On uskallettava uudistua
Kirkon tulevaisuuskomitean kirkolliskokoukselle jätettyä mietintöä on kehuttu ja pidetty yllättävän hyvänä. Mietintö tarjoaa hyvän pohjan nopealle uudistustyölle. Mietintö on yksimielinen ilman yhtään eriävää mielipidettä, vaikka komiteatyössä erilaisia käsityksiä lienee ollut.
Toivottavaa onkin, että katsotaan kokonaisuutta, ei pidetä vain kiinni jostain itselle tärkeästä yksityiskohdasta.
Komitea lupaa pitää kiinni demokratiasta kirkossa, vaikka esittää joitakin muutoksia sen soveltamiseen. Pidetään se mielessä. Ja muutenkin pidetään seurakuntalainen, ihminen keskiössä. Se tarkoittaa pyramidin kääntämistä päälaelleen.
Tästä päästään kirkolliskokouksen määräenemmistösäädöksiin, joita pitää lieventää, kuten komitea esittää. On väitetty, että se olisi kirkon loppu. Päinvastoin, tiukasta määräenemmistöstä kiinni pitämimisestä on kirkolle enemmän haittaa kuin säädösten lieventämisestä.
Välttämätöntä on muuttaa kirkolliskokouksen vaalitapaa siten, että maallikkoedustajat valitaan suoralla jäsenvaalilla. Seurakuntayhtymissä tulee toteuttaa vain yksi vaali.
Henkilöseurakuntia vierastan, ehkä kokonaisratkaisun osana ja yhtymän sisällä se voisi toteutua.
Paavi teki lokakuussa reformaation merkeissä "Canossan matkan" Lutherlandiaan. Hän korosti yhteisen kirkon merkitystä ja yhteyden etsimistä, vaikka oltaisiin jostain eri mieltä.
Maailma ympärillämme muuttuu. Kirkon on tultava ketterämmäksi ja omaksuttava uudistuminen työtavaksi ilman isoja ja hitaita projekteja. Se tarkoittaa, että jostain totutusta on uskalletta luopua. Se ei tarkoita keveää ajan virrassa ajelehtimista vaan kristinuskon ydinsanoman soveltamista kussakin ajassa: mitä kristinusko tarkoittaa tässä tilanteessa?
Markku Jalava, kirkolliskokousedustaja, Espoon hiippakunta
14 kommenttia
Salme, me katsomme samaa maisemaa vähän kulmalta, mutta uskon, että olemme samalla tiellä.
Salme Kaikusalo kirjoittaa: ”Nythän vaikuttaa (ainakin ulostulojen mukaan), että joillakin kirkolliskokousedustajilla on vain yksi yksityiskohta, minkä vuoksi he ylipäätään ovat kirkolliskokousedustajia, eli spn-avioliittoon vihkimisen läpiajaminen myös kirkossa.”
Salme Kaikusalo, oletko tietoinen siitä, mitä monitahoisia ja laajoja asiakokonaisuuksia me kaikki kirkolliskokousedustajat olemme tälläkin, juuri päättyneellä kokousviikolla käsitelleet? Odotatko tosiaan, että niistä aivan jokaisesta olisi meidän tullut erikseen laatia vielä mediatiedote, jotta voisit vakuuttua meidän todella työskennelleen? Raskaan viikon ja pitkän työrupeaman jälkeen työmme mitätöinti epämääräisillä letkautuksilla tuntuu melkoisen kohtuuttomalta.
Terveisin Johanna Korhonen kirkolliskokousedustaja, yleisvaliokunnan puheenjohtaja
” Päinvastoin, tiukasta määräenemmistöstä kiinni pitämimisestä on kirkolle enemmän haittaa kuin säädösten lieventämisestä.” blogisti
Voisiko tähän saada perusteluja? Miten määräenemmistöstä on haittaa? Ja miten siitä luopumisesta on hyötyä?
Olisin kuitenkin kaivannut vastausta ylläoleviin kysymyksiini.
Vaikka määräenemmistösäädöksen purkaminen juuri nykytilanteessa hyödyttäsi konservatiivisen avioliittokäsityksen puoltajia , en pidä määräenemmistövaatimusten purkamista toivottavana. Periaatteelisluontoisista kysymyksistä tulee saavuttaa laaja yksimielisyys, jottei kirkkomme edelleen pirstoutuisi. Kun vähemmistö on niinkin pieni kuin 1/4 pitäisi vähemmistön voida alistua yhteiseen päätökseen, vaiika se ei miellyttäisikään, vrt. pappisviran avaaminen naisille.
”Toivottavaa onkin, että katsotaan kokonaisuutta, ei pidetä vain kiinni jostain itselle tärkeästä yksityiskohdasta.”
Tämä on hyvä periaate. Nythän vaikuttaa (ainakin ulostulojen mukaan), että joillakin kirkolliskokousedustajilla on vain yksi yksityiskohta, minkä vuoksi he ylipäätään ovat kirkolliskokousedustajia, eli spn-avioliittoon vihkimisen läpiajaminen myös kirkossa.
” Päinvastoin, tiukasta määräenemmistöstä kiinni pitämimisestä on kirkolle enemmän haittaa kuin säädösten lieventämisestä.”
Voisiko tähän saada perusteluja? Miten määräenemmistöstä on haittaa? Ja miten siitä luopumisesta on hyötyä?
”Se ei tarkoita keveää ajan virrassa ajelehtimista vaan kristinuskon ydinsanoman soveltamista kussakin ajassa: mitä kristinusko tarkoittaa tässä tilanteessa?”
Juuri tämä aspekti tahtoo unohtua ”kristinuskon ydinsanoman soveltaminen kussakin ajassa”. Ydinsanoma alkaa Raamatun alkulehdiltä, miehen ja naisen luomisesta ja jatkuu eteenpäin syntiinlankeemukseen ja Jumalan ennalta suunnittelemaan oman Poikansa mahdollistamaan syntien sovitukseen Golgatan ristillä. Aina on vaarana, että Kristus-keskeinen ydinsanoma muuttuu ihmiskeskeiseksi kirkkopoliittiseksi jaaritteluksi.
Ilmoita asiaton kommentti