Onko Kirkkolaki jo käynyt tarpeettomaksi?

Kirkkolaki säädettiin aikoinaan kirkossa noudatettavaksi ja sen sisällön sanoitti kirkko itse. Nyt monet piispat ja tuomiokapitulit ja papit eivät enää välitä Kirkkolaista, vaan perustavat ajatuksensa ja päätöksensä muihin asioihin, kuten luovuttamattomaan ihmisarvoon (mitä se sitten teologisesti merkinneekään), syrjimättömyyteen, tasa-arvoon, mielipiteen vapauteen ja niin edelleen. Jumalan ajatukset ja toiveet ja ohjeet jätetään sivuraiteelle. Pappislupauksella ja piispan vakuutuksella ei enää ole sitovuutta, vaan heti kun pappisvihkimys on saatu tai piispan sauva on kädessä ja hiippa on päässä, voi mielipiteenvapauteen vedoten esittää mitä tahansa toiveita ja mielipiteitä, jopa sellaisia, jotka selkeästi ovat juuri annettujen lupausten vastaisia, eli kirkkomme tunnustuksen vastaisia.

Suomalainen oikeusjärjestelmä perustuu kolmijakoon, jossa yksi säätää lain, toinen tutkii, ja kolmas tuomitsee. Jos esimerkiksi poliitikot yrittävät puuttua oikeuden päätöksiin, sen katsotaan olevan oikeusvaltioperiaatteen vastaista. Jopa EU:ssa on tästä väännetty kättä ja koetettu laittaa Puolaa ja Unkaria ns aisoihin. Presidentti Mauno Koivisto antoi suomalaisille esimakua 1992, kun hän käskytti oikeuslaitoksia pankkien velkaoikeudenkäynteihin liittyvissä asioissa. Jos esimerkiksi laamannien yhdistys alkaisi antaa oikeuslaitoksillemme ohjeistuksia ja toivomuksia päätöksentekoon eri rikosten osalta, nousisi siitä heti mahtava haloo!

Tuomiokapitulit ovat kirkkomme riippumattomia tuomioistuimia, joissa piispat ovat puheenjohtajina. Kun piispat piispainkokouksessa antavat ohjeistusta tai toiveita tuomiokapituleille niiden antaessa tuomioita, ja tuomiokapitulit alkavat toimia saamiensa toiveiden mukaisesti, kukaan ei älähdä eikä ole huolestunut suomalaisen oikeusperiaatteen murtumisesta kirkossamme.

Näin tulemme oleelliseen kysymykseen: tarvitaanko erillistä Kirkkolakia, kun kirkkomme ei itsekään sitä kaikilta osin noudata? Eduskunnassa on vireillä Kirkkolain uudistus, johon Eduskunta ei voi tehdä muutoksia, ainoastaan hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen esityksen. Voiko nyt käydä niin, että Eduskunta lakkauttaakin eli mitätöi koko Kirkkolain ja esittää, että kirkkomme tekee siitä oman organisaationsa ohjesäännön? Kirkkolain rikkomisesta ei nimittäin ole säädetty minkäänlaista rikosvastuuta, vaan rangaistuksista päättää yksin tuomiokapituli. Jos tuomiokapituli ei käytä Kirkkolain edellyttämää tuomiovaltaa, mihin tarvitaan koko Kirkkolakia? Varsinkin, jos kerran tuomiokapitulin ulkopuolinen elin, piispainkokous, jo etukäteen ohjeistaa tuomiokapitulia.

Toinen vaihtoehto on se, että tuomiokapitulit ottavat oman paikkansa kirkon riippumattomina tuomiolaitoksina ja alkavat noudattaa Kirkkolakia, vaikka se ei kaikkia tuomiokapitulin jäseniä jokaisen asian kohdalla miellyttäisikään. Näin kirkkomme riitelyt ja vaikeudet tasaantuisivat, kun jokainen kirkkomme jäsen ja työntekijä tietäisi, että meillä kaikilla on samat säännöt, joita tulee noudattaa, eikä sääntöjä sovelleta tuomiokapitulin jäsenten tai piispan mielihalujen mukaan. Toisin sanoen se puhdistaisi kirkkomme ilmapiirin ja nostaisi kirkkomme arvostuksen nykyisestä ristiriitaisesta alennustilasta. Silloin jäsenmääräkin varmasti kasvaisi ja ihmisten sisäinen rauha ja luottamus Jumalan johdatukseen palautuisi.

54 kommenttia

  • Erkki O Auranen sanoo:

    Eduskunnan oikeusasiamies ja Länsi-Suomen poliisilaitos molemmat vahvistivat minulle, että maallinen oikeuslaitos ei tuomitse Kirkkolain perusteella, vaan kirkko hoitaa omat tuomitsemisensa tuomiokapitulien kautta. Kirkkojärjestys määrittää tuomiokapitulin tehtävät. Lukekaa sieltä, niin ei tarvitse harhauttaa lukijoita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Onko muuten Jumala suvaitsevainen vai suvaitsematon?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tuohon löytyy vastaus Raamatusta: ”Herra, joka on kiivas Jumala, ei suvaitse muita jumalia rinnallaan. – – – Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Tämän merkityksen olemuksestaan päättää Jumala siis itse, Raamatun sanoissa se selviää meillekin selvästi. Se on hyvä asia tälläkin ajalla, jolloin väitetään totuuden olevan olematon asia, tai muuttuvan kunkin persoonan mukaan

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Jumala ei suvaitse muita jumalia, koska niitä ei ole. Mutta entä ihmisiä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Kari: Eikös Hän luonut ihmisen omaksi kuvakseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Niin, Hän ei vain suvaitse, siis siedä meitä, vaan Hän jopa rakastaa meitä. Me ihmiset emme aina edes siedä toisiamme, mutta Hän siis rakastaa. Voisimmeko mekin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Jumala ei suvaitse muita jumalia, koska niitä ei ole.” Meillä ihmisillä on taipumus pitää jumalinamme vaikka mitä. Usein itseämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Niin, tämä on nykyaikainen ajatus epäjumalista, mutta eiköhän VT:n aikana ollut kyse ihan toisenlaisista kuvitelluista jumalista ja jumalankuvista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Antiikin jumalat olivat ymmärtääkseni inhimillisten pyrkimysten symboleja: rakkauden, sodan, viisauden, huvittelu ja työn. Nykyaikana näille ei tehdä kuvapatsaita, mutta emme muuten taida olla kovin kauas etääntyneet esi-isistämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Tuomiokapituli ei ole tuomioistuin vaan hallintoviranomainen. Toiminnassaan se tietysti soveltaa lainsäädäntöä ja käyttää kurinpitovaltaa (”tuomiovaltaa”) tietyissä rajoissa. Sikäli Erkki O on tietysti oikeassa, että nyt seurakunnat, seurakuntayhtymät, piispat ja eräät tuomiokapitulit toimivat tavalla, joka näyttäytyy meille ulkopuolisille syvästi merkillisenä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Erkki O Auranen

    Olen kaivosinsinööri ja pappikin jo kohta 20 vuotta. Kokemusta on kansainvälisestä kaupasta, sillä olen allekirjoittanut vientiprojektisopimuksia seitsemällä eri kielellä ja toiminut kaupallisena attasheana Pekingin suurlähetystössämme hoitaen metallisteollisuuden vientiä Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Konepajayrittäjänä yritykseni meni konkurssiin 1980 ja olin 27 vuotta ulosotossa varattomana kokien kaikki sen elämän "ihanuudet", mm 22 vuotta konkurssin jälkeen täysi-ikäisten lasteni omaisuuksien (asunto auto, kesämökki) ulosmittaukset sivullisen ulosmittauksena, vaikka lapset olivat 2-9 vuotiaita yrityskonkurssini ajankohtana. Olen kirjottanut viisi kirjaa, mm Kiinakaupan käsikirja, Kirjeitä niille, jotka unohtavat oikean tien, Henkivaltojen Taistelu Suomessa, Tutustu Pyhään Henkeen, Strangling the North Koreans. Radio- ja TV-ohjelmia olen tennyt useita satoja mm Radio Dei, Radio Patmos ja Taivas TV7 kanaville.