Teoloogisissa keskusteluissa käydään kovaa kiistaa ylösnousemusruumiin olemuksesta.

Tämä oli ja ehkä vieläkin on hyvin keskeinen kysymys kristityille joille kuoleman  ja kuolemanpelon voittaminen oli se ydinkysymys.

Protestantit ovat jääneet kiini sovitusoppiin ja vanhurskauttamiseen ja harvoin yritetään kuvata sitä,miten ja missä muodossa se iankaikkisuus johon armon kautta on pelastuttu, vietetään.

Onko iankaikisuusruumis samanlainen atomeista ja molekyyleistä koostuva kokonaisuus kun nykyinen kehomme? Vai onko ylösnousemusruumiimme hengellinen tai peräti henki?

Loogisesti ottaen ylösnousemus ruumiimme i ole se sama jossa olemme eläneet. Jokainen atomi ja molekyyli on miljoonien vuosien takaista lainatavaraa ollen rakennuspalikkana monissa miljoonissa luonnon kappaleissa sekä ennen syntymäämme että syntymämme jälkeen. Jos elämme normaalit 70 raamatullista vuotta ,niin valtaosa kehomme molekyyleistä on sekä tullut että mennyt useampaan kertaan. Kehomme on vain näennäisesti pysyvä rakennelma.

Siis kehomme ei voi toistua ylösnousemuksessa, koska miljoonat ja miljoonat kilpailevat samoista atomeista ja molekyyleistä.Ylösnousemusruumiin on siis kirjaimellisesti oltava uusi luomus jos se  olemukseltaan koostuu näkyvän maailman rakeenuspalikoista. Ongelmana on Jeesuksen malli  näkyvänä ja kosketeltavissa olevana kehona elämän siihen jättämien arpien myötä. Onko se esimerkki mitä tuleman pitää vai oliko hän ainutlaatuinen tässäkin?

Hän jopa nousi sananmukaisesti ylös taivaisiin opetuslasten nähden.Siis mihin ja minne? Jossain ylhäällä on siis paikka,taivas ,johon meidät nostetaan?

No , jos Paavaliin on uskomista ,niin kasteen kautta  me tulimme yhdeksi (mysteeriseksi ?)ruumiiksi  Kristuksen kanssa. Näkemys, jota harvemmin saarnataan.Olemme sitä yhtä ruumista Kristuksessa kuolemassakin. Korintolaiskirje kertoo tästä pitkästi.

Miksi tämä selitys ei kelpaa ? Onko tarpeemme säilyttää yksilöllinen identiteettimme niin suuri, että emme halua ymmärtää sitä vapautusta minkä vaihtoehto antaa ? Siis sitä, että olemuksemme yhtyy kaikkeuden Luojaan ollen osana taivaallisesta kokonaisuudesta.

Elämä joka meissä elää , lähti kerran liikkeelle yhdestä solusta ja olemme kaikki osallisia samasta elämästä ollen sen viestinkantajia. Me ylläpdämme elämää kehossamme yhdessä luomakunnan elämän moninaisuuden kanssa. Vaikka me kuolemme ,niin elämä jatkuu jälkeläisissämme.Vanhempina olemme täyttäneet yhden elämään kuluvan tehtävän.

On hyvä muistaa että olemme myöskin elämänsanoman viestikantajia ja ylläpitäjiä ja meillä voi olla lukemattomia hengellisiä lapsia jos oikein olemme aikamme viettäneet.

Aikojen lopussa tämä elämä loppuu ja parhaan uskomme mukaan olemme ehkä palaneet elämän alkuperäiseen yhteyteen sen luojan kanssa.

Yhteys Kristukseen merkitsee henkilökohtaisen identiteetin muuttumisen yhteiseksi ja lopulta yhdeksi identiteetiksi Kristuksessa.Tämä on kapinaa herättävä asia. Mutta tässä kuoleminen (identiteetin kuoleminen) on uuden elämän siemen.

Lupaus uskoville on se, että hän elää, kuolee ja nousee ylös kuolleista yhdessä Kristuksen kanssa.Tämä on mysteerio joka on niille tietona ja haasteena uskottu jotka ovat valmiit luopumaan itsestään suuremman asian hyväksi.