Onko anteeksipyynnöille vielä tilaa maailmanpolitiikassa?

Suurvaltapolitiikassa anteeksipyyntäminen on harvinainen ele. Yksi tunnetuimpia esimerkkejä poliittisesta anteeksipyyntämisestä nähtiin neljäkymmentä neljä vuotta sitten Puolassa. Vieraillessaan joulukuussa 1970 Varsovassa Saksan silloinen liittokansleri Willy Brandt polvistui yllättäen Varsovan gheton muistomerkillä ja näin esitti Saksan hallituksen puolesta puolalaisille anteeksipyynnön heidän toisen maailmansodan aikana kokemien kärsisimysten johdosta.

Liittokanslerin polvistuminen gheton muistomerkille sai aikanaan Saksassa kahtalaisen vastaanoton. Mielipidemittauksissa noin puolet piti sitä perusteltuna ja toinen puolisko liioiteltuna eleenä. Kansainvälisesti ”Warschauer Kniefallse” oli merkittävä askel Saksan ja sen hyökkäyssodasta kärsineiden Itä-Euroopan maiden sovinnon tiellä. Muistellessaan tapahtumaa myöhemmin Brandt totesi, että "Unter der Last der jüngsten Geschichte tat ich, was Menschen tun, wenn die Worte versagen. So gedachte ich Millionen Ermordeter.” ”Historian painon alla, tein mitä ihmiset tekevät, kun sanat loppuvat. Tällä tavoin muistin miljoonia surmattuja ihmisiä.”

Myöntäessään avoimesti toisen maailmansodan aikaiset hirmuteot ja pyytäessään niitä anteeksi Saksa on valinnut toisen tien kuin toinen viime maailmansodan johtava akseli-valta Japani, jonka välejä naapurimaihin edelleen rasittaa sodan aikaiset hirmuteot ja haluttomuus varauksetta myöntää ne ja pahoitella niitä.

Ylipäätänsä maiden välisissä suhteissa valitettavan harva valtiojohtaja on Willy Brandtin tavoin ollut valmis myöntämään ja avoimesti pahoittelemaan maansa aikaisempia vääriä tekoja. Voidaan kuitenkin kysyä, että olisiko sovinnon ja omien menneisyyden virheiden myöntämisen tielle lähteämisellä sittenkin enemmän tilaa myös nykyisessä maailmanpolitikassa sen sijaan, että on aina loppuun asti pyrittävä seisomaan oman linjan takana seurauksista riippumatta?

[caption id="attachment_24959" align="alignright" width="269"]Warschauer Kniefallsen muistomerkki Willy Brantin puistossa Varsovassa joulukuussa 2013. Warschauer Kniefallsen muistomerkki Willy Brantin puistossa Varsovassa joulukuussa 2013.[/caption]

11 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Ei se alkanut se sodan rikosten anteeksipyytäminen tästä Willy Brandtin polvistumisesta. Ongelmana oli Itäblokin miehitys ja Saksan jako, ja siihen liittyvä Puolan siirtyminen länteen. Idänpolitiikka johti näiden tosiasioiden hyväksymiseen. Saksahan oli tavallaan kolmeen osaan jaettu, itäpuolella diktatuuri, lännessäkin päätösvalta tietyissä asioissa rajallinen. Kotimaistaan Saksaan ajetut reppuselkä-saksalaiset eivät hyväksyneet kohtaloaan. Sodan ja Adolfin tuomitseminen oli Okay, mutta kotimaan menetys ei. Minä ainakin näen hyökkäyssodan syyllisyyden hiukan irrallaan tästä. Tästä johtuen kaikki eivät voineet idänpolitiikkaa hyväksyä.

    Anteeksipyytäminen edellyttää syyllisyyden ymmärtämistä. Se puuttuu tästä nykyisestä tilanteesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    jorma ojala,

    Tässä puolalaisen Varsovan yliopiston professori ja historioitsija Bogdan Musialin selvitystä sen toisen osapuolen aikaansaannoksista „sieltä jostakin“:

    ”Resultat der knapp einundzwanzig Monate währenden sowjetischen Herrschaft in Ostpolen waren mehrere hunderttausend Deportierte (330.000 bis etwa 400.000) und Inhaftierte (etwa 120.000) sowie Abertausende von Gefolterten und Ermordeten. Hinzu kamen die Folgen weiterer Maßnahmen, die für die sowjetisch-kommunistische Gesellschafts- und Wirtschaftsordnung typisch sind: Enteignung und Kollektivierung, Mangel- und Mißwirtschaft, Schwarzmarkt, Korruption und Nepotismus.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Kajander sanoo:

    Minulle jäi vähän epäselväksi, keneltä tässä toivotaan anteeksipyyntöä, kenelle ja mistä asiasta. Tuli kumminkin mieleeni, että Putin voisi pyytää anteeksi edeltäjiensä virheitä. Hän voisi esimerkiksi pyytää Stalinin puolesta itäukrainalaisilta anteeksi rajansiirtoa, jonka seurauksena Ukrainan sisälle päätyi aika paljon länsimielisyyteen taipuvaa väkeä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Suomi voisi pyytää saksalaisilta anteeksi suomalaisen ratsuväen l. hakkapeliittojen järjestämää veristä terroria, kidutuksia ja hävitystä 1600-luvulla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Kajander sanoo:

      Eikä vain saksalaIsilta. Tsekit pelottelevat kuulemma vieläkin tottelemattomia lapsiaan ruotsalaisilla, mutta kyllä kai sielläkin riehui hakkapeliittoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Eivät niistä niin katkeria olleet, kun noilla seuduilla nuoruudessani kävin ja oleilin. Ihailivat suomalaisia, sen vähän perusteella mitä tiesivät. Oma keisarihan heille ensin toi kuoleman Tillyn toimesta varsinkin.

      Was Tuula da oben geschrieben hat, ist mir schon bekannt…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kun kiertelin Puolaa siihen vanhaan hyvään aikaan, jolloin Itämeri oli ”rauhan meri” ja Reagan maailman rauhan suurin vihollinen, sanoivat monet puolalaiset toivoneensa, että Ruotsi olisi valloittanut Puolan. Tämä ajatus siitä huolimatta, miten paljon autuaat kuninkaamme siellä hääräsivät alkaen Kaarle IX:stä aina Kaarle XII:a saakka yli sadan vuoden ajan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Jos Putin olisi noudattanut Brandtin mallia, olisi Venäjällä monta ystävää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Mutta Putinilla ei kovin montaa ystävää Venäjällä. Voisiko kukaan Yhdysvaltojen presidentti pyytää anteeksi sitä veristä ja sadistista sortoa, jota se taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti tuki 1950-,1960-, 1970- ja 1980-luvuilla latinalaisessa Amerikassa? Tuskin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Anteeksipyynnöillä on aina oltava tilaa niin henkilökohtaisissa kuin valtioiden välisissä suhteissakin. Niillä pitää ehdottamasti olla realistista näyttöä taikka muuten ne jäävät ilmaan heitetyksi huuhaaksi. Siis kuten rukoukset jotka antavat rukoilijalle itselleen rauhallisen mielen , joka on realistisesti ajatellen itsepetosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Nissinen sanoo:

    Entäs media? Taitaisi sen edustajiltakin anteeksipyydettävää löytyä. Eräs suomalaisen journalismin pohjanoteeraus oli toistavuoden takainen Räsäs-uutisointi. Joku vahvoin ennakkoluuluoin varustettu toimittaja eksyi tilaisuuteen, jossa mainittu henkilö oli puhumassa. Hän tulkitsi pienen osan puheesta omalla asenteellaan maustettuna. Ja sitä sitten suurin piirtein koko maamme media toisti toistamistaan, suurenteli ja maustoi lisää. Eikä kukaan vaivautunut noudattamaan sitä perinteistä journalistin ohjetta: Tarkista, tarkista, tarkista! Mutta silloinhan hyvä juttu olisi puhjennut kuin vappupallo! Ja kesällä kun on niin puute aiheista!

    Ilmoita asiaton kommentti