Näin juuri tositapahtumiin perustuvan elokuvan islantilaisesta kalastajasta joka aluksen uppoamisen ja kavereiden hukkumisen jälkeen ui yksin 6 tuntia 3 asteisessa meressä, käveli 2 tuntia avojaloin märissä vaatteissa teräväsärmäisen laavakentän yli islannin talvessa ja pelastui raajojaankaan menettämättä. Mieleen tuli asiasta tehdyt lehtijutut aikoinaan. Veneen kaukainen uppoamispaikka varmennettiin kaikuluotauksella. Järjellistä selitystä ihmeenomaiselle pelastumiselle ei ollut. Uidessaan mies rukoili Jumalaa antamaan hänelle lisäaikaa elämäänsä.

TV:ssä oli hiljan tarina suomalaisesta avustustyöntekijä – reportterista Afrikassa, jota pyydettiin tekemään elokuva 3 tunnin matkan päässä olevan naapurikylän kristillisestä seurakunnasta. Lähtiessään hän unohti ladata kameransa akun ja ottaa latauskaapelin mukaansa. Akussa oli virtaa vain 5 minuutiksi. Kun akku oli loppu, hän rukoili Jumalalta virtaa akkuun pitäen sitä käsiensä välissä. Kun hän pisti sen taas kiinni kameraan, mittari osoitti täyttä. Kaiken lisäksi se oli täynnä koko ajan 2 -viikkoisen vierailun ajan, ilman lataamista. Seurakunnan väki todistaa akun salaperäisen täytenä pysymisen jatkuvista kuvauksista huolimatta.

Suomessa 1980 luvulta alkaen, jotkut lahjan saaneet ihmiset alkoivat rukoilla sairaiden puolesta. Varsin ihmeellisiä paranemisia alkoikin tapahtua.

Kirkkomme on ollut joko vaitonainen, tai jopa yrittänyt vaivautuneesti hyssytellä järjen vastaisia tapahtumia hiljaiseksi. Samoin Islannin kirkkokaan ei ilmeisesti hyödyntänyt mahdollisuutta tämän Jumalan ”ihmeen” avulla todistaa Jumalan voimasta tässä ja nyt.  Miksi? Mikä ihmeissä ahdistaa?

Luemme jatkuvasti Raamatusta ihmekertomuksia 2000 – 3000 vuoden takaa, mutta kun ne pitäisi nähdä, todeta ja niistä iloita nykypäivässä, asiasta tuleekin ongelmallinen. Luemmeko Raamattua  ”ahven on kala – ahven on kala…” rutiinilla miettimättä, mitä Jeesuksen lupaamat asiat voisivat tarkoittaa myös tänään. Tosiasioissa monenlaisia järjellä selittämättömiä ja täysin epätodennäköisiä asioita tapahtuu maailmassa rukouksen jälkeen pilvin pimein, joskus jopa tuttavapiirissä.

Onko nuivassa suhtautumisessamme kyseessä uskon puute vai luutunut ja ahdasmielinen ja torjuva yleissuhtautuminen suhtautuminen konservatiivisesti kaikkeen vähänkään erilaiseen tai selittämättömään.

”Pyytäkää niin teille annetaan…”, ” Jos teillä olisi uskoa sinapin siemenenkään verran, voisitte käskeä tämän vuoren heittäytyä mereen…” ” Jos te, jotka olette, pahoja osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, miten paljon enemmän teidän taivaallinen isänne voi teille antaa jos te vain häneltä pyydätte”… opetti Jeesus.

Tärkeä kysymys kuuluu:  Mitä muita arvokkaita ja kristinuskon ytimeen kuuluvia asioita torjuvat ne päättäjät, jotka pragmaattisina, järkevinä ja perinteisinä  ”järjen ääninä” vastustavat yli-inhimillisyyttä  Kristinuskossa meidän ajassamme.  Ilmeisesti aika paljon, päätellen kirkkomme surkeasta uskottavuus- ja kannatustilanteesta nuorten ja työikäisten keskuudessa.
Ehkä meidän pitäisi sisäistää paljon paremmin mitä tarkoittaa: ”Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta”