Kirkkolaki säädettiin aikoinaan kirkossa noudatettavaksi ja sen sisällön sanoitti kirkko itse. Nyt monet piispat ja tuomiokapitulit ja papit eivät enää välitä Kirkkolaista, vaan perustavat ajatuksensa ja päätöksensä muihin asioihin, kuten luovuttamattomaan ihmisarvoon (mitä se sitten teologisesti merkinneekään), syrjimättömyyteen, tasa-arvoon, mielipiteen vapauteen ja niin edelleen. Jumalan ajatukset ja toiveet ja ohjeet jätetään sivuraiteelle. Pappislupauksella ja piispan vakuutuksella ei enää ole sitovuutta, vaan heti kun pappisvihkimys on saatu tai piispan sauva on kädessä ja hiippa on päässä, voi mielipiteenvapauteen vedoten esittää mitä tahansa toiveita ja mielipiteitä, jopa sellaisia, jotka selkeästi ovat juuri annettujen lupausten vastaisia, eli kirkkomme tunnustuksen vastaisia.

Suomalainen oikeusjärjestelmä perustuu kolmijakoon, jossa yksi säätää lain, toinen tutkii, ja kolmas tuomitsee. Jos esimerkiksi poliitikot yrittävät puuttua oikeuden päätöksiin, sen katsotaan olevan oikeusvaltioperiaatteen vastaista. Jopa EU:ssa on tästä väännetty kättä ja koetettu laittaa Puolaa ja Unkaria ns aisoihin. Presidentti Mauno Koivisto antoi suomalaisille esimakua 1992, kun hän käskytti oikeuslaitoksia pankkien velkaoikeudenkäynteihin liittyvissä asioissa. Jos esimerkiksi laamannien yhdistys alkaisi antaa oikeuslaitoksillemme ohjeistuksia ja toivomuksia päätöksentekoon eri rikosten osalta, nousisi siitä heti mahtava haloo!

Tuomiokapitulit ovat kirkkomme riippumattomia tuomioistuimia, joissa piispat ovat puheenjohtajina. Kun piispat piispainkokouksessa antavat ohjeistusta tai toiveita tuomiokapituleille niiden antaessa tuomioita, ja tuomiokapitulit alkavat toimia saamiensa toiveiden mukaisesti, kukaan ei älähdä eikä ole huolestunut suomalaisen oikeusperiaatteen murtumisesta kirkossamme.

Näin tulemme oleelliseen kysymykseen: tarvitaanko erillistä Kirkkolakia, kun kirkkomme ei itsekään sitä kaikilta osin noudata? Eduskunnassa on vireillä Kirkkolain uudistus, johon Eduskunta ei voi tehdä muutoksia, ainoastaan hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen esityksen. Voiko nyt käydä niin, että Eduskunta lakkauttaakin eli mitätöi koko Kirkkolain ja esittää, että kirkkomme tekee siitä oman organisaationsa ohjesäännön? Kirkkolain rikkomisesta ei nimittäin ole säädetty minkäänlaista rikosvastuuta, vaan rangaistuksista päättää yksin tuomiokapituli. Jos tuomiokapituli ei käytä Kirkkolain edellyttämää tuomiovaltaa, mihin tarvitaan koko Kirkkolakia? Varsinkin, jos kerran tuomiokapitulin ulkopuolinen elin, piispainkokous, jo etukäteen ohjeistaa tuomiokapitulia.

Toinen vaihtoehto on se, että tuomiokapitulit ottavat oman paikkansa kirkon riippumattomina tuomiolaitoksina ja alkavat noudattaa Kirkkolakia, vaikka se ei kaikkia tuomiokapitulin jäseniä jokaisen asian kohdalla miellyttäisikään. Näin kirkkomme riitelyt ja vaikeudet tasaantuisivat, kun jokainen kirkkomme jäsen ja työntekijä tietäisi, että meillä kaikilla on samat säännöt, joita tulee noudattaa, eikä sääntöjä sovelleta tuomiokapitulin jäsenten tai piispan mielihalujen mukaan. Toisin sanoen se puhdistaisi kirkkomme ilmapiirin ja nostaisi kirkkomme arvostuksen nykyisestä ristiriitaisesta alennustilasta. Silloin jäsenmääräkin varmasti kasvaisi ja ihmisten sisäinen rauha ja luottamus Jumalan johdatukseen palautuisi.