Viime kuukausina Youtubessa on kiertänyt videoita, joissa tubettajat ovat viettäneet yönsä mitä erilaisimmissa paikoissa. Nuorten suosikkitubettajat ovat yöpyneet esimerkiksi kauppakeskuksessa, leffateatterissa ja lumilinnassa. Halusin tuoda tämän nuorten parissa ajankohtaisen teeman myös kirkkoon – ihan kirjaimellisesti. Pääsiäisyön messun jälkeen jäin yöksi Olarin kirkkoon ja nukuin kirkonpenkillä. Kokemus oli itselleni aivan uusi, sillä en ole aiemmin yöpynyt kirkossa. Pääsiäisyönä kirkossa nukkumistani epäiltiin jopa aprillipilaksi pääsiäispäivän osuessa huhtikuun ensimmäiseen päivään.

Ajatus kirkossa nukkumisesta ei kuitenkaan ole aivan tavaton tai uusi keksintö. Eri puolilla Suomea on esimerkiksi järjestetty kirkkopäikkäreitä, jolloin kirkossa on voinut ottaa päivätorkut kaikessa rauhassa. Ennen vanhaan unilukkarit puolestaan herättelivät jumalanpalvelukseen osallistuneita, jotka olivat torkahtaneet penkkiin kirkonmenojen aikana. Omat vanhempani kertovat lapsuudestani tarinaa, kun olin parivuotiaana nukahtanut joulukirkossa. Aika joulukirkossa tuntui pienestä pitkältä ja kesken kaiken uni vei voiton. Tuhisin kirkonpenkissä suu auki ammottaen ja lähistöllä istuneet mummot olivat hyväntuulisesti nauraneet nokosilleni vanhempien vieressä. Lapsesta tuntui, että kirkossa on luonteva levähtää unien merkeissä.

Etukäteen kirkossa yöpymisestäni tienneet ihmiset kummastelivat, eikö minua pelota olla yksin kirkossa yötä. Ihmettelin näitä kysymyksiä, sillä mielessäni mietin, voiko sen turvallisempaa nukkumapaikkaa ollakaan kuin kirkko? Ainakin minulle kirkko on merkinnyt pyhän tuntua, valoisaa ilmapiiriä ja paikkaa, jossa on turvallista ja hyvä olla. Tämä sama tunnelma oli läsnä myös pääsiäisyönä. Samalla tähän tunnelmaan sekoittui hämmennystä, sillä aluksi kirkossa yöpuku päällä oleminen tuntui hämmentävältä. Hämmennyksen tunteet karisivat kuitenkin yön myötä ja yöpyminen kirkossa oli levollinen, pyhä ja rauhoittava kokemus. Suosittelen lämpimästi, jos sinulle tarjoutuu joskus mahdollisuus kirkossa yöpymiseen tai päiväunien nukkumiseen.

Pääsiäisyönä kirkossa nukkumisesta minulle jäi käteen erityisesti kaksi asiaa. Yö kirkossa vahvisti kokemustani siitä, että sanan lisäksi ihminen voi tulla puhutelluksi hiljaisuuden kautta. Jumala voi hoitaa sisintämme hiljaisuuden huminassa joskus enemmän kuin uskoisimmekaan. Kaiken arjen hälyn keskellä pyhän äärelle pysähtyminen virkistää ja tekee hyvää. Nuorten suosikkitubettajien innoittamana opin kirkossa yöpymisestä myös sen, kuinka ihmisten arki ja yhteiskunnalla näkyvät ilmiöt pitäisi rohkeammin tuoda kirkossa näkyväksi. Ainakin itse haluan ajatella, että kirkon ja uskon ei tarvitse olla arjesta erillään. Pyhyys ei mene arjesta rikki.

Tubessa katsottavissa tunnelmat pääsiäisyönä kirkossa nukkumisesta.​