Hienoa on kun olemme saaneet olla mukana katsomassa asiaa Oikean Uskon katsomisessa kuten huomaamisessa aina Vanhurskauttamiseemme asti Jumalan työnä kirkon ymmärtävinä lupauksina.
Uskon keskustelun olevan hyvää tuovaa, aikaa asia varmasti ottaa, mutta kaikkiaan uskon asian olleen meille hyvä.
Tapio Tuomaala saa nyt esilletuodussa arvostusta mitä Hänelle hevin ei ole haluttu antaa.
Omasta puolestani siunaan Tapio Tuomaalan työtä, ja toivon Häneltä ”mittaamisen” jatkamista Herramme sanassa ja tämä kirkon huomaamassa opissa. Uskon myös Hänen ajassa olevan kutsuttu mukaan kun kirjoituksia halutaan katsoa paremmin.
Kohtuullista ajassa on olevamme Kristuksen Uhrin arvoisia. Asia katsoo Meitä uuden huomaamisessa perinteeseen missä ajallista ei katsota vaan helpommin puhutaan iänkaikkisista.
Ketään ei moitita, ei syytetä, vaan ajatuksena on Itsetutkistelu minkä kautta edelleen Uskossa Herramme Uhriin osataan tehdä parempaa työtä julistuksessa seurakuntalaisiimme katsoen ja tämä pienissä askeleissa.
Kai Sadinmaan blogin kirjauksistani kommentissa palanen:
Taustana on Lutherin ripin malli minkä katumuksen sisältö on oikeasta Uskosta syntynyt synnintunto.
Vaivahan tässä on päästetyn asian kestävyys kuin pysyvyys ajan kanssa muutoksessa seuraavaan epäuskon hetkeen saakka kun inhimillisesti Ihminen usein on sivuuttanut Ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden prosessin.
No, oikeamielistyykö vaikko vanhurskautuuko Ihminen sanojen eri tavalla kirjoittamisella.
Oikeamielinen sana hyvin johdattaa meidät prosessiin muutoksessa mihin täytyy sisältyä aito katumus ja syyllisyyden huomaaminen jotta parantuminen olisi pysyvää.
Näin paras on kirjoittaa Ihminen vanhurskautuu, tai oikeamielistyy kosketuksessa Jumalaansa mikä tarkoittaa uskossa muutosprosessiin suostumista.
Kun kirjoitetaan Ihminen vanhurskautetaan on asia epäselvästi ilmaistu oikean uskonkin kautta koska parantuminen oikeamielistyneeksi on joltinen prosessi ja harvoin hetken hujaus vaikkakin sitten saadusta Oikeasta Uskosta, ja edellinen Armosta.
Vanhurskautetuksi tulemisen mahdollisuus lupauksissa Oikean Uskon hedelmissä omistamisessa sallittuna lahjana kirkon opetuksessa tarvitsee vielä huomion saarnan tai puheen tähän johdattavassa kehyksessä.
Puuttuva palanen on synnistä muistuttaminen perisynnin seurauksena mitä ilman emme voi tai saa elää päivän töissä, ajatuksissa, tai vaikkapa kirjoittaessa.
Synnistä muistuttaminen sopii hyvin Armon asiaan kun meille kerrotaan Kristuksen tähden saavamme kaikki synnit uskoessamme anteeksi, ja näin olevan vanhurskauttamisen tiellä vaikkakin sitä emme tiedä lähtömmekään jälkeen.
Mitään kausaalista yhteyttä enTheos mielessä synnillä, vielä perisyntiin sidottuna johdannaisena, ei pitäisi olla parannuksen asiassa jokaisen Ihmisen elämässä sen tarpeen huomatessaan muuten kuin alkaa käyttäytyä paremmin niin töissä kuin muutenkin mutta kirkon opetus ei symmetrisoi arkea vaan puhuu liikaa sen yläpuolelle asemoidusta hengellisestä totuusnäystä.
Tapio Tuomaalan vastaukset kertovat asiasta tarkemmin Ison Kirjan mukaan.
Uskon hedelmät ovat tosia samaten kuin nopeat Uskoontulemisen kokemukset. Kuitenkin Ihmisellä elämisen lainalaisuudet saaduissa Jumalan lahjoissa tuottavat samanlaista parantumista synnistä olkoon se hyvinkin erilaista Ihmisen suostuessa prosessiin parantumisessaan.
Näin kysymys vanhurskautetuksi tulemisesta ymmärtämisessä vaikko oikeamielistymisprosessiin tulemisesta suostumisessa on tärkeä kysymys kirkon jäsenille.
Toivon vilkasta ajatusten vaihtoa.
Millon Ihminen historiassaan nämä suurenmoiset lahjat sillon vielä uinuvina sai.
Vanha Testamentti kertoo luomisen janassa Ihmisen kuudennen päivän anomaliaa kahdeksantena päivänä Jumalan kieltäneen. Kuudennen päivän anomaliaa Ihmisenä ei olisi kieltämällä ohjattu tekemään mitä piti ja siksi Jumala käski kuten käski toisiakin luomiaan.
Vasta tämän anomalian epäjatkuvuutta oli mahdollista kieltää, ja siellä on historiamme alku.
Omantunnon ja valinnan mahdollisuuden orastavat lahjat ovat näin meille annettuja Jumalan suurenmoisia lahjoja kehitystämme varten ajassa. Miten tässä onnistutaan kun edellistä ei haluta ottaa huomioon.
Missä dynaaminen mahdollisuus proaktiivisessa katsomisessa sanoissa voi tehdä paljon Ihmisten arjen säällisessä katsomisessa kirkossamme elämän haasteissa kurottaa ylemmäksi ja eteenpäin niin itsekieltäymyksen kuin rukouksen kautta, ja tärkeä asia on huomata prosentin olevan paljon kun Ihminen haluaa uskoa itseensä uudistaakseen vanhoja tapojansa elämisen mallissa. Kaksi muuta Jeesuksen opetusta keskeisinä ovat kyllä tunnettuja kirkossammekin.
Vain näin menemme eteenpäin traditiossamme välittääksemme uusille sukupolville mallia mikä osaltaan tekee elämästämme parempaa toistemme katsomisessa niin yhteiskunnassa kuin pienemmissä sosiaalisissa yksiköissä aina parisuhteisiin asti mahdollisine lapsineen.
Kun ensimmäinen prosentti yksilötasolla on avattu tulee seuraava helpommin, välillä useampikin, ja toki tulee hiljaisia kausia jolloin edistystä ei tapahdu, mutta eteenpäin on menty kuitenkin.
Olipa viimeisen kommentin alku vaikea mutta asia katsoo edellistä blogia Kai Sadinmaalta missä kommentoija oli asian juurilla.
Kommentti itseitseään kommentoiden.