Oikeudenmukaisuuden monet kasvot

Pari pientä kysymystä:

Onko oikeudenmukaisuus sitä, että ratkaisut noudattavat yleistä oikeuskäsitystä?

  • Se ei aina mene yksiin lain tai lain tulkinnan kanssa. Esim. rangaistus on lievempi, jos on kyseessä ”lyhytkestoinen raiskaus”,
  • jos rattijuoppo ajoi vain lyhyen matkan (vaikka tappoikin naapurin lapsen)
  • tai toisen auton rutanneen ei tarvitse ilmiantaa itseään.
  • Oikeudessa syytetty voi puhua rangaistuksetta omaksi edukseen, suomeksi sanottuna kertoa vain osan tai tulkiten asiat itsensä kannalta parhain päin.

 

  1. ”Oikeudessa syytetty voi puhua rangaistuksetta omaksi edukseen, suomeksi sanottuna kertoa vain osan tai tulkiten asiat itsensä kannalta parhain päin.”

    Ymmärrän, että tässä vaadit, että syyllinen ei saa puolustaa itseään väittämällä olevansa syytön. Jos tätä vaadit niin vaatimus on täydellisessä ristiriidassa kaikkien mahdollisten oikeusperiaaatteiden kanssa. Meillä vallitsee periaate, että jokaisella on oikeus puolustautua parhaan kykynsä mukaan.

    Aika mielenkiintoista, että olet tietääkseni kirjoittanut rikosromaanin ja silti olet täysin pihalla ihan alkeellisista rikosoikeuden periaatteista.

    Kuka muuten määrittelee mikä on yleinen oikeuskäsitys? Sinä yksin vai nettikansan enemmistö?

  2. Hyviä esimerkkejä, joissa kansan tunto siitä, mikä on oikein ei seuraa sitä, mitä laki sanoo. Vanhastaan tätä ristiriitaa ei ole pidetty hyvänä asiana.
    Yhtenä suomalaisen oikeuskäytännön harmeista on se, että eri lainkaaret ovat syntyneet eri aikoina ja niihin liittyvät oikeusratkaisut eivät näytä olevan mitenkään yhteismitallisia. Eivätkä tietysti olekaan keskenään verrattuna. Valitettavasti omaisuuteen kohdistuvat väärinkäytökset ovat huomattavasti herkemmin ja kovemmin rangaistavia kuin ihmisiin.

    • Utriainen oli minusta paras. Hän olisi voinut kyllä puuttua siihen kun sotkettiin keskenään tahallinen ja tuottanut sellainen rikos. Ongelma oli siinä että toimittajat eivät tienneet aiheesta mitään.

  3. Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrollilla on taipumus kiristyä ja rangaistuksilla ankaroitua.

    Nykyiset rangaistusasteikot ovat oleellisin osin luotu aikana, jolloin usko hyvinvointivaltioon oli vahva, tuloerot pienemmät ja rikollinen nähtiin (pitkälti virheellisesti) rakenteellisen väkivallan uhrina.

    Nyt on aika toinen. Jos rangaistuksia halutaan pidemmiksi, tulee minimirangaistuksia koventaa, koska tuomioistuimet ovat sidottuja aiempaan oikeuskäytäntöön. Lisäksi vankiloiden ”säästötavoitteista” tulee luopua. Vankilavuorokausihan on kallis, parisataa euroa.

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!