Heräämme päivään jona julkaistaan nuorisomurhaan liittyvät tuomiot. Kuulemme Venäjän ja Kiinan kiristävistä otteista toisinajattelevia kansalaisiaan kohtaan. Näiden uutisten – vastauksena pahaanko – vastapainona kuulemme myös jotain myönteistä. Osoituksena maassamme toimivasta mielipidevapaudesta, demokratiasta järjestetään aluevaalit, vaikka suuri osa äänestäjistä ei edes tiedä, mistä hän on äänestää.
Ajallemme on tyypillistä vastakkainasettelu, hyvän ja pahan, puolueiden / järjestöjen ja yksilöiden kesken. Korostamalla yhtä alennamme toista. Tolstoin mukaan ”kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. Ollakseen onnellinen avioliitto edellyttää onnistumista niin seksuaalisen vetovoiman, yksimielisen taloudenhoidon, lastenkasvatuksen, uskonnon kuin kaikilla muunkin elämän alueilla. Epäonnistuminen yhdelläkin näistä alueista voi tuomita koko avioliiton epäonnistumaan.
Luettelemalla 12 elämää tuhoavaa ympäristötekijää – vain esimerkinomaisesti eroosion, otsonikadon, öljyn, maakaasun ja kivihiilen käytön, tulokaslajien haitallisen vaikutuksen, auringonvalon takaisinheijastumisen ja väestönkasvun mainitakseni – professori Jared Diamond toteaa, että ”jättämällä yhdenkin, minkä tahansa näistä 12 ongelmasta ratkaisematta, joudumme suuriin vaikeuksiin, koska ne vuorovaikuttavat toistensa kanssa”.
Suhtautumisestamme riippumatta ongelmat on ratkaistava. Vastakkaisasettelulla eli hyvä-paha-akselilla emme pääse ratkaisuun. Niihin vetoamalla päädymme todennäköisesti vain sotiin, kansanmurhiin, nälkäkuolemiin, tautiepidemioihin tai Afganistanin kaltaisten yhteiskuntien romahduksiin. Jopa maailmanlaajuisetkin ongelmat vaativat jokaisen yksityiskohdan samanaikaista ratkaisua.
Ongelmia on yhtäältä lähestytty ja toisaalta pyritty ratkaisemaan myös toisin. Edellistä eli ongelman lähestymistä kuvaa hyvin entisen neuvostokenraalin epäily 100 %:sta ohjustentorjuntajärjestelmän toimivuudesta. Hänen mukaansa jo viisi sadasta eli 5 %:a laukaistuista ydinkärkiohjuksista aiheuttaa osuessaan 100 %:n tuhon. Jälkimmäinen eli ratkaisuun tähtäävä vaihtoehto nousee niinikään matematiikan maailmasta, jonka mukaan moninaisuus 1+1 ei olekaan 2, vaan Tolstoin ajatukseen viitaten tasapainottuu – vertauskuvallisesti avioliitossa – silloin kun avioparin kahdesta tuleekin vain yksi. Yksimielisyys kahden ihmisen välisessä suhteessa kattaa arjessa keskinäisen tunnetason, seksuaalisuuden, taloudelliset realiteetit, lasten kasvatuksen ja koulutuksen ja toisen näkemyseron kunnioittamisen. Yhdenkin näistä tavoitteista jäädessä saavuttamatta yhteiselo avioliitossa niin kuin myös kansojen välisissä suhteissa on vaarassa kariutua. Valittavaksi jää joko Jared Diamondin tai em. kenraalin esittämät vaihtoehdot.
Mistä on kysymys ja onko olemassa ratkaisua? Haluamme olla yksilöllisiä, persoonallisia. Valitsemme ystävämme itsemme kaltaisista. Muodostamme kansan kielen perusteella. Kannatamme puolueita yhteisten tavoitteiden takia. Eriydymme toisistamme sillä perusteella, mitä pidämme hyvänä. Tässäkö kaikki? Vuorisaarna avaa toisen näkökulman, Jumalan valtakunnan eli Hänen tahtonsa toteutumisen maan päällä, joka on luonteeltaan yhteisöllinen, ei yksilöllinen. Korostamalla yksilöllisyyttä, joka ilmenee ahneutena, omanvoitonpyyntinä, itsekkyytenä, kansallistietoisuutena tms., emme niiden kielteisyydestä huolimatta tunne tekevämme pahaa. Tunnemme toteuttavamme Jumalan meille antaman omantunnon täydellistä valinnanvapautta eli Hänen tahtoaan, johon Hänen on toki mukauduttava. Näin kaikki mitä teemmekin on hyväksyttävää, eräällä tavalla pyhää. Ongelma on, ettemme ymmärrä ihmisen perimmäistä olemusta olla yhteisöllinen. Pahuus on siinä, että eriydymme yhteisöllisyydestä. Korostamalla hyvettä tai kahta irrallisena kokonaisuudesta, rakennamme omaa vallanhimoon ja itsekkyyteen perustuvaa yhteisöä.
Voiko kaikkialla nähty pahuus todella olla Jumalan tahto ja jos on, niin onko se kirjoitettu kaikkeuden olemukseen fysiikan ja moraalin lakien tavoin? Tolstoin uskonnollisen ja em. kenraalin tilastollisen pohdinnan ohella tarkastelkoon samaa luonnontieteen valossa. Eikö esimerkiksi Pasteur taistelussaan koleraa ja pernaruttoa vastaan saattanut sanoa, että kesytetty (lue laboratoriossa heikennetty), miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä ja eläimiä tappanut ”mikrobi on sama kuin suojelevakin mikrobi”. Rokotteella pahuudesta, murhaajamikrobista tuli ystävä, elämän pelastaja kuin tämän päivän koronarokotteesta ikään. Ei ainoastaan Tolstoin kuvaama avioliitto vaan myös kaiken kattava ”luomakunta” bakteereineen, mikrobeineen, viruksineen ja soluineen noudattaa Luojansa tahtoa. Näin kaikki, jopa pahuutena ilmenevä luotu on pyhää ja odottaa vapautustaan siinä missä ihminenkin. Ihmiselle on annettu tehtävä nähtäväksi ja ymmärrettäväksi ja sitten toteutettavaksi.
Kiinnittämällä puoluepoliittisen tarkoittaman hyvän sijasta huomio olennaiseen eli jokaisessa piilevään hyvään ja yksilön uudella tavalla ymmärrettävään yhteisöllisyyteen, saattaa Kirjojen kirjan ilmaisema kehotus; ”omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” avautua lukijalleen.
”Tehtiin ennen salassa”! Niin monia muitakin hävettäviä asioita tehtiin ennen salassa, esimerkiksi varastettiin, käytiin tekemässä pääsiäisyönä taikoja naapurin navetassa, harjoiteltiin pikkupoikana tupakoimista tai -hyi kauhea! -langettiin ja langetettiin insestiin. Ja paljon muuta. Niin, se oli silloin kun ihmisillä -tai ainakin ihmisyhteisöllä- oli vielä häpyä. Nyt kai ollaan sitten hävyttömiä?
Kaipa hävettiin sellaistakin, mitä ei olisi tarvinnut hävetä. Niin muuten aivan varmasti käy nytkin: -Miten rumat hiilenmustat jalanjäljet minulla onkaan! Ja sitten taas aito syyllisyys hukutetaan hillittömään ranttaliuteen. 24/Kotimatka/7 kai edellyttäisi rehellisyyttä.
Pappi Auranen: ”Lisätkää ihmiset avioliiton sisäistä seksiä. Siihen Jumala ja minä annamme siunauksemme !”
Kiitos siitä että ihan Te molemmat annatte siunauksenne myös tähänkin seksin harrastamiseen !.
Noihin muihin seksin harrastamisiin esim. seurustelun tai avoliiton aikana toteat että ne on veronmaksajien rahoilla harrastettuja irtosuhteita, jotka lisäävät kotiväkivaltaa, psykiatria käyntejä etc. Ei voi kuin kysyä että onko tämä kirjoituksesi trolli vai ihan oikea mielipide?.
Lisäksi toteat muista suhteista että: ” Suurin syy on liialliset naisten seksisuhteet ennen avioliittoa ja miesten aviorikokset avioliiton aikana… Tätä en voi hyväksyä”.
Kun et voi tätä hyväksyä niin miten itse otat vastuuta mies-sukupuolen edustajana siitä että seksiin tarvitaan (useimmiten) kaksi osapuolta joten kyllä se täysin sama halu on ollut yhtä lailla niin miehillä (ja yleensä enemmän) kuin naisilla kun puhutaan seksistä seurustelun, avoliiton tai avioliiton aikana !.
Sinänsä itse seksuaalisuus on ihan luonnollista luojan luomaa ihmisen tervettä tahtoa ja tässä on ihan täysin turhaa moralisoida joko naisia tai miehiä. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan tulevaisuudessakin !.
Aikoinaan ollessani apuohjaajana seurakunnan nuorten leirillä meno pyrki olemaan aika villiä, kun nuorten yhdessäoloa ei ollut ennenkään siellä rajoitettu. Yritimme nuoriso-ohjaajan kanssa saada perille, ettei seurakunnan toimintaan sovi ihan miten vain yhdessäoleminen. Vastaväite oli: ”Seksi on ihan luonnollista, se kuuluu elämään, ei siinä mitään pahaa voi olla?”
Nuoriso-ohjaaja kysyi: ”Harrastatteko sitten ehkäisyä?” No, totta kai! ”Miksi ihmeessä?” kysyi ohjaaja, ”onhan luonnollista, että seksistä seuraa raskaus ja jälkeläisten synnyttäminen.”
Luonnollisuudella voidaan perustella mitä halutaan, mutta johdonmukaisuus puuttuu.
Mielestäni on aika vastuutonta jos seurakunnan nuoriso-ohjaaja näin haastaa että miksi ihmeessä tulee käyttää ehkäisyä. Ehkäisyn positiivinen kannustaminen ja ohjaaminen sen tyrmäämisen sijalta on hyvin tärkeätä. Ei nuoret todellakaan ole valmiita jälkeläisten synnyttämiseen noiden ensimmäisten seksi kokeilujen myötä.
Noille nuorille pitäisi enemminkin opettaa vastuulisuutta seksin harrastamisessa jotta vältytään ei toivotuilta raskauksilta, aborteilta tai mahdollisilta taudeilta. Aina voi myös kannustaa että seksiä ei pidä aloittaa liian nuorena jolloin omakin ajatusmaailma ei ole ihan vielä selvillä mutta kuten kaikki tietää että hyvilläkään ohjeilla ei välttämättä ole vaikutusta kun seurustellaan ja kokeillaan seksiä tuossa 15-20 vuoden iässä.
Näistä syistä johtuen on entistäkin tärkeämpää antaa kannustavaa viestiä ehkäisyn käytöstä eikä varsinkaan antaa jotain kuvaa nuorille että kirkko tai seurakunnat jotenkin vastustaisi tällaista vastuullista ehkäisyn käyttöä.
Joissain muissa uskontokunnissa ei ehkäisyä sallita tai hyväksytä ja tämä voi johtaa joko ei toivottuihin raskauksiin, abortteihin tai ennenaikaisiin avioliittoihin joissa nuoret parit hyvin vähän tuntevat toisiaan ja avioerot tai muuten onneton parisuhde voi olla seurauksena kun aivan liian nuorena ovat pakoitettuja solmimaan avioliiton.
Miten on? Voivatko nykyajan nuoret paremmin kaikkinen vapauksineen kuin me mummo ja vaari-iässä olevat silloin kun olimme nuoria?.
Liian paljon liian varhain, ei ole hyvä yhdistelmä. Ihmisen keho ja mieli eivät kypsy aina samaa tahtia.
Maltti on valttia tässäkin asiassa.
Johdonmukaisuus samaten.
Mikko Niemi. Ymmärsit väärin ohjaajan kommentin. Se ei ollut mitään ehkäisynvastaista kampanjointia, vaan erittäin oivaltava keino saada nuoret tajuamaan, että vapaan seksin perusteleminen luonnollisuudella ei ole looginen. Se ei todellakaan kelpaa perusteluksi, koska silloin pitäisi kaiken muunkin antaa tapahtua luonnon järjestyksen mukaan.
Luin ensimmäisen lauseen ja se vaikutuksesta kerron siitä, mitä omakohtaisesti ole kiusaamisesta havainnut. Kiusaaminen on tietynlainen prosessi, jossa oma paha olo siirretään kiusatun harteille. Samalla kiusattu itsekin alkaa kokea olevansa paha ja ansaitsee kaltoin kohtelun ja siksi suostuu siihen lopulta. Kiusaajat samaan aikaan kadottavan tietoisuuden omasta pahuudestaan ja jatkavat kiusaamista kokien että kiusattu ansaitsee huonon kohtelun.
Tuo prosessi vei Koskelassa pojat mennessään.
Koko blogiin en vastaa mutta ensimmäiseen kommenttiin jotakin lisäten.
Turhan helposti nuori kadottaa Ihmisarvonsa nykykulttuurin kaupallistavassa ilmapiirissä jolloin nuoresta tulee Uhri kansantalouden alttarille tulevaisuutta katsoen. Usein asia onnistuu hyvin mutta omien haasteiden kanssa onnistuu myös heikommin.
Yksi asia on oman mielen ohjautuminen ilman Oma·arvokkuutta pois yhteiskunnan hyvistä normeista mikä jonkinasteisesta sosiaalistumisen pakon viehtymyksestä helposti aiheuttaa asiaa mikä Ihmiselle muutoin olisi mahdotonta nuorenakin.
Kuten yhdessä tapauskertomuksessa kerrotaan; keskellä kovaa sadetta auton rengas oli puhjennut, ja Isän pysäyttäessä ja noustessa asiaa hoitamaan sanoi lapsi vieressä, vaihdetaan Isä toinen kanava.
Niin meidän jo ikääntyneiden kuin nuoria uhkaava vaara on vieraantuminen mikä koskettaa lapsista asti jo ikääntyneisiin asiaa vieraantumista omasta itsestämme yhteiskuntamme antamiin haasteisiin mitkä viimekädessä ovat poliittisia intohimoja.
Koulusta on puhuttu nyt paljon. Itse ehdotan ajan lisäämistä. Kun nuori vaivoin kirjoittaa, lukee, tai laskee, on paljon korjattavaa.
Tähän eivät tiimi ja muut palaverit auta vaan tarvitaan aikaa.
Hyvin koulussa pärjääminen varmasti estää syrjään menemistä vaikka tukea vähemmän tulisi kotoa ja muusta ystäväpiiristä.
Katsotaan matikkaa esimerkkinä; miten hyvin heikosti lukevalla ja kirjoittavalla nuorella onnistuu suomenkielisen matematiikan arvoituksen ratkaiseminen. Ennen vanhaan näitä oli alkuluokilta lähtien.
Matikan opettajien hyvin pitäisi tietää haaste missä pieni osa oppilaista selviytyy näistä vaivattomasti.
Kuitenkaan He eivät tule julkisuuteen koska arkana asiana siitä ei haluta puhua, ja näin meilläkin matikan ylivertaisuus ruokkii itse itseään.
Aiemmin olen kirjoittanut hitaasta oppimisesta.
Koululaitoksemme ei pätkääkään arvosta edellistä vaikka tulokset hyvin olisivat erittäinkin hyviä.
Mutta mikä ei ole normatiivistä vuosiluokka ajattelua on koulussamme kauhistus. Kaikki nykyiset valtiovallan ehdottomat toimenpiteet eivät ymmärrä hidasta oppimisen asiaa. Tämä on suurin tragedia hienoissa ajatuksissa.
Itse olen ollut hidas oppija ja kokemuksesta kirjoitan. Nyt ossaan kyllä lukea hyvin, ja hiukan kirjoittaakin.
Poliisin kertomuksesta tulee mieleen tulee kuvaukset vankien kidutuksesta Jugoslavian sodan aikana. Sielläkin kiduttajat ovat nauttineet selvästi toisen kärsimyksestä ja pitäneet toimintaansa täysin oikeutettuna.
Blogistin kirjoittamaan viimeiseen kappaleeseen yhdyn täysin.
On asiansa ymmärtää kansakunnan tahtovan tuoda kansalaisiaan toisenkinlaisen maailman jäseniksi kuin että He nuorista asti ovat eri intohimojen poliittisina kohteina niin poliittisen talouden ymmärtämänä indoktrinaation työtä tekevinä tulevaisuudessa kuin muunkinlaisen ohjailun alaisina kasvamisessaan.
Mielestäni ihmisen luontainen pahuus tulee esiin , kun mikään ei ole estämässä sen ilmenemistä. Estojen kadotessa katoaa tarve toimia oikein. Jos olisimme oikeasti hyviä, niin estojen kadotessa niiden takaa paljastuisi pelkkää hyvyyttä.