Piispainkokouksen elokuisen selonteon mukaan pappi ei voi vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria eikä siunata parin avioliittoa, mutta ”[m]uussa seurakunnan toiminnassa periaatteena on, että samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin.” Rinnastus ulottuu päiväjumalanpalveluksen esirukoukseen: ”Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa sen mukaan, mikä on paikallinen tapa.” (http://evl.fi/documents/1327140/9823846/PK+VALMIS+AVIOLIITTOSELONTEKO+2016.pdf/c1bb8df3-7b77-404a-b05a-f5582b219a36)

Nyt kurssia on alettu rukata pappien omantunnonvapauden suuntaan. Erityisesti ymmärretään niitä pappeja, jotka eivät halua millään tavalla tunnustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa eivätkä edes rukoilla avioliiton solmineiden ihmisten puolesta.

Arkkipiispa taitaa olla kaikkein lempein tällaisia pappeja kohtaan. Hän tarjoaa heille omantunnonvapauden kaikesta palvelusta: ”On myös pappeja, jotka uskonvakaumuksensa ja omantuntonsa takia katsovat, etteivät voi palvella millään tavalla samaa sukupuolta olevaa avioparia. Vastuullista on silloin ohjata sellaisen papin luo, jolle palveleminen tässä tilanteessa on luontevaa. Siihen täytyy olla mahdollisuus nyt ja vastaisuudessa.” (http://www.arkkipiispa.fi/kirkolla-on-vastuu-ihmisista/)

Piispat Salmi, Repo ja Luoma ovat (lehtitietojen mukaan) ilmoittaneet, että pappi voi halutessaan väistyä rukoilemasta päiväjumalanpalveluksessa samaa sukupuolta olevan parin avioliiton puolesta. (http://www.rauhantervehdys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00013035; http://paivamies.fi/uutiset/2663/). Piispa Peura viittaa mahdollisuuteen lukea rukous mainitsematta avioliittoa. (http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/avioliittolain-muutosta-koskeva-piispan-kirje/#.WKv1SPLcry1) Papit saavat siis vetäytyä julkisesta jumalanpalveluksesta siltä osin kuin siinä rukoillaan avioliittojen puolesta tai muuttaa rukouksen sanamuodon epämääräiseksi.

Toisaalta ymmärretään niitäkin pappeja, jotka haluavat vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevan parin. Arkkipiispa kuuluu lempeimpiin myös heitä kohtaan: ”Tulee myös olemaan tilanteita, joissa pappi omantuntonsa ohjaamana toimittaa avioliittoon vihkimisen ohjeista huolimatta. Kirkko ei siihen kaadu.” (http://www.arkkipiispa.fi/kirkolla-on-vastuu-ihmisista/) Piispa Vikström on todennut, että halutessaan pappi voi parin kanssa suunnitella ”seremonian, joka pitkälti muistuttaa avioliiton siunausta”. (http://www.kyrkpressen.fi/fileupl/KP1705Webb.pdf)

Pohjoisemmissa hiippakunnissa samaa sukupuolta olevia pareja vihkivät tai siunaavat papit saanevat vähemmän ymmärrystä piispoiltaan. Seurakunnista tukea sen sijaan saattaa löytyä. Pohjois- ja Väli-Suomen hiippakunnissakin pappeja kuitenkin suojaavat lait ja kirkkojärjestys.

Yksittäisten pappien omantunnonvapaus ei ole mikään ongelmaton ratkaisu sekään. Sen toimiminen suhtautumisessa samaa sukupuolta olevien avioliittoihin edellyttää luottamusta eri tavoin ajattelevien välillä ja luottamuksellista yhteistyötä pappien kesken. Puolustettaessa pappien omantunnonvapautta puolustetaan paitsi pappeja myös kirkollista yhteyttä.

Vesa Hirvonen
TT, dosentti