Osallistuin eilen mielenosoitukseen teemalla: Meillä on unelma kaikille avoimesta Suomesta. Suomesta, joka ei sulje ketään pois. Läksin paikalle juuri tuolla teemalla. Lähdin siis puolustamaan kaikkien jakamatonta ihmisarvoa ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Minulle oli pettymys, ettei kaikki ehkä sittenkään olleet kanssani samaa mieltä. Toki minun tulee näitä toisin kokeviakin sietää. Ainakin siihen saakka kun omia oikeuksiani ei kavenneta ja oikeuksiini toki kuuluu kuunnella mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan.
Ensinnäkin monikulttuurisuuden vastustaminen ja rasismi eivät ole sama asia. Henkilö ei välttämättä ole rasisti, vaikka olisi kanssani eri mieltä monikulttuurisuudesta rikkautena. Myös ihminen, joka kokee kansainvälistymisen uhkakuvana, on osa tätä yhteiskuntaa ja jos suljemme hänet pois, unelmamme Suomesta, joka ei sulje ketään pois on jo särkynyt.
Otsikon kysymys on retorinen, mutta olemmeko valmiit dialogiin jonka tavoitteena ei ole kaikkien ihmisten puristaminen samaan muottiin? Hyväksymmekö sen että lähimmäisemme vakauksensa mukaisesti kokee asioita eri tavalla kuin me itse?
Yhtenäiskulttuuri on Suomessa kupla, joka särkyy ja on jo särkynyt ilman ensimmäistäkään uutta maahanmuuttajaa. Maahanmuutto ei ole ainoa syy monikulttuurisuuteen, mutta yksi osa sitä. Minulle monikulttuurisuus on rikkaus, mutta joillekin se on uhkakuva. Tarvetta dialogiin siis on.
Useimmat tuntemani uussuomalaiset arvostavat ja kunnioittavat myös niitä asioita, jotka ovat meille suomalaisille omintakeisia. He eivät ehkä ajattele ja toimi samalla tavoin itse, mutta silti arvostavat meitä suomalaisia sellaisina kuin olemme. Mutta arvostammeko itse omaa suomalaisuuttamme, sitä kulttuuria, johon olemme syntyneet? Ellemme arvosta, siinä on suomalaisuuden todellinen uhka, ei maahanmuutossa.
Mielestäni vähemmistöjen ei tarvitse sulautua enemmistöön eikä elää kaikessa enemmistön ehdoin, mutta myöskään enemmistön et tarvitse kaikessa muuttaa elämäntyyliään vähemmistöille kotoisamman tuntuiseksi. Myös minulla, suomenkielisellä, keski-ikäisellä, valkoihoisella heteromiehellä on siis oikeus olla juuri sitä mitä olen, eikä velvollisuuteni ole elää omaa elämääni vain erilaisten vähemmistöjen kautta. Erilaisten vähemmistöjen keskuudessa sitä vastoin elän ihan vapaaehtoisesti sillä ihmiset ovat minulle samanarvoisia.
Keskustelu aiheesta jatkukoon.
Heinilä: Kilpeläinen, USA ei ollut osallinen tässä sodassa. Porvarit ajoivat venäläiset pois Suomesta johtajanaan Suomen Marsalkka Mannerheimin.
Heinilä, historia ei tunne käsitettä Suomen ”vapaussota”. Mutta tuntee kyllä Yhdysvaltain vapaussodan vuosina 1775–1783, jolloin Pohjois-Amerikan brittiläiset siirtokunnat itsenäistyivät brittiläisestä imperiumista. Suomen porvarit ajoivat saksalaisprinssiä kuninkaakseen ja myös venäläissotilaat maasta pois kansalaissodassa/sisällissodassa, joka käytiin Suomessa 1918. Kyse ei ollut venäläissotilaiden tai muidenkaan kansainvälisiin konflkteihin aiheuttamista ongelmista Suomessa. Kysymys oli äärimmäisestä nälästä, köyhyydestä ja sorrosta, mikä sai puolet kansasta liittymään epätoivoiseen kapinaan. Tsaarin armeijassa koulutuksensa saaneen taitavan kenraali Mannerheimin johtamat valkoiset joukot tappoivat sodassa ja vankileireillä nälkään ja teurastuksiin anakin 20 000 suomalaista. Kumman puolella Jumala oli?
Hannu Kilpeläinen :”historia ei tunne käsitettä Suomen “vapaussota”. ”
Jokainen ”vähänkin historiaa tutkinut” tietää, että ennen ”oikeaoppista” ja koulukirjoihinkin upotettua ”suomettunutta historiaa”, ymmärrettiin, mitä vapaussota-sanalla tarkoitettiin. Tässä esimerkkejä :
”Kun kaikkia venäläisiä joukkoja ei, Brest-Litovskin rauhanehdoista huolimatta, siirretty pois Suomesta, ja Suomen hallitus pyysi Saksalta apua kansalais- ja vapaussotaansa, arveli Saksan korkein sodanjohto voivansa lähettää Suomeen yhden noin 10 000 miehen vahvuisen divisioonan, ns. ”Itämerendivisioonan” (komentaja kenraali R. von der Goltz).” (J.O. Hannula: Maailmansodan historia, s. 363, Helsinki 1936)
”On merkillepantavaa, että v:n 1918 tapahtumia alettiin vasemmistomme keskuudessa nimittää kansalaissodaksi. Sillä haluttiin osoittaa, että kyseessä ei silloin ollut taistelu ulkonaista vihollista vastaan maan vapauden puolesta, vapaussota, vaan taistelu yhteiskunnallisesta vallasta kahden kansanluokan välillä, siis kansalaissota. Onneksemme asianlaita ei ollut tämä. Kun otamme huomioon bolshevikkien ratkaisevan osuuden sosialistiemme johtomiesten toimenpiteisiin v. 1918, ja kun olemme kokeneet, mihin bolshevistinen imperialismi Suomea vastaan on ryhtynyt, voimme todeta, että vuoden 1918 sota oli vapaussota aivan yhtä hyvällä syyllä kuin vuosien 1939-40 sota.”
(Pekka Peitsi [=Urho Kekkonen]: Eheytynyt kansa taistelee elämästään)
Väinö Tannerin mukaan päätöksen punakapinaan [eli kansalaissotaan] ryhtymisestä teki sdp:n puolueneuvoston kokous 19.-22.1.1918.
Kokouksen oli avannut Kullervo Manner ja varsinaisen keskustelukysymyksen oli alustanut O.W. Kuusinen, joka esitti erityisen vallankumouskomitean perustamista kumouksen valmistelua varten. Sirola oli kannattanut Kuusisen ajatuksia, mutta oli epäillyt puolueen saamista mukaan vallankumoustoimintaan, koska vallankumous kohdistui demokratiaa ja eduskuntaa vastaan.
”Varsinaisena vallankumouksen kiihottajana esiintyi Jukka Rahja, joka ahkerasti käytti kokouksessa puheenvuoroja. Hänen mielestään tilanne oli kehittynyt täysin vallankumoukselliseksi. Suomen työväki on onnellisemmassa asemassa kuin monen muun maan työväki, kun sillä ei ole vastassaan aseistettua porvaristoa. ..”
Kun tilanne on nyt selvästi menossa siihen, että puolia valitaan kaikkialla, yksi on Länsiliittouman ja yksi Venäjän puolella, milloin ollaan EU:ta vastaan ja milloin puolesta.
Kaikki on tavallaan hyvin siihen asti, kunnes näitä puolesta ja vastaan olemisia asetataan vastakkain sillä tasolla, että toisen puolen kannattajat pitää hävittää. Suomalaisille on tulossa vaikeita aikoja ja yhteiskunta on jakaantumassa yhä selvemmin selviytyjiin ja putoajiin.
Globaalit markkinatalouden tekijät ovat saaneet kansallisvaltiot polvilleen ja politiikan tekijät ihmettelevät mihin päätösvalta on kadonnut. Voimme äänestää, mutta kansanedustajat tekevät kabinetti päätöksiä kuin etukäteen kirjoitetujen ohjeiden mukaan.
Kenen puolesta ja ketä vastaan yksittäiset kansalaiset asettuvat, jollei kansa tiedä kenen joukoissa edes maan päättäjät seisovat?
EU:n piti tuoda taloudellista vakautta ja rauhaa Euroopan sisälle, mutta viimeisen 20v. aikana Eurooppa on muuttunut ikävällä tavalla raadollisemmaksi ja kylmät sodan tuulet ovat alkaneet ulisemaan hatarassa EU talossa, jossa nuorilta on pyyhitty pois tulevaisuuden näky, työttömyyden ja ahneiden sijoitusmoguleiden toimesta.
Pelkoja kylvetään nyt ja ulkoistetaan niihin tekijöihin joiden nähdään tuovan mukanaan lisää epävarmuustekijöitä jo ennestään heikkoon yhteiskuntaamme. Kun kansalla menee huonosti, niin kansa alkaa etsimään syyllisiä ja silloin saattaa syyttömät joutua maksamaan huonojen poliittisten päätösten hinnan.
Suomen älymystö ja poliittinen eliitti saisi nousta nyt esiin ja kertoa Suomen todellisen tilanteen joka ei ole enää kaukana niistä ajoista, kun Suomi meinasi kaatua 90-luvun taitteessa.
Kenen puolesta kansa on valmis kuolemaan jos päättäjät ovat kansan kanssa eri mieltä, vaikka heidät on äänestämällä valittu olemaan kansan puolella?
Kansa määrittelee päättäjille arvot ja ihanteet. Ratkaisut jäävät aina päättäjien omalle vastuulle.
”Vallankumous? Mutta, ei minun elinaikanani” sanoi muuan Ranskan kuningas aikanaan ja muutaman kuukauden päästä giljotiini oli puhunut.
Keskiajalla herrat rakensivat omaisuutensa turvaksi linnoja, joista hallitsivat köyhää väkeä. Lopulta köyhää väkeä oli niin paljon, että kävelivät muurien yli.
Nykyinen maailma on saamassa omituisia piirteitä, kun herrat kasaavat pankkisaleihin ja osakepapereihin kansojen vaurauden.
Miten herrojen lopulta käy, jos poliittiset eturyhmät suojelevat vain toistensa mahdollisuuksia ahnetia lisää rahaa, kuten nykeään on tapana joka maassa?
Demokratia ei enää toimi kansainvallan elimenä, koska eduskuntaan pääsee vain laittamalla 50 000e mainoksiin, eikä välttämättä edes silloin. Tavallisen kansan ääni ei kuulu enää kabineteissa, vaan markkinavoimat ja niiden eturyhmät ovat ottaneet vallan itselleen. Kansa on vasta pikkuhiljaa ymmärtämässä tämän.
Perusuomalaiset nousi suureksi puolueeksi kansan tuella, mutta mitä muutoksia se enää pystyy tekemään? Ei mitään. Vapaus?
”Kansa määrittelee päättäjille arvot ja ihanteet. Ratkaisut jäävät aina päättäjien omalle vastuulle.” Hyvin sanottu Jukka.
Suora demokratia edellyttää toimiakseen suoraa informaatiota. Median välittämä informaatio ei riitä. Siksi suora demokratia toimii kyläkokouksissa, mutta kaupungin valtuustoa sillä ei voi korvata, saati eduskuntaa.
Aihepiirin vakavuutta pohdittaessa kannattaa pohtia, miten välttyisimme Suomessa tällaiselta.
http://yle.fi/uutiset/aarikansallisia_juutalaisia_epaillaan_palestiinalaiskodin_tuhopoltosta_pikkulapsi_kuoli/8194056
Miten uutisen tapahtuma olisi siirrettävissä Suomeen? Ketkä polttaisivat ja kenen koteja? Tuskin kuitenkaan juutalaiset suomalaisten?
Suomessa lehdistö ja muut tiedotusvälineet ovat juutalaisvastaisia. Puolueista persujen lisäksi vasemmistopuolueet ovat ”kriittisiä” suhteessa juutalaisiin.
Kaiken suhteen kannattaa olla kriittinen. Ei Israelin valtionkaan toimia pidä purematta niellä sillä perusteella, että se on juutalaisvaltio.
Suomessa tämä on ihan naapurusten välistä: http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/ruovedella-murhapolton-yritys-taustalla-raju-naapuririita/5074136
Salme Kaikusalo, eivät rasistiset rikokset tai polttopulloiskut ole nykysyomessammekaan täysin ennenkuulumattomia.
Asia on vakava ja vihanlietsontaa on hillittävä.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/42107-rasistinen-ilkivalta-lisaantynyt-rajahdysmaisesti
http://www.kymensanomat.fi/Online/2014/01/17/N%C3%A4in%20sytytettiin%20Karhulan%20pizzeriapalo%20%E2%80%93%20katso%20video/2014140/4
Kyllä, yleisellä tasolla väkivalta on lisääntynyt.
Juha Heinilä, Jos juutalaismies heittää polttopullon puolitoistavuotiaan Ali pojan kotiin ja poika kuolee iskussa, niin sekö on mielestäsi tuon pikkupojan vika? Israelin valtionjohto tuomitsee iskun terrorismina, mutta Juha Suomesta vain valittelee tiedotusvälineiden juutalaisvastaisuutta.
Näin on. Maailmassa tapahtuu joka päivä tuomittavia asioita. Toiset vai nostetaan suuriin otsikoihin. Sinä näytät tietävän syyllisen. Juutalainen.
Viharikoksiin ei päde vastavuoroisuus vaan nollatoleranssi.
Sinä olet se mies, vai kuinka kuninkaalle sanottiin.
Onko juutalaisen väkivaltaisuuteen syypäänä aina väkivallan uhri? Minun logiikkani mukaan suurin syyllinen on aina se, joka pistää toimeksi, vaikka hänen motiivejaan voisikin jotenkin ymmärtää. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä.
Suomen tiedotusvälineet kiihottavat juutalaisvihaan ja myös lestadiolaisvihaan. Etsitään ja kirjoitetaan heistä mahdollisimman paljon kielteisesti. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
”Suomen tiedotusvälineet kiihottavat juutalaisvihaan ja myös lestadiolaisvihaan.” Mistä tiedotusvälinevihasi saa ravintonsa?
Jukka Kivimäki :”Israelin valtionjohto tuomitsee iskun terrorismina, mutta Juha Suomesta vain valittelee tiedotusvälineiden juutalaisvastaisuutta.”
Entäpä jos ”Juha Suomesta” on jossakin elämänsä vaiheessa kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomen valtio suhtautuu Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa ja väkivaltaa paenneita kohtaan samalla tavalla kuin juutalaisiakin kohtaan?
Kaikki arabivaltioiden teot ovat Suomen valtion silmissä hyväksyttäviä samalla tavalla kuin itäisen suurvallankin teot, mutta esim. ”totisten karjalaisten” vaatimukset oikeuksiensa tai edes federaation kansalaisille Suomen maaperällä sallitun omistusoikeuden vastavuoroisesta puolustamisesta entisellä kotiseudullaan ovat vain ”sentimentaalista tunnetta”, jonka pyrkimyksiä ”valtio ei tue”, koska he ovat saaneet Suomen hallitukselta ”täyden korvauksen menetyksistään”. Ovatko todella saaneet, kysyn vaan entiseltä demari-ulkoministeriltä?
Suomessa kaikki vihanilmaisut ovat aina yksittäisiä tekoja, eikä niillä ole koskaan poliittista tai etnistä taustatekijää. Sama koskee Ruotsia ja jos medialta kysytään, niin kaikki viharikokset ovat aina yksittäistapauksia, eikä niistä voi, eikä saa tehdä mitään johtopäätöksiä. Onko tuo viisasta?
Totuuden peittely ei johda ikinä hyvään, se nähtiin entisen Neuvostoliiton toimintamallista.
Tosiasia vain on, että viharikoksia tehdään uskonnollisista ja kulttuuriin sidotuista toimintamalleista käsin, eikä siinä ole erotusta jos Suomalainen tappaa kännissä naapurinsa vihan pidon päätteeksi, kuin että Israelilainen tai Palestiinalainen tappaa naapurinsa uskonnollisten erimielisyyden tähden.
”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Jaak.kirj. 4
Tuossa puhutaan seurakunnalle ja jos katsoo esim. Toista maailman sotaa, niin Kristityt tappoivat toisiaan ihan surutta. Sama meno jatkunee maailman tappiin. Sanoihan Jeesus: ”Sota ja hävitys on säädetty loppuun asti.”
Tuore esimerkki väkivallasta juuri Suomessa.
Poliisi tänään on ottanut Jyväskylän keskustasta kiinni noin 30 henkilöä epäiltyinä väkivaltaisesta mellakasta ja pahoinpitelyistä. Kyseessä oli äärioikeiston mielenilmaisu.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1438396796246.html
Juutalaisvastainen järjestö. Tiedotusvälineet ruokkivat heidänlaisia.
”Tiedotusvälineet ruokkivat heidänlaisia.” He ruokkivat tiedotusvälineitä. Ääriliikkeet käyttävät sosiaalista mediaa omana kanavanaan ja pääsevät halutessaan uutisiin.
Juha Heinilä :”Juutalaisvastainen järjestö. Tiedotusvälineet ruokkivat heidänlaisia.”
En tiedä mikä ”ruokkii”, mutta näitä insurrektionalisteja, anarkisteja, natseja ja muita ”riehujia” on jo sellainen määrä, että vallankäyttäjien pitäisi todella lopettaa keskinäiset poliittiset valtataistelunsa ja ottaa todesta lapsen oikeudet, että heille kasvaisi terve itsetunto, eivätkä he aikuisina riehuisi ja rikkoisi kaikkea mahdollista, kun haluavat aloittaa elämän ”puhtaalta pöydältä”.