”Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos sitä oikein käytetään; tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole lakia pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehen murhaajille, huorintekijöille, miehen kanssa makaajille, ihmisen varkaille, valhettelijoille, valapattoisille ym., jotka ovat terveellistä oppia vastaan, autuaan Jumalan kunniallisen evankeliumin mukaan, joka minulle on uskottu.” 1. Tim. 1:8-11Luther, ”Jumalan käskyjen pääytimen selitys ja lain väärästä ja oikeasta käytännöstä…”) (Huomasin että käännös -92 sanoo: ”eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisille”!, kunnon!? Onko vanhurskaan synonyymi kunnollinen?! Hirveä virhe.)

En ymmärrä mikä on lain kova saarna? Onko olemassa sitten lain pehmeä saarna? Ainahan lain saarna on kova, jos se kohdalle sattuu. Jos taas lain saarna ei satu, niin ihminen on suruton ja välinpitämätön, paatunut. Lakia pitää siis julistaa. Se kohtaa ihmisen, jos kohtaa. Jumala kohtaa ihmisen aina ihmisen sen hetkisessä hengellisessä tilanteessa. Ei ole mitään vaaraa vanhurskaille, jos lakia käytetään oikein. Me emme näe sydämeen, joten lakia on julistettava.

Uskova kristitty siis Jeesukseen Vapahtajanaan uskova on antanut Jumalan lain tuomita itsensä. Hän on ristiinnaulinnut lihansa haluinen ja himoineen. Hän on antanut ns. lain sanoa viimeisen sanan itsestään. Hän tietää, että hänellä on vielä jäljellä se vanha ”liha”, jonka tulee riippua ristillä. Siinä se vielä sätkii. Lain täytyy sitä vielä pitää kurissa ja kuolettaa.

Kuten Paavali kirjoittaa: ”Sillä, jos me olemme hänen kanssaan yhteen kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi, sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.” Room. 6:5-7. Kannattaa tietysti lukea laajemminkin. Kiinnittäisin tässä huomion konditionaaliin eli isi-muotoon.” Kukistettaisiin”. Tässä on kyllä yhtymäkohtia Raamatussa muuhunkin Paavalin opetukseen siitä, että vanhurskaassa on vielä ”liha=synnin ruumis” jäljellä.

Luther: ”Hengen mukaan on uskovainen vanhurskas ja synnitön, eikä tarvitse lakia; mutta lihaan katsoen on hänellä syntiä vielä, ym. Ota siis eteesi hurskas kristitty, jolla on puhdas sydän, hyvä omatunto ja vilpitön usko, hän on sanova näin: Vaikka minulla on puhdas sydän, hyvä omatunto ja totinen usko, ei ole vielä kuitenkaan liha, eikä kieli ja kurkku puhdas, Se on, vanha Aatami, joka on lihassani, on vielä saastainen. Usko, joka vie meidät ylös Jumalan tykö taivasta kohden, ei siedä lakia, sillä uskovan sydämessä on kaikki, mitä laki voi vaatia, iloinen mieli, halu hyvään, iloinen ja alamainen sydän, joka on kaikille nöyrä. Siellä on kaikki puhdasta ja oikein. Mutta lihassa on vielä pahaa himoa, elatuksen murhetta, kuoleman pelkoa, ahneutta, vihaa ja kiukkua. Uskon vieressä on aina kuonaa, jota sen on kitkettävä pois. Ja koska meissä vielä sellaista on, pitää Raamattu meitä sen suhteen vääräin ja syntisten vertaisina, niin että meidän lihan suhteen täytyy samoin olla lain alla, niin kuin heidänkin, että lihan himo tulisi estetyksi ja hillityksi. Kuitenkin tapahtuu sekin hyvällä mielellä, Hengen vaikutuksesta, ei vastahakoisesti eikä ylimielisesti. Siinä juuri on erotus. Molempia hillitsee laki; mutta niillä, jotka Hengessä ovat, on mieluinen ja iloinen sydän, jota toisen ovat vailla. Tällainen iloinen ja Jumalan lakiin mieluinen sydän annetaan lahjaksi hurskaille, eikä syntiä lueta heille, vaikka sitä on heillä; mutta jumalattomat tuomitaan sen tähden, että ei heillä ole halua eikä rakkautta Jumalan lakiin.”

”Vanhurskaalla on siis, mitä hänellä pitääkin olla, eikä hän tarvitse töitä vanhurskaaksi tullakseen, sillä hurskauteen tarvitaan ainoastaan, että hän ottaa evankeliumin vastaan ja menee Kristuksen siipien suojaan. Jos hän ottaa evankeliumin vastaan, niin hän tekee hyviä töitä. Kristuksen vastaanotettuaan ei hän tarvitse lakia, vaan hän on puhdas. Mutta ennen Hänen vastaanottamistaan tarvitsee hän vielä lakia. Jaa siis kristitty kahtia, niin että hän on sekä vanhurskas että syntinen. Pyhä Henki asuu sydämessä, mutta ei lihassa; siellä asuu saatana ja hänen siemenensä; siis ihmisen täytyy elää maan päällä siten, että laki ulkomaisesti vaatii ja pakottaa häntä ja estää pahaa tekemästä; mutta Hengen puolesta on hän vapaa laista; sillä hän tekee hyvää itsestään. Tätä kestää kuolemaan saakka. Viimeisenä päivänä tulemme aivan puhtaiksi ruumiin ja sielun puolesta. ” ……. ”Hengelle ei kuulu laki, koska Hän täyttää sen. Lihalle kuuluu laki, koska se rikkoo sen. Ymmärrä siis tämä paikka oikein, joka opettaa minkä tähden laki on annettu ja lain kahdenlaista käyttöä.” (Lutherin selitystä ”Jumalan käskyjen pääytimen selitys ja lain väärästä ja oikeasta käytännöstä…”: )