Onko rakkaus milloinkaan syntiä  - kirkko liberaalin seksuaalikulttuurin puristuksessa  (Avioliittodebatti, osa 3.)

 ”Minun mielestäni ”postmodernismi" on vain joukko mielenkiintoisia yhteiskunnallisia kehityskulkuja, jotka perustuvat oletukseen, että Jumala on yhdentekevä.” Stanley Hauerwas

 

Viimeiset 50 vuotta ovat olleet valtavaa muutosta siinä, mitä ajattelemme seksistä, seksuaalisuhteistamme ja itsestämme miehinä ja naisina.  Koko seksuaalikulttuurinen maisema on muuttunut. Mikä vielä äsken oli mahdotonta ajatella, onkin tänä päivänä ainoa mahdollinen tapa ajatella. Jos ajattelet eri tavalla olet syrjivä, olet epähumaani, katsot maailmaa oudoin silmin. Jotakin on siirtynyt sijoiltaan. Mitä se on?

Avioliiton solmimisen luvut ovat alhaiset ja avioeroluvut korkeat. Internet on muuttanut seurustelun parisuhteiden ympäristöä ja tapoja. Se toi pornografian valtavirtaan. Se luo yhteisöjä, joissa ihmiset tutkivat uudella tavalla identiteettejään. Internetin rooli homo- ja transseksuaalisuuden kohdalla on merkittävä, koska ihmiset voivat liittyä ryhmäksi samanmielisten kanssa verkossa.

Keinohedelmöityksestä ja ehkäisystä on tullut osa valtavirtaa. Sukupuolenkorjausleikkaukset on normalisoitu. Oliver O’Donovan on puhunut siitä, että kun ajattelemme sukupuolenkorjausleikkauksen olevan mahdollinen, se muuttaa radikaalisti tapaamme tarkastella sukupuolta. Voimme ajatella, että se on itse valittu; että se on muutettavissa vielä syntymän jälkeen; että se on sisäistetty identiteetti ennemmin kuin annettu biologinen realiteetti sille, kuka olen.

Näiden muutosten kautta yhteiskunta järjestelee uudelleen seksuaalisia käytöstapoja ja etiikkaa radikaalisti erilaisten arvojen pohjalta kuin aikaisemmin. Nykyisin perinteiseen kristilliseen moraaliin suhtaudutaan toisinaan jo vihamielisesti, sitä pidetään syrjivänä tai ihmiset eivät lainkaan ymmärrä mistä oikein puhutaan. Jotakin on nopeasti muuttunut silmiemme edessä.

Moraalin hylkääminen vai uusi moraalisysteemi?

Näitä muutoksia kristityt ovat selittäneet moraalin rappeutumisella. Kysymme: minne kaikki moraaliset arvot ovat hävinneet? Mitä on tapahtunut ympäröivälle yhteiskunnalle? Moraalin hylkääminen selittää osaa muutoksista, mutta se selittää huonosti kristinuskolle vaihtoehtoisen seksuaalimoraalin luonnetta.

Postmodernissa seksuaalimoraalissa moraalia ei hylätä, vaan sille annetaan uudenlainen sisältö, jonka pohjat löytyvät liberaalista perinteestä. Se ei ole moraalittomuutta, vaan vaihtoehtoisen moraalin tarjoamista. Tätä vaihtoehtoista moraalia kannattavilla ihmisillä on vahva tunne siitä, että näin toimien he tekevät oikein.

Uusi moraalisysteemi on heikosti yhtenäinen, mutta sen korostamat periaatteet pitävät sen kasassa. Toisin kuin, että se puhuisi moraalittomuuden puolesta, se suuntautuu kaikin voimin perinteistä kristillistä seksuaalimoraalia vastaan. Sille kristillinen moraali ei ole vain väärää, vaan moraalittomuutta. Me olemme nopealla tahdilla korvaamassa kristillistä moraalia uudella liberaalilla seksuaalimoraalilla.

Aikamme seksuaalikulttuurin uudet pelisäännöt

 “Bring it out in the  open and you feel beter!“ Hugh Hefner

Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen pyrkii rakentamaan nykyisestä seksuaalikulttuurista ja liberaalista seksuaalietiikasta positiivisen kuvan väitöskirjassaan. Itse suhtaudun asiaan kriittisemmin. Uuteen seksuaalikulttuuriin kuuluu ainakin seuraavia periaatteita.

 (1) Seksi on moraalisesti neutraalia eikä sillä ei ole mitään luonnollista  suuntautumista tai merkitystä.

Ei ole mitään Jumalan luomisjärjestystä ja luonnollista moraalilakia, joka antaa merkityksen ja jota tulee kunnioittaa ja varjella, ja jota voi rikkoa. Jokainen voi antaa seksille omat merkityksensä omista lähtökohdistaan käsin. Täysin merkityksetön seksi on yksi vaihtoehto.

Paalasen mukaan seksiä ei enää tule arvioida kaikille yhteisen moraalilain tai kristillisen etiikan mukaan. Seksuaalisuhde ei enää merkitse sitoutumista tai avioliittoon menemistä. Näiden sijalle on tullut henkilökohtaisista kokemuksista rakentuva oma seksuaalielämä ja siitä huolehtiminen.

Hesari kertoi Tiinasta, joka aloitti seksisuhteen, joka syveni, mutta sitten asiat menivät oudoksi. Tiina päätyy ”häilyvään suhteeseen”, jossa on läheisyyttä mutta ei lupauksia sitoutumisesta.  Kasvava ilmiö on, että kaksi ihmistä toimii yhdessä kuin pari, mutta ei sitoudu toiseen. Mieluummin eletään häilyvässä seksisuhteessa kuin parisuhteessa, joka ei ole tyydyttävä. HS, 1.3.2019. Tiina toimii liberaalin seksuaalietiikan mukaisesti, mutta kristillisen seksuaalietiikan vastaisesti.

(2) Seksuaalisuus perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen ja on identiteettimme ydintekijä.

Uusi seksuaalikulttuuri korostaa miten tärkeää on huolehtia omasta seksuaalisesta identiteetistä. Meillä on velvollisuus toteuttaa ja ilmaista omia seksuaali- ja sukupuoli-identiteettejämme miten pitkälle tämä meneekin, vaikka sukupuolenkorjausleikkaukseen asti. Lisäksi meillä on velvollisuus vahvistaa ja tukea toisia heidän seksuaalisen identiteettinsä ilmaisemisessa.

Arvostella ja tuomita toisten harjoittamaan seksuaalisuutta on vakava loukkaus, koska silloin estät häntä toteuttamasta ominta itseään, joka on moraalisysteemimme ytimessä.

Perinteiseen kristilliseen moraaliin ja avioliittoon kuuluva esiaviollisten suhteiden välttäminen, avioliiton ulkopuolisten suhteiden torjuminen ja uskollisuuden osoittaminen asettuvat modernia seksuaalimoraalia vastaan, jossa seksuaaliset kokemukset, yksilöllinen itsensä toteuttaminen ja radikaalit valinnat ovat uusia normeja.

(3) Seksuaalikultuurin ytimessä on itsenäinen yksilö seksuaalisine oikeuksineen, jonka seksuaalista vapautta on väärin rajoittaa.

Mark Regnerus on  määritellyt liberaalin seksuaalimoraalin (confluent love) näin :”Satunnaisuus on sen perusta, tasa-arvo sitä organisoiva periaate, maku ja tunne sen mittareita, etsiminen sen päämäärä, jos ja vaikka dyadi, pari, on suhteen perusrakenne, niin se ei koskaan kaappaa yksilöiden valtaa ja tahtoa itselleen”.

Postmodernissa seksuaalisuudessa pysymme parisuhteessakin yksilöinä ja etsimme oman seksuaalisuutemme ilmaisemista ja identiteettiimme toteuttamista . Tässä käytämme toisiamme kuin apuvälineinä. Emme lähtökohtaisesti ajattele, että seksuaalisuhde luo yhteisen todellisuuden, sitouttaa ja liittää avioliitossa yhteen.

Sopimusmainen käsitys seksuaalisuhteesta pitää ne episodimaisina ja hajanaisina. Ne tarjoavat välittömän tyydytyksen ja täyttymyksen. Mutta tähän sopii huonosti pysyvä aviosuhde, joka kehittyy ja kasvaa ajan kanssa.

Perinteiseen avioliittoon kuuluva monitahoinen riippuvuus ja epäitsenäisyys tuntuu nykyisin epämiellyttävältä ja uhkaavalta. Siinä joudutaan laittamaan rajoja seksuaaliselle käyttäytymiselle vastoin omia haluja. Perinteistä avioliittoa on ajateltu paljon enemmän lasten kasvattamisen ja suojelemisen vuoksi. Ei yksilön tai parin itsensä vuoksi. Se on vienyt meidät rakentamaan jotakin paljon suurempaa kuin mitä yksilöinä olemme.

(4) Seksin uusi tunnussana on vapaaehtoinen suostumus, joka on avaintekijä seksin moraalin arvioinnissa.

Jos seksuaalisuhde perustuu yhteisymmärryksessä sovittuun ja vapaaehtoiseen suostumiseen, niin perusteita vastustaa sitä tuskin löytyy.

Kun perinteisen kristillisen seksuaalimoraali asettuu tukemaan ennen kaikkea heikoimpien eli lasten oikeuksia ja suhtautuu negatiivisesti esiaviollisia-, irto- ja homoseksuaalisia suhteita kohtaan, niin se rikkoo tätä suostumuksen periaatetta vastaan. Kristilliselle seksuaalietiikalle suostumus ei yksin riitä.

Sopimusetiikka ei hylkää moraalia, mutta typistää sen sopimukseen.  Sopimusetiikan hyvät puolet näkyvät toisen mielipiteen kunnioittamisessa ja  pyrkimyksessä sulkea paha pois, jotka olivat tärkeitä  #me-too –kampanjassa

(5) Erilaiset seksuaalisuhteet, erityisesti homo-, lesbo-, bi-, ja transseksuaaliset suhteet, tulee irrottaa sosiaalisesta leimaamisesta. Eriarvoistava tai tuomitseva uskonnollinen puhe tulkitaan vihapuheeksi. 

Sukupuolineutraali ideologia ja LGBT -liikkeet ovat normittoman seksuaalikultuurin voimakkaita edistäjiä globaalisti. Suomessa seksuaalijärjestöistä Seta ja Trasek on jo pitkään ajanut  hetero- ja sukupuolinormien kumoamista ts. sitä, että suurin osa ihmiskuntaa pitää itseään heteroseksuaalina ja miehinä tai naisina. Setan mukaan tämä on syrjivää ja tekee osan ihmisistä näkymättömäksi.  HS. 5.1.2019 Lotte Telakivi.

Paalasen mukaan liberaali seksuaalietiikka arvioi avioseksiä samoin kriteerein kuin maksullisia seksipalveluja. ”Maksullisessa seksissä on paljonkin hyviä puolia, kuten selvät sävelet. Sitä saa mitä tilaa. Ammattilainen luultavasti hoitaa homman paremmin, huolehtii turvallisuudesta, ei aiheuta ongelmia jälkikäteen eikä levittele juoruja kaupungilla. Ei myöskään ole suurempaa pelkoa ihastumisesta tai rakastumisesta kummankaan puolelta, toisin kuin ”oikeissa ihmissuhteissa”. En ymmärrä maksullisen seksin moralisointia”. HS. 18.3.2019. Kirsi H.

Perinteinen kristillinen avioliittomoraali ei pidä kaikkia seksuaalisuhteita samanarvoisina. Kirkko on aina julkisesti tukenut miehen ja naisen avioliittoon kuuluvaa seksuaalielämää ja torjunut muut seksuaalisuhteet. Tämä rikkoo rajusti vapaan seksin periaatteita ja leimataan nykyisin syrjiväksi tai vihapuheeksi.

(6) Liberaali seksuaalietiikka ei hyväksy mitään sääntöjä hyvän seksuaalielämän määrittelylle eikä alistu ulkopuolisten normien ohjattavaksi.

Uusi seksuaalimoraali korostaa, että seksuaalielämän  arvottaminen tulee pysyä täysin yksilön omassa päätäntävallassa. Mitkään ulkopuoliset perinteet, ihanteet tai arvot eivät velvoita toimimaan ohi oman tahdon.

Erilaisia parisuhteita ja perhemuotoja ei saa arvottaa. Jokainen saa määritellä avioliiton itse tahtomallaan tavalla.  Kaikilla meillä on oikeus odottaa tulevamme hyväksytyksi omien valintojemme pohjalta.

Kun kaikki yksilön ulkopuolinen ohjaus ja normit torjutaan niin kristityn elämään normaalina kuuluva sitoutuminen kirkon oppiin, moraaliin ja kirkkokuriin muodostuu ongelmaksi liberaalille moraalille. Tämä näkyy julkisina irtisanoutumisina kirkon ja piispojen kaitsennasta. Moraalisella oikeutuksella omaa toimintaansa perustelevat sateenkaaripapit ovat uuden seksuaalimoraalin lipunheiluttajia.

(7) Internet ja Some toimivat uusien seksuaali- ja sukupuolikulttuurien keskeisenä synty- ja kasvualustoina.

Miksi seksuaali- ja sukupuolikysymykset  pysyvät  yhteiskunnallisen keskustelun polttopisteessä?  Koska ne muodostavat aikamme tredikkäimmän kulttuurin itsensä kehittämiselle ja performatiiviselle minuudelle, joka on liberaalin yhteiskunnan sydämmessä.

Internet, joka on irti luonnollisen elämän realiteeteistä, mahdollistaa itsemme ja seksuaalisuutemme muotoilun sellaiseksi kuin haluamme. Netissä sukupuoli –ja seksuaali-identiteetti ei ole ensisijaisesti vakaa, vaan jotakin jota minun on jatkuvasti rakennettava ja tuotettava jollekin yleisölle. Biologinen sukupuoli ja seksuaali-identeetti ovat kuin tehdasasetuksia jotka ovat muutettavissa.

”Sukupuolisuus on henkilökohtainen kokemus…Sen vuoksi sen määrittäminen on vallankäyttöä, normittamista ja ohjailua”. Viima Lampinen, HS.14.3.2017. (Setan pj. 2017-18)

Mitä enemmän vietämme aikaa Netissä ja Somessa sitä keinotekoisempaa identiteettiä me rakennamme.

 Onko rakkaus milloinkaan syntiä?

 Meidän on tärkeä ymmärtää, että tämän suuntaiset periaatteet on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen lainsäädäntöön. Valtio edistää niitä aktiivisesti. Avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi 2017 ja koulujen seksuaalikasvatuksen oppimateriaalien ja sisältöjen korjaaminen näiden arvojen mukaisiksi näyttävät mihin olemme menossa. Vaikka Seta, Trasek ja Sexpo ovat näiden kiihkeimpiä levittäjiä, niin myös suurten hyvinvointijärjestöjen kuten Väestöliiton on pitänyt omaksua ne.

Seksuaalihurrikaanin keskellä kirkolle on suuri haaste pitää kiinni vastuullisesta seksuaalietiikasta. Kirkot ja seurakunnat elävät nyt loputtomien seksuaalimoraalia koskevien kiistojen keskellä sukupuolesta, irtoseksistä, pornografiasta, homo- ja transseksuaalisuudesta ja saman sukupuolen avioliittoista.

Liberaali seksuaalikulttuuri, joka ei aseta mitään rajoja seksuaaliselle käyttäytymiselle, on pitkälti antikulttuuria juuri kristillistä seksuaalimoraalia kohtaan, joka asettaa rajoja. Prof. W. Pannenbergin mukaan koko avioliittokulttuuri häviää, jos seksuaalisen käyttäytymisen kontrollointi ja säätely hylätään ja yksilöllinen seksuaalinen vapaus tehdään ”ihmisen elämän ja kutsumuksen kaikkea määrittäväksi keskukseksi”.

Kirkon arvoliberaalit ja saman sukupuolen avioliittojen ajajat lukevat Raamattua uusin silmin ja tulkitsevat, ettei Raamattu oikeasti anna normeja tai torju homoseksuaalista käyttäytymistä. Ja jos torjuukin, niin se johtuu kulttuurista syistä, jotka ovat vanhentuneita ja nykyaikaan sopimattomia. Meillä pitää olla suvaitsevaisempi moraali kuin ahdasmielisellä Paavalilla.

Huomaamatta heiltä jää, että vaikka kirkon oppi ja uskontunnustukset eivät suoraan puhukaan seksuaalimoraalista, niin ne eivät ole irti siitä. Tuo huonomaineinen Paavali perustelee seksuaalimoraalia koskevia kehotuksia vetoamalla juuri opilliseen totuuteen - ihmisen luomiseen mieheksi ja naiseksi (Rm. 1.) sekä seurakunnan pyhyyteen (1.Kor.6). Ja olihan hän kuitenkin Herran apostoli.

Et voi vain muuttaa raamatullista seksuaalimoraalia ilman, että samalla kajoat tai kumoat raamatulliseen opetuksen Jumalasta, ihmisestä ja luomisesta. Tämän vuoksi Jumalan asettamien moraalinormien julkinen rikkominen on vaarallista. Jos kirkko omaksuu liberaalin seksuaalietiikan agendan, se on sille kuoleman suudelma. On vaarallista jäädä keskustelemaan asioista vuosikausiksi, jotka Jumala on tehnyt hyvin selviksi. ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko vaikka…jne”.Lk.16:31.

Elämänsä lopulla professori Wolfhart Pannenberg halusi vielä varoittaa kirkkoa hyväksymästä liberaalia seksuaalietiikkaa ja samaistamasta homoseksuaalisia suhteista avioliittoon, ei syrjimisen tähden, vaan niiden erilaisuuden vuoksi. ”Tässä menee kristillisen kirkon rajat, joissa se tietää olevansa sidottu Raamatun auktoriteettiin. Niiden, jotka kehottavat kirkkoa vaihtamaan opetustaan tässä asiassa, pitää tietää, että he ajavat skismaa. Jos kirkko antaa työntää itsensä siihen pisteeseen, jossa se lopettaa kohtelemasta homoseksuaalisuuden harjoittamista irrottautumisena Raamatun normista ja tunnustaa parisuhteiden kaltaiset homoseksuaaliset liitot avioliitoiksi, niin sellainen kirkko ei enää seiso raamatullisella perustalla, vaan Raamatun yksiselitteistä todistusta vastaan. Kirkko, joka ottaa tämän askeleen lakkaa olemasta yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko”.

Tämä on vahva lausunto kirkon avioliitokäsityksestä ja seksuaalietiikasta. Mutta se, minkä hän tässä tunnusti, oli varoitus lähtemästä sille tielle, joka merkitsee Raamatun avainopetusten ja seksuaalieettisten rajojen tietoista poispyyhkimistä. ”Tekstit, jotka puhuvat homoseksuaalista käyttäytymistä vastaan, eivät ole mitään marginaalisia mielipiteitä, jotka voisi ohittaa tekemättä samalla vahinkoa koko kristilliselle todistukselle. Lisäksi Raamatun todistusta homoseksuaalisuudesta ei voida vesittää oman aikansa kulttuurin ilmaukseksi, joka on vanhentunut. Raamatun todistus alusta alkaen tarkoituksellisesti asettuu vastustamaan kulttuuriympäristöön sopeutumista Israelin Jumalan uskon nimissä, joka on luomisessa antanut miehelle ja naiselle identiteetin”, W. Pannenberg, Should We Support Gay Marriage? NO!,1996.

 

Lähteinä mm:

Tommi Paalanen, Vapaus ja seksuaalisuus. Tutkielma liberaalista etiikasta. 2015. Väitöskirja.

R. Scruton: Sexual Desire. 2006.

M. Regnerus: Cheap Sex: The Transformation of Men, Marriage, and Monogamy. 2017.

A. Roberts: Five Principles of the New Sexual Morality. The Gospel Coalition. 2014.

A. Giddens: Modernity and Self-Identity: Self and Society in the Late Modern Age. Cambridge, Polity. 1991.

W. Pannenberg, Should We Support Gay Marriage? NO!,1996.

Helsingin Sanomien artikkeleita.

113 kommenttia

  • Leeni Luukko sanoo:

    Lauri Lahtinen: “Luomisjärjestyksen oleellinen osa on lisääntymismahdollisuus.”

    Kirkossa on viime aikoina väännetty peistä avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Mutta nyt näyttääkin siltä, että trendi muuttuu. Siis kirkon ei pitäisikään enää vihkiä yhtään paria, joka ei omaa lisääntymismahdollisuutta? Eli poissa kuvioista ovat ne, jotka eivät halua lapsia, jotka eivät voi saada lapsia, jotka eivät halua lisää lapsia, jotka ovat liian vanhoja saamaan lapsia jne. Pitäisikö vihkikaavaakin muuttaa seuraavaksi: ‘Tahdotteko ottaa tämän XXn aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä ja kykenettekö tehdä hänen kanssaan lapsia?’

    En aina ole ihan varma, pitäisikö näille keskusteluille itkeä vai nauraa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Raamattu kuvaa miehen ja naisen yhteenliittymistä juuri siten, että mies yhtyy vaimoonsa. Tämä nimenomainen tapahtuma on “avio” liitto. Se miten me haluame tämän tulkita, ei siis liity mitenkään siihen, miten Raamattu asian esittää.

    Lapsia tulee siis tämän yhteenliittymisen seurauksesta. Jos lapsia ei tule tämän yhteenliittymisen seuruksesta, niin se ei tee kuitenkaan “avio” liittoa miksikään muuksi. Lasten syntymä on tämän yhteenliittymisen hedelmä ja Jumalan tahdon tapahtumista Raamatun ihmiskäsityksessä ja maailmankuvassa. Sukupuolivietti on Jumalan ihmiseen luoma asia ja sellaisenaan ihmiselle siunaus. Perhekeskeisyys on olennainen osa ihmisen kehityksessä ja mallista oppimisessa.

    En ota kantaa siihen, miten avioliittoa tulkitaan laillisena ja yhteiskunnallisena instituutiona. Raamattu on kuitenkin hyvin yksiselitteinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko Laulujen laulussa minkäänlaista viittausta lasten syntymiseen rakkauden hedelmänä? Sekä neidon että miehen äiti taidetaan mainita: “Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi, siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.” Onko Raamattu sittenkään niin yksiselitteinen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Naisen ja miehen välinen yhteys Raamatussa on yksiselitteinen. Aivan kuten esille otetussa Laulujen laulun kohdassa. Rakkauden heräämistä ylistetään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Naisen ja miehen välinen yhteys Raamatussa on yksiselitteinen.” Siitä on monta eri versiota. “Niin tuotiin Taamarille tämä sanoma: ‘Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan’. Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, ei häntä annettu hänelle vaimoksi. Kun nyt Juuda näki hänet, luuli hän häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa. Ja hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: ‘Anna minun yhtyä sinuun’. Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: ‘Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?’ Hän sanoi: ‘Lähetän sinulle vohlan laumastani’. Nainen vastasi: ‘Annatko minulle pantin, kunnes sen lähetät?’ Hän sanoi: ‘Mitä on minun annettava sinulle pantiksi?” Hän vastasi: “Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi’. Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi. Ja hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.” Tämä tarina kuuluu Jeesuksen suvun historiaan. “Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram…”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Tämä lapsi Jeesuksen suvun historiassa ei näköjään syntynyt rakkaudesta, vaan pelkästään sulasta halusta naiseen, ja sitä seuranneesta raskaudesta.

      Hienon paikan löysit Raamatusta. Kaikki ei todellakaan ole mennyt niin kuin siinä kuuluisassa tv-ohjelmassa. Daavid on myös hyvä esimerkki siitä, miksi profeetta Naatan sai tehtäväkseen nuhdella kuningasta.

      Yksiselitteisyydellä tarkoitan edelleen miehen ja naisen välistä yhteyttä, en kahden samaa sukupuolta olevien yhteyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Martti Pentti. Esille ottamasi kohta on erittäin tärkeä nimenomaan siksi, että Jeesuksen sukulinjan täytyi säilyä ehjänä.

      Juudan miniä Taamar jäi leskeksi Juudan esikoisen (nimeltään Eer) jumalattomuuden vuoksi. Juudan toinen poika Oonan ei halunnut jatkaa sukua veljelleen Eerille, vaan aina yhtyessään Taamariin, antoi siemennesteen valua maahan. Tämän vuoksi myös Oonan kuoli (ei keskeytetyn yhdynnän vuoksi, vaan siksi, että sukulinja ei olisi jatkunut). ”38:10 Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sentähden hän antoi hänenkin (Oonan) kuolla.”

      Huomioitko Martti Pentti, että myös Juuda oli leskimies yhtyessään tietämättään miniäänsä, joka oli Juudan esikoisen, Eerin leski? Näin Jumala oli järjestänyt, jotta Herramme Jeesuksen sukulinja säilyi Oonanin tottelemattomuudesta huolimatta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Näin Jumala oli järjestänyt, jotta Herramme Jeesuksen sukulinja säilyi Oonanin tottelemattomuudesta huolimatta.” Luulisi, että Kaikkivaltiaalla olisi ollut muitakin keinoja kuin tällaisen ‘Kauniit ja rohkeat’ -tyypisen tarinan kehittely. Minulle kertomuksella on toinen viesti. Toinen Jeesuksen sukuluettelossa nimeltä mainittu nainen on myös mielenkiintoinen. Hän on Rahab. “Joosua jätti henkiin portto Rahabin, hänen isänsä suvun ja kaikki muutkin hänen omaisensa, koska Rahab oli piilottanut tiedustelijat, jotka Joosua lähetti vakoilemaan Jerikoa. Rahabin suku elää israelilaisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Yksiselitteisyydellä tarkoitan edelleen miehen ja naisen välistä yhteyttä, en kahden samaa sukupuolta olevien yhteyttä.” Tarkoitatko, että kaikki aviorikokset ja syrjähypyt voidaan painaa villaisella, kunhan ne toteuttavat heteroseksuaalisuutta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      ”Tarkoitatko, että kaikki aviorikokset ja syrjähypyt voidaan painaa villaisella, kunhan ne toteuttavat heteroseksuaalisuutta?”

      Mistä niin voit päätellä, että edes kysyt? Ihmiskunnan historia on syntiinlankeemuksen historiaa. Miksi Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen sukulinja on mennyt, niin kuin on mennyt? Syytätkö siitä Jumalaa? Minä en osaa vastata, enkä Jumalaa syyttää.

      Raamattu ei anna lupaa syntiin. Synnillä on seuraukset, sekä ajalliset että iankaikkiset.

      Heteroiden aviorikoksia ja syrjähyppyjä ei tule painaa villaisella. Minä en ole kuitenkaan ”kahden kaupan tuomari”. Jokainen vastaa omista teoistaan. Raamattu ei hyväksy haureutta. Syykarin kaivon tapahtumat ovat myös sinulle tuttuja. Löytyisikö sieltä jokin linkki kysymykseesi, ehkä?

      Painatko sinä villaisella suhteet, jotka Raamattu kieltää?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Martti Pentti. Eivät syrjähypyt ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ole koskaan oikein. Siitä voidaan kuitenkin keskustella Raamatun valossa, ovatko jotkut synnit vakavampia kuin toiset ja millä perusteella. Ja muistetaan tässä sekin, että eivät kaikki Raamatussa kerrotut tapahtumat ole myönteisiä vaan kielteisiä tapahtumia, varoittavia esimerkkejä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Eivät kaikki Raamatussa kerrotut tapahtumat ole myönteisiä vaan kielteisiä tapahtumia, varoittavia esimerkkejä.” Ovatko ne lainkaan esimerkkejä? Eikö tuollainen ajatus ole omiaan latistamaan käsitystämme tuosta kiehtovasta kirjakokoelmasta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Martti Pentti. Sjöblomin vastaus sinulle kysymykseesi. Kysymyksesi aviorikoksen ja syrjähyppyjen hyväksymisestä. Millä tavalla Marko Sjöblom on vastauksella latistanut Raamatun kiehtovaa kirjakokoelmaa?

      Raamatun kertomukset eivät ole mielestäsi mitään esimerkkejä millekään Martti? Ei erityisesti tässä yhteydessä, eikä missään yhteydessä? Mitä Raamatun kertomukset ovat?

      Minä olen myös edellä olevissa kommenteissani esittänyt sinulle kysymyksiä. Olisi kohteliasta, jos vastaisit kysymyksiini Pentti, tämä ei ole tentti.

      Olet kysynyt minulta, mitä minä painan villaisella? Olen edellä vastannut sinulle. Tähänkö keskustelu kanssasi päättyy?

      Sinä voisit myös tämän keskustelun yhteydessä laajentaa käsitystä kiehtovasta kirjakokoelmasta, Bibliasta? Tosin blogin aihe on rajattu, enkä haasta sinua muuhun kuin pysymään kontektissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Martti Pentti. Raamatun mukaan ainakin jotain on kirjoitettu esimerkiksi meille. Ehkä alla oleva Raamatun paikka on tuttu myös sinulle?

      1.Korinttolaiskirje: 10:6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.

      Monia muitakin esimerkkejä on olemassa Raamatun selittäjien mielestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tamar esiintyi porttona vietelläkseen appensa. Juuda yhtyi tuntemattomaan naiseen ja tarjosi siitä maksua. Tästä lausuit: “Näin Jumala oli järjestänyt.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Mitä Raamatun kertomukset ovat?” Ne ovat vaihtelevalla tyylillä kerrottuja, usein monisyisiä tarinoita ihmisistä, perheistä, suvuista, kansoista ja valtakunnista hallitsijoineen. Toki niiden merkitys on siinä, että ne käsittelevät kysymyksiä totuudesta ja valheesta, hyvyydestä ja pahuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja vääryydestä sekä varsinkin ihmisen ja Jumalan suhteesta. Pidän kuitenkin latistavana yksinkertaistuksena lukea niitä vain mustavalkoisina opetuksina, esimerkkeinä siitä, miten tulee elää ja toimia tai miten ei tule.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Niin, toveri Martti Pentti, miksi Herramme sukupuu on sellainen kuin se on? Eikö Jumala olisi voinut järjestää Juudan asiat toisin, kysyt? Miksi piti yhtyä miniään, vieläpä tässä yhteydessä portoksi pukeutuneeseen miniään? Varmasti molemmat uskomme, että Jumala olisi voinut järjestää toisin. Jostain syystä asia eteni näin? Spekulaatioita voi esittää?

      En minä siitä kuitenkaan mihinkään pääse, että tämä myös oli osa Jumalan suunnitelmaa, näin tapahtui. Sinä kummeksut? Niin minäkin.

      No, Juudan pojat eivät kuitenkaan toimineet kuten olisi pitänyt. Myöhemmin asiat järjestettiin tavalla, joka oli Mooseksen laissa kiellettyä. Suvun piti jatkua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilkka Kurjenmäki
    Ilkka Kurjenmäki

    Olen johtava perheneuvoja Oulusta. Blogit nousevat omista elämänkokemuksista, työstä ja lukemistani kirjoista. Aiheet pyörivät tämän päivän avioliittokeskustelun, kristillisen etiikan, terapian ja raamatullisen teologian kysymyksissä. Yksi mieluinen motto: "Yritetään vielä kerran".