Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
Jos tämä on peräti pelastuskysymys, niin kuin on annettu ymmärtää, niin mitä homojen ja eronneitten sitten pitäisi tehdä, jos kaidalla tiellä pysyminen on liian vaikeaa?
Vastaus löytyy Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumissa (Matt. 19:12). Mutta älkää katsoko noita uudempia suomenkielisiä versioita, niissä on käytetty eufemismeja. Katsokaa, mitä sanotaan kreikaksi, tai jos ette osaa kreikkaa, niin etsikää netistä King James Version. Ja jos ette usko, että Jeesus tarkoitti mitä sanoi, niin lukekaa vielä, mitä Jeesus sanoo edellisessä luvussa (Matt. 18:9).
Mielenkiintoinen keskustelu. Lähes kaikkien kommentteihin voin osittain yhtyä, mutta kun aletaan Jumalan sanaa vesittämään, niin sitä en ymmärrä. Jumalan lain tarkoitus osoittaa meidät syntiseksi, johon on lääke evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Väärää tekoa ei saa Jumalan silmissä oikeaksi, vaikka kuinka muokkaisimme Jumalan lain meille sopivaksi.
On vaikea löytää Raamatusta asiaa, johon sen kanta olisi selvemmin ilmaistu. Se on paljon selvemmin ilmaistu kuin Raamatun kanta erääseen kristillisen uskon perusasiaan eli kasteeseen. Ja kaste on kuitenkin perinteisesti ollut se asia, josta kristikunta on keskenään vääntänyt peistä kaikkein suurimmalla volyymillä.
No, minun mielestä on parempi mennä elämään sisälle homoseksuaalina kuin helvettiin heterona. Armoa armon päälle.
Jouni, minäkin odotan, että perustelet, miksi voit vastoin Jeesuksen selvää kielteistä kantaa vihkiä eronneen uuteen avioliittoon.
Heikki, varmaan kreikkaa hyvin lukevana tiedät, että Paavalin ilmaus (Rm 1:26) ”para fysin” merkitsee sanatarkasti ja karkeasti käännettynä ”fysiikan vastaista”. Siis sellaista, missä ihmisfysiikka ei toimi oikein.
Kommentaattorit selittävät tämän merkitsevän, että Paavali selvästi tuntee Gen 2:18, jossa heprean ilmaus ”ezer kenegdo” (”sopiva apu” = santarkasti käännettynä ”apu, joka on miehelle vastakkainen”) ja sisällyttää tämän juutalaisen käsityksen tuohon ilmaisuunsa ”para fysin”. Mies kun ei todellakaan fyysisesti toimi vastakkain toisen miehen kanssa niin luontevasti kuin toimii naisen kanssa.
Mitä sisälukutaitoon tulee, niin kyllä tuo sinun huomautuksesi homoille sopivasta seksistä on – anteeksi vain – nykytrendien mukainen päälle liimattu tulkinta Paavalin alkuperäisestä tarkoituksesta. Juutalainen Paavali ei ikinä olisi voinut kuvitella sitä, minkä sinä tuosta tekstistä (selvästi tarkoitushakuisesti ja vääristellen) luet.
MIKÄ ON RAAMATTU KANSALLE- KÄÄNNÖS JOTA OLEN KÄYTTÄNYT
Raamattu Kansalle (RK) käännös on uusin suomalainen Raamatun käännös.
RK on alkutekstejä ja sanavastaavuutta kunnioittava suomalainen raamatunkäännös toisin kuin vuoden 1992 käännös, joka ei perustu sanavastaavuuteen vaan sisällön vastaavuuteen.
Yhteiskristillisen Raamattu Kansalle -yhdistyksen Uuden testamentin käännös ilmestyi vuonna 1999. Tarkistettu painos, Psalmien kirja sekä Uuden testamentin perussanasto julkaistiin vuonna 2009. Koko Raamattu julkaistiin elokuussa 2012.
Raamattu Kansalle -käännöstyön tavoitteena on alkutekstejä ja sanavastaavuutta kunnioittava käännös.
Uuden testamentin suomennoksen perusteksteinä ovat olleet pääasiassa Novum Testamentum Graece (Nestle Aland, 27. uudistettu painos 1993 ja Vanhan testamentin Septuaginta-käännös (Editio Rahlfs 1979). Myös Rudolf Kittelin ja P. Kahlen Biblia Hebraica on ollut käytössä. Vanhan testamentin suomennoksen perustekstinä on ollut Biblia Hebraica Stuttgartensia (5. laitos 1977). Tarvittaessa on käytetty apuna myös muita hyviksi ja luotettaviksi tunnettuja tekstejä ja käännöksiä.
Raamattu Kansalle -yhdistys perustettiin helmikuussa 1987. Sen tarkoituksena on saada sujuvalla suomenkielellä alkuteksteille mahdollisimman uskollinen käännös. Tunnustustenvälinen, vankasti yhteiskristillinen hanke on innoittanut ja yhdistänyt eri kirkkoihin ja seurakuntiin kuuluvia kristittyjä jo yli kaksikymmentä vuotta.
Käännös tehdään Raamatun alkuteksteistä, hepreasta ja kreikasta.
Pääosin talkootyönä toteutettavassa käännösprojektissa toimii eri kirkkoihin ja seurakuntiin kuuluvia asiantuntijoita, jotka tunnustavat Raamatun ainutlaatuisuuden ja arvovallan.
Yhdistykseen kuuluu luterilaisia, helluntailaisia, vapaakirkollisia, baptisteja ym. kristittyjä.
Jani Salminen: ”Olen toki aiemminkin kuullut väitteitä, että tässä Paavali torjuu homoseksuaalisen parisuhteen ja nyt näemmä tämä on jo peräti rakkauden kuvaus. Ketjussa on useampaan kertaan tuotu esille, että avioero ja uudelleen avioituminen ovat selkeästi kaksi aivan eri asiaa. Keskustelu huorinteosta on liittynyt jälkimmäiseen ja siksi en oikein ymmärrä, että palautat keskustelun jälkeen ensimainittuun.”
Jani, et ilmeisestikään ole perehtynyt Paavalin retoriikkaan. Se, mitä me nykyisin kutsumme ”homorakkaudeksi”, oli Paavalille juuri sitä, mitä hän Rm 1:ssä kuvaa. Paavalille ”rakkaus”-sanan käyttäminen tässä yhteydessä olisi ollut lähinnä erehdys.
Jeesuksen opetus avioeron sallimisesta poikkeustapauksessa (aviorikoksessa) liittyy luonnollisesti samassa yhteydessä olevaan opetukseen uudelleen avioitumisesta. ”Hylätyn” kanssa avioitumisen Jeesus opettaa olevan huorintekemistä.
Mitä se tarkoittaa? ”Hylätyllä” Jeesus ilmiselvästi viittaa aviorikoksen ”syylliseen osapuoleen”, jolloin uudelleen avioituva tulee osalliseksi hänen tekemäänsä aviorikokseen.
Juutalaisen puhtausajattelun mukaista logiikkaa. Jeesuksen ajan juutalaismiehet vain kiersivät tätä omaa logiikkaansa, minkä Jeesus osoittaa tekevän heistä yhtä syyllisiä kuin avionrikkojista.
Palautan vielä mieliin sen, mitä Jeesus opetti huorintekemisestä? Siihen ei tarvita edes fyysistä kontaktia. Kuka tämän perusteella voisi säilyttää puhtautensa Jumalan silmissä ja olla kelvollinen ensimmäiseenkään avioliittonsa?
Ja eikö jo harhautunut ja himokas katse johtaisi avioeroperusteeseen? Kuinka monta hylättyä aviopuolisoa tämä tuo eteemme..? Ja kaikki avioliittoon kelpaamattomina – ensimmäisestä alkaen.
Vaan mahtoiko Jeesus puhua armosta mitään? Jos luemme Jh 8:n luvun loppujakeet (jotka radikaaliudessaan olivat päässeet vasta myöhempiin käsikirjoituksiin), voimme tarjota armoa kaikille elämässään epäonnistuneille – niin heteroille kuin homoille, jotka tarvitsevat elämässään Jeesusta.
Kiitos kuitenkin Heikki Leppä, vaikka aina oikeassa olevien joukko onkin suuri.
Uudelleen vihkimisen kohdalla luemme siis myös rivienvälejä? Tunnistamme juutalaisten puhtauskäytännöt ja tulkitsemme juutalaismiesten etsivän porsaanreikiä? Emme hyväksy sitä, minkä Jeesus sanasta sanaan sanoo?
Kiitos. Tämä on lähellä sitä raamatunlukutapaa, jonka tunnen tekevän Raamatulle oikeutta. Mutta johdonmukaista on silloin myös todeta, että Paavali puhuu miesten välisestä seksistä tavalla, joka paljastaa, ettei hän tiedä, mitä homoseksuaalisuus on. Tämä ei liity kahdentuhannen vuoden aikaeroon, vaan siihen, että homoseksuaalinen taipumus näyttää olleen hänelle vieras. Hänen retoriikkansa on tuttu myös näistä keskusteluistamme. Ne, joita homous eniten hirvittää tai jotka joutuvat sen itsessään kätkemään, puhuvat hillittömyydestä, perversioista ja homostelusta kuin eivät ymmärtäisi, ettei homoseksuaalin seksuaalisuudessa ole mitään muuta eroa heteroseksuaalin seksuaalisuuteen kuin se, kehen hän tuntee eroottista vetoa.