"Kaikille ihmisille on annettu järki. Mutta meidän dalitien (alakastisten) ei ole annettu käyttää sitä.” sanoo daliteihin kuuluva usean lapsen isä Mugun läänissä Nepalissa. ”Ennen vain yläkastisten lapset saivat mennä kouluun. Me emme.” Vielä noin 20 vuotta sitten yhteiskunnassa saastaisena pidetty dalit-lapsi ei saanut mennä kouluun Mugussa. Tuolloin oli harvinaista, että yläkastisetkaan tytöt kävivät koulua.

Dalit-lapsen, erityisesti tytön, koulunkäynti ei edelleenkään ole itsestäänselvyys. Kastijärjestelmään kuuluu näkemys dalitin epäpuhtaudesta, arvottomuudesta. Vanhemmat, jotka eivät itse ole koskaan saaneet käydä koulua, eivät tule ajatelleeksi, että heidän lapsensa saisivat ja voisivat mennä kouluun. Toisaalta elämä on taistelua joka päiväisen leivän kokoonsaamiseksi, ja lapsia tarvitaan apuna kotitöissä. Koulumatka saattaa olla pitkä ja hankala ja koulunkäynti tuntua mahdottomalta ajatukselta.

Kun Suomen Lähetysseura aloitti kummityötä Mugussa kahdeksan vuotta sitten, koko läänin alueella kävi vain 30 dalit-tyttöä koulussa. Tänä vuonna yli 2 000 Mugun dalit-tyttöä pystyy käymään koulua enemmän kuin viisi ensimmäistä luokkaa. Yksi avain tälle kehitykselle on ollut tietoisuuden kasvu: kummiohjelman myötä lasten vanhemmat ovat tulleet tietoisiksi koulunkäynnin tärkeydestä ja yhteisöt ovat huomanneet, että dalit-tyttökin voi käydä koulua.

Yleistä kuitenkin on, että dalit-tyttöjä kiusataan ja opettaja panee heidät huonoimmille paikoille istumaan takariviin. Ruumiillinen kurittaminen on yleistä ja opettaja saattaa halveksia dalit-tyttöjä huomauttelemalla, ettei näistä kuitenkaan ole mihinkään.

Lähetysseura toteuttaa globaalin kirkon tehtävää menemällä sinne, missä hyvästä sanomasta, oikeudenmukaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta on puute. Pyrimme tuomaan ihmisoikeudet kaikkien ulottuville. Myös Mugun dalit-tytöllä on oikeus käydä koulua, oppia ja osallistua yhteiskuntansa elämään. Häntä ei saa myöskään pakottaa esimerkiksi menemään lapsena naimisiin.

Mugun lääni on yksi Nepalin vaikeimmin tavoitettavista lääneistä. Lääniin kulkee vastarakennettu pieni, vuorten rinteillä ja rotkojen reunoilla kulkeva tie, mutta maanvyöryjen takia tie on ollut lähes koko olemassaoloaikansa käyttökelvoton. Muguun pääsee lentäen, jos sää sallii. Useimmat kävelevät. Kävely naapurilääneistä kestää useita päiviä ja matkalla on ylitettävä neljän kilometrin korkeuteen nousevia vuoria.

Dalit-tytöt, joita pari viikkoa sitten Mugussa tapasin, olivat koulunkäynnistään onnellisia. Iloisina ja ylpeinä he esittelivät koulutarvikkeitaan ja kertoivat suunnitelmistaan. Monen haaveena oli tulla opettajaksi tai sairaanhoitajaksi. Koulutetut dalit-tytöt toimivat todellisina roolimalleina kylissään. He rohkaisevat muitakin dalit-tyttöjä etenemään. ”Koulunkäynnin myötä tajusin, että minusta on muuhunkin kuin kotitöihin ja ruohonleikkuuseen.” sanoi yksi tytöistä. Kummiohjelman puitteissa he saavat tietoa myös mm. hygieniasta, oikeuksista ja ravitsemuksesta. Dalit-tytöt kouluttavat itse perheitään näistä asioista ja muutos on ollut huomattava.

Koulua käyvät dalit-tytöt tulevat kohtaamaan monia esteitä matkallaan siksi, että ovat Nepalin yhteiskunnassa daliteja ja tyttöjä. Osa lisäksi vammaisia. Mutta tietoa ja rohkeutta heiltä ei enää puutu. Eikä toivoa!

Anni Takko toimii Suomen Lähetysseuran kummityön yhdyshenkilönä Nepalissa