Nuorten tekemien murhien ja pandemian vastakkaisasettelun harha
Heräämme päivään jona julkaistaan nuorisomurhaan liittyvät tuomiot. Kuulemme Venäjän ja Kiinan kiristävistä otteista toisinajattelevia kansalaisiaan kohtaan. Näiden uutisten - vastauksena pahaanko - vastapainona kuulemme myös jotain myönteistä. Osoituksena maassamme toimivasta mielipidevapaudesta, demokratiasta järjestetään aluevaalit, vaikka suuri osa äänestäjistä ei edes tiedä, mistä hän on äänestää.
Ajallemme on tyypillistä vastakkainasettelu, hyvän ja pahan, puolueiden / järjestöjen ja yksilöiden kesken. Korostamalla yhtä alennamme toista. Tolstoin mukaan ”kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. Ollakseen onnellinen avioliitto edellyttää onnistumista niin seksuaalisen vetovoiman, yksimielisen taloudenhoidon, lastenkasvatuksen, uskonnon kuin kaikilla muunkin elämän alueilla. Epäonnistuminen yhdelläkin näistä alueista voi tuomita koko avioliiton epäonnistumaan.
Luettelemalla 12 elämää tuhoavaa ympäristötekijää - vain esimerkinomaisesti eroosion, otsonikadon, öljyn, maakaasun ja kivihiilen käytön, tulokaslajien haitallisen vaikutuksen, auringonvalon takaisinheijastumisen ja väestönkasvun mainitakseni - professori Jared Diamond toteaa, että ”jättämällä yhdenkin, minkä tahansa näistä 12 ongelmasta ratkaisematta, joudumme suuriin vaikeuksiin, koska ne vuorovaikuttavat toistensa kanssa”.
Suhtautumisestamme riippumatta ongelmat on ratkaistava. Vastakkaisasettelulla eli hyvä-paha-akselilla emme pääse ratkaisuun. Niihin vetoamalla päädymme todennäköisesti vain sotiin, kansanmurhiin, nälkäkuolemiin, tautiepidemioihin tai Afganistanin kaltaisten yhteiskuntien romahduksiin. Jopa maailmanlaajuisetkin ongelmat vaativat jokaisen yksityiskohdan samanaikaista ratkaisua.
Ongelmia on yhtäältä lähestytty ja toisaalta pyritty ratkaisemaan myös toisin. Edellistä eli ongelman lähestymistä kuvaa hyvin entisen neuvostokenraalin epäily 100 %:sta ohjustentorjuntajärjestelmän toimivuudesta. Hänen mukaansa jo viisi sadasta eli 5 %:a laukaistuista ydinkärkiohjuksista aiheuttaa osuessaan 100 %:n tuhon. Jälkimmäinen eli ratkaisuun tähtäävä vaihtoehto nousee niinikään matematiikan maailmasta, jonka mukaan moninaisuus 1+1 ei olekaan 2, vaan Tolstoin ajatukseen viitaten tasapainottuu - vertauskuvallisesti avioliitossa - silloin kun avioparin kahdesta tuleekin vain yksi. Yksimielisyys kahden ihmisen välisessä suhteessa kattaa arjessa keskinäisen tunnetason, seksuaalisuuden, taloudelliset realiteetit, lasten kasvatuksen ja koulutuksen ja toisen näkemyseron kunnioittamisen. Yhdenkin näistä tavoitteista jäädessä saavuttamatta yhteiselo avioliitossa niin kuin myös kansojen välisissä suhteissa on vaarassa kariutua. Valittavaksi jää joko Jared Diamondin tai em. kenraalin esittämät vaihtoehdot.
Mistä on kysymys ja onko olemassa ratkaisua? Haluamme olla yksilöllisiä, persoonallisia. Valitsemme ystävämme itsemme kaltaisista. Muodostamme kansan kielen perusteella. Kannatamme puolueita yhteisten tavoitteiden takia. Eriydymme toisistamme sillä perusteella, mitä pidämme hyvänä. Tässäkö kaikki? Vuorisaarna avaa toisen näkökulman, Jumalan valtakunnan eli Hänen tahtonsa toteutumisen maan päällä, joka on luonteeltaan yhteisöllinen, ei yksilöllinen. Korostamalla yksilöllisyyttä, joka ilmenee ahneutena, omanvoitonpyyntinä, itsekkyytenä, kansallistietoisuutena tms., emme niiden kielteisyydestä huolimatta tunne tekevämme pahaa. Tunnemme toteuttavamme Jumalan meille antaman omantunnon täydellistä valinnanvapautta eli Hänen tahtoaan, johon Hänen on toki mukauduttava. Näin kaikki mitä teemmekin on hyväksyttävää, eräällä tavalla pyhää. Ongelma on, ettemme ymmärrä ihmisen perimmäistä olemusta olla yhteisöllinen. Pahuus on siinä, että eriydymme yhteisöllisyydestä. Korostamalla hyvettä tai kahta irrallisena kokonaisuudesta, rakennamme omaa vallanhimoon ja itsekkyyteen perustuvaa yhteisöä.
Voiko kaikkialla nähty pahuus todella olla Jumalan tahto ja jos on, niin onko se kirjoitettu kaikkeuden olemukseen fysiikan ja moraalin lakien tavoin? Tolstoin uskonnollisen ja em. kenraalin tilastollisen pohdinnan ohella tarkastelkoon samaa luonnontieteen valossa. Eikö esimerkiksi Pasteur taistelussaan koleraa ja pernaruttoa vastaan saattanut sanoa, että kesytetty (lue laboratoriossa heikennetty), miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä ja eläimiä tappanut ”mikrobi on sama kuin suojelevakin mikrobi”. Rokotteella pahuudesta, murhaajamikrobista tuli ystävä, elämän pelastaja kuin tämän päivän koronarokotteesta ikään. Ei ainoastaan Tolstoin kuvaama avioliitto vaan myös kaiken kattava ”luomakunta” bakteereineen, mikrobeineen, viruksineen ja soluineen noudattaa Luojansa tahtoa. Näin kaikki, jopa pahuutena ilmenevä luotu on pyhää ja odottaa vapautustaan siinä missä ihminenkin. Ihmiselle on annettu tehtävä nähtäväksi ja ymmärrettäväksi ja sitten toteutettavaksi.
Kiinnittämällä puoluepoliittisen tarkoittaman hyvän sijasta huomio olennaiseen eli jokaisessa piilevään hyvään ja yksilön uudella tavalla ymmärrettävään yhteisöllisyyteen, saattaa Kirjojen kirjan ilmaisema kehotus; ”omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” avautua lukijalleen.
7 kommenttia
Poliisin kertomuksesta tulee mieleen tulee kuvaukset vankien kidutuksesta Jugoslavian sodan aikana. Sielläkin kiduttajat ovat nauttineet selvästi toisen kärsimyksestä ja pitäneet toimintaansa täysin oikeutettuna.
Blogistin kirjoittamaan viimeiseen kappaleeseen yhdyn täysin.
On asiansa ymmärtää kansakunnan tahtovan tuoda kansalaisiaan toisenkinlaisen maailman jäseniksi kuin että He nuorista asti ovat eri intohimojen poliittisina kohteina niin poliittisen talouden ymmärtämänä indoktrinaation työtä tekevinä tulevaisuudessa kuin muunkinlaisen ohjailun alaisina kasvamisessaan.
Mielestäni ihmisen luontainen pahuus tulee esiin , kun mikään ei ole estämässä sen ilmenemistä. Estojen kadotessa katoaa tarve toimia oikein. Jos olisimme oikeasti hyviä, niin estojen kadotessa niiden takaa paljastuisi pelkkää hyvyyttä.
Luin ensimmäisen lauseen ja se vaikutuksesta kerron siitä, mitä omakohtaisesti ole kiusaamisesta havainnut. Kiusaaminen on tietynlainen prosessi, jossa oma paha olo siirretään kiusatun harteille. Samalla kiusattu itsekin alkaa kokea olevansa paha ja ansaitsee kaltoin kohtelun ja siksi suostuu siihen lopulta. Kiusaajat samaan aikaan kadottavan tietoisuuden omasta pahuudestaan ja jatkavat kiusaamista kokien että kiusattu ansaitsee huonon kohtelun. Tuo prosessi vei Koskelassa pojat mennessään.
Ilmoita asiaton kommentti