Nyt tarvitaan henkilöhiippakuntia!

Askolan hiippakunnan tulevaisuusohjelma

Mikään ei ole niin paha asia kuin paikoilleen jämähtäminen. Tuntikausia tietokoneen ääressä istuminen tappaa. Peripateettinen koulukunta on oikeassa siinä, että esimerkiksi tylsät kokoukset vähenevät, jos ja kun kokoustajat lähtevät tallustelemaan peräkanaa pitkin teitä ja aitovieriä yrittäen koko ajan pysyä muodostelmassa ja samassa puheenaiheessa.

Kirkollisissa piireissä on jo pitkän aikaa hoettu henkilöseurakuntien perustamisen olevan piristysruiske ja täsmälääke kaikkiin kirkollisiin ongelmiin. Koska kukaan ei vielä tähän mennessä ole ymmärtänyt ehdottaa henkilöhiippakuntaa, niin Ruttopuiston rovasti tekee niin.

Hiippakuntaa johtaa henkilö, jota piispaksi kutsutaan. Hiippa taas on sellainen hassu kahvipannumyssy, jonka piispat painavat syvälle päähänsä kuntia johtaessaan.

Piispat pruukataan tuntea nimeltä. Muuttakaamme siis tylsät, kaupunkien nimiin perustuvat hiippakuntien nimet kulloistenkin viranhaltijoitten mukaan. Minä esimerkiksi kuuluisin työni puolesta Askolan hiippakuntaan ja asuinpaikkani mukaan Luoman hiippakuntaan.

Mutta tämä tällainen olisi vasta alkua. Ei tämä muutos vielä estä piispoja jämähtämästä paikoilleen. Niinpä jatkoehdotankin, että piispat pitää pistää vuosittain kiertoon. Kaikille hiippakuntakellokkaille Kirkkohallituksen tulisi hankkia yhtä arvokkaat sijoituskohdevirka-asunnot. Tuollainen miljoona euroa voisi olla kohtuullinen summa.

Vuoden aikana kukin piispa ehtii tarkastaa vaihtuneen hiippakuntansa. Ja sitten taas eteenpäin. Näin piispat saisivat hyvän kuvan Suomen Siionin kokonaistilanteesta ja hallintoalamaiset saisivat vähän vaihtelua muuten niin puuduttavaan luterilaiseen arkielämäänsä, jossa ollaan samalla kertaa syntisiä ja vanhurskaita.

Tämän siirtovelvollisuuden taustalla on pääkaupunkiseudun edustajien yleinen haluttomuus siirtyä muualle maahan. Piispa Huovista ei saatu aikanaan millään ilveellä siirtymään Turkuun eikä piispa Heikkaa Lohjalle.  Varmaankin pitkät etäisyydet stadiin huolettivat. Odotamme Kirkkohallituksen ottavan maallisen hallituksemme tavoin pakkokeinot käyttöön, jos mainitunlaista niskurointia vielä jatkossa esiintyy.

* * * * * * *

Nonni, se oli sitten siinä, hiippakuntauudistusehdotus nääs nimittäin. Nyt on lukijoitten vuoro kommentoida, ennen kuin vien asian eteenpäin.

BONUS: Sille piispalle, joka virkakiertonsa aikana ehtii tarkastaa kaikki  Suomen hiippakunnat, tarjotaan lisäetu: Hän pääsee vuodeksi kaitsemaan jotakin Afrikan luterilaista hiippakuntaa. Yksi niistä on Tansanian luterilainen itäinen hiippakunta, jonka piispana toimii alakuvassa oikealla hymyilevä rillitön ja parraton piispa Andrew Gulle. Sunnuntaina 20.9.15 suoritimme messun jälkeen kirkkokahveilla piispantarkastuksen. Ei reputtanut Andrew, vaan läpi meni hymyssä suin.

Piispa ja mä

Yläkuvassa tulevan Askolan hiippakunnan Tulevaisuusohjelma

Alakuvan teksti alakuvan päällä

  1. Kirkolliset hallintouudistukset lienee aina tehty järkyttävän tosikkomaisesti. Kun meikäläinen heittää tällaisen kieli poskella, niin kyllä siitä luulisi jotakin vinkkiä löytyvän raskassoutuisen veneen keventämiseksi.

    Ei tämäkään juttu tietenkään ollut pelkkää savua ilman tulta. Kipinä tuli tästä uutisesta:

    http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/ilkka-lapuan-piispalle-uusi-yli-200-nelioinen-asunto/2132544

    • Elias: Olet oikeassa. Helsingin keskustassa on niin niukasti omakotitaloja tarjolla. Kaivarissa on toki jonkin verran, mutta hinnat tietysti tähtitieteellistä luokkaa. Siis jotakin 5 miljoonaa ja silleen. Helsingin piispan asunto on perinteisesti ollut Kotikad… siis Korkeavuorenkadulla, Johanneksen kirkon naapurissa, vaikka piispan varsinainen kotikirkko on tietysti Tuomiokirkko.

      Espoon seurakuntayhtymä rakennutti piispalle oman virkatalon jonnekin Espoon keskustaan, mutta muuta tietoa minulla ei siitä ole.

    • No hyvä, että kerrostaloasumistakin jo löytyy. Minulla ei ole mitään tietoa kenenkään piispan asumismuodoista, paitsi piispa Peuran, josta on nyt uutisoitu.

    • Se olis muuten ihan tuota Lapuan hiippakunnan tasoa, jos Helsingin hiippakunna piispalle hankittaisiin pätemis-ja pönötyskämpäksi se talo, jossa Komisario Palmu tutki Bruno Rygseckin murhaa…

  2. Ei kai hiippakunta ole sidoksissa piispan henkilöön. Muutenkin tuntuu vastenmieliseltä tämä päällekäyvä tuttavallisuuden nimikkeellä ratsastava sinuttelu- ja etunimipainotteinen kanssakäymisen muoti. Joillekin tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä, että meitä tavallisia kristittyjä paimentaa ansioituneet ja oppineet paimenet. Jotkut hellarisaarnaajat ja ns. karismaattiset luterilaiset puhuttelevat Jumalaa seurakuntajumalanpalvelusta johtaessaan termillä ”sä”, ”sää”, ”sun tahtos”… vähän kunnioitusta peräänkuuluttaisin.

    Peruskysymys taitaa olla se, että jokaikinen uskoontullut maallikko tietää yhtävertaisesti tai paremminkin, miten Kristuksen ruumista johdetaan. Hehän ovat sinut Jumalan kaa. Ovatko?

    • Jokaiselle olisi terveellistä laitta välillä ”virkanuttu” naulaan ja hiukan rentoutua virallisuudestaan.

      Tämä blogihan on kirjoitettu (ainakin oletan niin) huumorimielessä ja silloin voi myös kommentoida sen mukaan.

      Suosittelen rentoutumista!

    • Kaima: Tässä lasketaan leikkiä termin Henkilöseurakunta kustannuksella. Ajattelin, että henkilöhiippakunta olisi parempi, kun se hiippakuntahenkilö olisi nimenomaan piispa, joka hiippansa alta antaa kasvonsa kuntansa käyttöön.

      Jos kaikki piispat eivät tykkää käyttää myssyjään, niin muutettakoon hiippakunnan nimi sitten hippakunnaksi ja aletaan leikkiä pyhiä leikkejä uusin säännöin?

      Jos piispa on ujo, niin kuin arkkip., niin annetaan hänen kaikessa rauhassa hiippailla kulisseissa omassa hiipparikunnassaan…

    • Nyt ovat maailmankirjat sekaisin. Olen nimittäin TT Kilpeläisen kanssa tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Ja ABC:n tasosta ruokapaikkana 🙂

  3. Kyllä määkin ihan rento jätkä oon, nääs. Mutta riisuihan Mooseskin Jumalan kohdatessaan kenkänsä, ajan ja paikan tavan mukaan. En kyllä näe mitään rentoutumista ja virallisuudesta väistämistä siinä, että esimiesten/naisten kunnioittamisessa luovutaan tietyistä muodollisuuksista. Jos ja kun hierarkiaa on, meidän pitää oppia sen ehdoilla, ei alistumisesta vaan kunnioituksesta.

    • Minä olen muistanut aina lisätä esim. piispoja koskevissa kommenteissani sukunimen eteen sanan piispa eli esim. piispa Askola jne. Se osoittaa arvostusta henkilöä ja hänen tehtäväänsä kohtaan.

      Mutta on hyvä osata heittää vapaalle aina kun siihen tulee tilaisuus. 🙂

  4. Hannu: ”…suoritimme messun jälkeen kirkkokahveilla piispantarkastuksen. Ei reputtanut Andrew, vaan läpi meni hymyssä suin. ”

    Piispantarkastus on hyvä tehdäkin näin päin, eli seurakunta tarkastaa piispan. Mihin uudistetussa hiippakuntamallissasi piispan kelpoisuus voisikaan sitten tyssätä? Liian lihava – perso pöydän antimille, jolloin seurakunnat köyhtyvät tarpeettomasti, haisee hielle – Kristuksen tuoksu ei ole saanut sijaa, jne.

    Kannatan Hannun idoeoimaa uudistusta!

  5. Kylläpä Ruttopuiston rovastin juttu herätti aatoksia. Minkähänlainen residenssi Tansanian luterilaisen itäisen hiippakunnan piispa Andrew Gullella on? Monilla papeilla Afrikassa ainaskii tuntuu olevan aika niukat olot, lukemani mukaan….

    Mielenkiintoinen tuo itäinen hiippakunta. Mitäs jos täälläkin ryhdyttäisi kustannustehokkaiksi ja meilläkin olisi vain pohjoinen, eteläinen, itäinen ja läntinen hiippakunta eli neljä piispaa? Mihin me enempää tarvitaan? Ja sitten kierrätettäisi näitä piispoja? Tutustuisivat mukavasti koko maan seurakuntaelämään.

    • Mainiota idean jatkojalostusta, Tarja. Yksinkertainen on kaunista. Luulen kuitenkin, että tarvitsisimme myös pääilmansuuntien lisäksi Väli-ilmansuunnat. Ja jos vallan huono Tuuri käy, niin vielä Keskisen hiippakunnan.

      Tyttäreni opiskelee parhaillaan South-West Universityssa musiikkia. Yliopisto sijaitsee Etelä-Afrikassa, runsaan sadan kilsan päässä Johannesburgista. Siellä ei näemmä turhaan kikkailla hienoilla nimillä.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121