Ilmastonmuutoksesta huolestuneille

 

Vietämme reformaation 500-vuotista merkkivuotta ja siksi on hyvä palauttaa mieliin Martti Lutherin opetus uskontunnustuksen ensimmäisestä uskonkappaleesta. Lutherin mukaan uskontunnustus on evankeliumia ja meidän vastaustamme siihen. Luther kirjoitti Isossa Katekismuksessa uskostamme Jumalan luomistyöhön:

”Koska Jumala joka päivä antaa, ylläpitää ja varjelee kaiken, minkä omistamme, ja lisäksi vielä kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä, me totisesti olemme velvolliset rakastamaan häntä, kiittämään ja ylistämään häntä lakkaamatta. Sillä tavalla palvelemme häntä koko sydämestämme, kuten hänen kymmenen käskyään vaativat ja velvoittavat. Paljon olisi tästä puhumista, jos haluttaisiin osoittaa, kuinka vähän on niitä, jotka uskovat tämän uskonkohdan. Kaikkihan me sivuutamme sen kevyesti. Me kyllä kuulemme sen ja lausumme sen ääneen, mutta emme ymmärrä emmekä ajattele sanojen sisältöä. Sillä jos me sen sydämessämme uskoisimme, me myös toimisimme sen mukaisesti. Emme me silloin niin ylpeinä isottelisi ja uhmaillen rehentelisi, aivan kuin itse olisimme aikaansaaneet elämämme, rikkautemme, valtamme ja kunniamme ja muiden kuuluisi meitä pelätä ja palvella. Näinhän kurja maailma menettelee. Se on täysin vajonnut sokeuteensa ja käyttää kaikkia Jumalan hyviä lahjoja väärin pelkästään oman ylpeytensä, ahneutensa, himojensa ja nautinnonhalunsa tyydyttämiseen. Silmäystäkään se ei luo Jumalaan eikä häntä kiitä, ei tunnusta häntä herrakseen ja luojakseen.” Luonto on Jumalan armon osoitusta.

Edelleen Luther selvensi, miten tämä kaikki liittyy toiseen ja kolmanteen uskonkappaleeseen:

”Tästä uskonkohdasta me näet huomaamme, miten Jumala on antanut meille itsensä ja koko luomakunnan sekä huolehtinut ylen runsaasti ajallisen elämämme tarpeista, puhumattakaan niistä sanomattoman runsaista iankaikkisista lahjoista, joita hän on tuhlaillut meille Pojassaan ja Pyhässä Hengessä.”

Jeesus antoi seuraajilleen velvollisuuden opettaa kaikkialla maailmassa noudattamaan kaikkea, mitä hän on käskenyt noudattaa. (Matt. 28:18-20).  Opetuksessaan Jeesus viittasi siihen, miten Jumalan huolenpito luonnosta on tarkoitettu meille osoitukseksi Jumalan armosta.

Huoli ilmastonmuutoksesta on kärjessä kirkkojen ohjelmassa kaikkialla maailmassa. Ihmisen luontoa rasittavasta elämäntavasta on tullut todellinen uhka jo miljardien ihmisten elämälle. Monet väkivaltaa sisältävistä katastrofeista, joita yritämme saada haltuumme, ovat sidoksissa ilmastonmuutoksen seurauksiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämässä.

Emme voi julistaa evankeliumin rakkaudesta vakuuttavasti, jos tuhoamme hänen armonsa merkit ihmisten elämässä. Jumala kutsuu meitä työtoveruuteen kanssaan. Se on Jumalan valtakunnan kutsu ja olennainen osa hänen kirkkonsa elämää.

Niille, jotka eivät suostu pistämään päätään pensaaseen kuullessaan tietoja ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa ihmiskuntaa, on hyvä muistuttaa, että toimiessamme elämässä luonnon edellytysten mukaisesti pidämme huolta Jumalan rakkauden osoituksesta.

Kristillisen uskonkäsityksen mukaan luonto ei ole irrallaan evankeliumin sanomasta. Raamatun ensimmäisten ja viimeisten sivujen kertomukset liittävät luonnon pelastushistoriaan. Näin myös Paavali: ”Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.” Room. 8:19. Ihminen on osa Jumalan luomaa maailmaa, ei sen erillinen sivutuote.

Seppo Rissanen
toiminnanjohtaja
Suomen Lähetysseura

 

 

 

5 kommenttia

  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Kiitos Seppo Rissaselle hyvästä kirjoituksesta!!

    Jostain syystä jotkut kristilliset ihmiset ja tahot suhtautuvat negatiivisesti siihen, että kirkoissa ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta tai ympäristön tilasta. Tätä asennoitumista tapaa aika paljon esim. USA:n evankelikaalien piirissä. Mutta on sitä Suomessakin. Esimerkiksi Kotimaa-lehden toimittaja Jussi Rytkönen kirjoittaa kolumnissaan seuraavasti:

    “En silti ole aivan varma siitä, haluanko kovin usein kuulla messussa saarnoja ilmastonmuutoksesta. Kristinuskossa on kuitenkin ensisijaisesti kysymys muusta. Useimmilla papeilla ei ole ympäristöasioissa tarvittavaa luonnontieteellistä ja muuta koulutusta tai syvällistä asiantuntemusta. Tällöin ekopuhe jää helposti jotenkin päälle liimatuksi.”

    Toimittaja Rytkönen varoittelee kolumnissaan myös “totalitaristisesta ympäristöfundamentalismista”, jossa ideana on se, että ihmiset pelastuvat ympäristötekoja tekemällä. Rytkösen mukaan tätä ajattelutapaa ollaan nykyään tuomassa kirkkoonkin. Siinä on hänen mukaansa kyse “ankarasta lain saarnasta”

    https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-luomiskertomuksen-viljella-ja-varjella-%e2%80%a8ei-saa-olla-uusi-lahetyskasky/

    En ole itse törmännyt totalitaristiseen ympäristöfundamentalismiin kirkossa. Jos siihen voi jossain tutustua niin mielelläni tutustuisin siihen vaikka se kuulostaakin pelottavalta ja vaaralliselta (Rytkösen kuvaamana). Onko kellään tiedossa linkkejä kirkollisiin totalitaristisiin, ympäristöfundamentalistisiin puheenvuoroihin, kirjoituksiin jne.?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Sari R-L :” Esimerkiksi Kotimaa-lehden toimittaja Jussi Rytkönen kirjoittaa kolumnissaan seuraavasti:

    “En silti ole aivan varma siitä, haluanko kovin usein kuulla messussa saarnoja ilmastonmuutoksesta…”.”

    Kun on pienten lasten äitinä elänyt 70-luvun, jolloin meille julistettiin, että maailmassa ei ole puhdasta vettä enää 1980 ja moni oli sitä mieltä, että ei tee lapsia tähän maailmaan, ymmärtää hyvin, mistä toimittaja Jussi Rytkönen kirjoittaa.

    Ydinkokeiden ja esim. Vietnamin sodassa käytetyn Agent Orange -kasvimyrkyn aiheuttamista seurauksista ei puhuttu, enkä ole kuullut, että ilmastonmuutoksessakaan oltaisiin huolissaan esim. ydinjätteiden tai suurvaltojen asekauppaa edistävien sotien “matto- ym. pommitusten” seurauksista, vaan enemmänkin siitä, miten suuri “hiilijalanjälki” jokapäiväistä elämäänsä rauhassa eläviltä yksittäisiltä suomalaisiltakin jää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Yritin etsiä vastausta siihen, miksi meiltä oikeastaan mittaillaan ekologista jalanjälkeä, hiilijalanjälkeä ja vesijalanjälkeä ja vietetään ekovelkapäivää, jolloin olemme kuluttaneet biokapasiteettia niin paljon, että maapallon kestokyky tulee ylittymään ja elämme loppuvuoden ”velaksi”.

    Tässä Global Footprint Networkin selitystä vapaasti suomennettuna: ”Maailman voimavaroista käytävästä kiristyvästä globaalista kilpailusta on tulossa yhä merkittävämpi kansallisen taloudellisen suorituskyvyn tekijä , mutta suurin osa maariskien analyytikoista on edelleen aliarvioinut sitä. Kun maailmanmarkkinoilla on joka hetki yli 40$ biljoonaa eri valtioiden velkaa , on erittäin tärkeää ymmärtää, miten resurssien suuntaukset voivat vaikuttaa kansojen taloudelliseen terveyteen ja luottokelpoisuuteen 21. vuosisadalla.”

    …Joten jättäkäämme vähemmälle esimerkiksi juuston syöminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos Seppo Rissanen erittäin hyvästä kirjoituksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Luomakunnasta huolehtimen on kaikkien velvollisuus, mutta ei siitä mitään autuuden ehtoa pidä tehdä. Jumala voi Luoda uuden maailman, koska vain tahtoo ja sanookin luovansa kerran kaiken uudeksi. Nykyinen maailma on säästetty tulelle. Jumalattomat tosin pilkkaavat ja sanovat, ette Jumala koskaan tule…

    “Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

    Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

    Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, 2.Piet.3:5-11

    Ja vielä:

    “Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: “Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

    Ja valtaistuimella istuva sanoi: “Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: “Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”. Ilm.21:1-5

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Missioblogi
    Missioblogi

    Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen