Bolivian luterilaisessa kirkossa ylistetään ja syödään perunoita

laulua kirkossa

Bolivian Andeilla syödään perunoita. Kuivattuja, keitettyjä, höyrytettyjä; erikokoisia ja –värisiä. Ne ovat pääosassa myös alkuperäiskansojen perinteisessä ap´tapissa, yhteisessä ruokaperinteessä: naisten selässään kantamat kirjavat nyytit puretaan maahan ja kankaiden päälle asetellaan perunoita, maissia, ruokabanaania, pienen pieniä kaloja, kotitekoista juustoa, lihaa ja muita herkkuja.

Ap´tapi katetaan usein myös kirkkojen pihamaalle. Bolivian evankelis-luterilainen kirkko IELB on alkuperäiskansojen kirkko, jonka jäsenistä suurin osa kuuluu aymara- ja quechua-kansoihin. Pienissä vuoristokylissä seurakuntalaiset laulavat omalla äidinkielellään ylistystä Jumalalle, rukoilevat ja itkevät yhdessä. Joskus useampi kylä kokoontuu yhteen ja silloin laulu ja soitto  – kumea rumpu, haitari, kitara – raikuu vielä komeampana Andien tarttuvan rytmin vauhdittamana. Jumalanpalveluksen jälkeen mennään ulos, istutaan maahan, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Sekä ruumis että sielu virkistyy ja seurakuntalaiset jaksavat taas jatkaa raskasta arkeaan.

aymaranaisia aptapilla 2

Kirkolla on yli 100 seurakuntaa 11 eri alueella ympäri maata, suurin osa maaseudulla ja monet niistä erittäin vaikeakulkuisten teiden takana Andien rinteillä. Maallikkopastoreita on paljon, sillä pappiskoulutusta ei niin vain hankita: tällä hetkellä kirkolla on vain 26 pappisvihkimyksen saanutta, kun taas maallikkopastoreita on yli sata. Suurin osa palvelee vapaaehtoisesti ilman palkkaa ja kulkee  päiväkausia apostolinkyydillä, jotta pääsevät vierailemaan syrjäisemmissä seurakunnissa. Myös uusia lähetyspisteitä perustetaan ympäri maata, sillä varsinkin Bolivian sisäinen muuttoliike kaivostoiminnan perässä luo niille tarvetta. Suomen Lähetysseura tukee tätä kaukaista kumppanikirkkoaan monella tavalla, mm. vahvistamalla paikallisseurakuntien ja lähetyspisteiden toimintaa, teologista peruskoulutusta ja aymaratyttöjen sisäoppilaitosta Cochabamban kaupungissa.

Luis

 

Myös kummilapsiohjelma on jo käynnissä, ja nuorten ja naisten osuus kirkon toiminnassa on kasvanut. Diakonian puolella toteutetaan kehityshanketta, jolla saadaan perheille monipuolisempaa ravintoa ja juoma- ja kasteluvettä. Lisäksi kylien naisia koulutetaan tekemään entistä kauniimpia alpakkakäsitöitä, joiden myynnillä he kohentavat sekä toimeentuloaan että omanarvontuntoaan.

Cobijassa aivan Brasilian rajalla paikallinen seurakunta saa tukea vammaisten lasten koulunkäyntiin kirkon tiloissa. Nuori pastori Luis hehkuttaa Suomen koulutusjärjestelmää ja erityisopetusta yli kaiken ja haluaisi vaihtaa kokemuksia ja oppia lisää suomalaisilta opettajilta. Toivottavasti sekin vielä onnistuu, sillä Bolivian luterilaisella kirkolla on edessään paljon työsarkaa; alkuperäiskansojen Hyvä Elämä, Buen Vivir, on vielä kaukana tulevaisuudessa.

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogi

Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen