinaamareista ole tosiasiassa mitään hyötyä kun tiputaan alas kymmenestä kilometristä. Toteaisivat että lentäminen on melkoista hämärässä hapuilua ja voidaan vain rukoilla että tästä jotenkin selvittäisiin.
Eivät he niin sano. He vain lentävät ja pitävät kaikin mahdollisin keinoin huolta perillepääsystä. Siksi me matkustajat istumme kyytiin ja luotamme.
Kiitos Timo hyvästä kirjoituksesta.
ps. Virsi 275