Noin 52000 erosi kirkosta
Eroakirkosta.fi-palvelussa raakaluku, josta on poistettu ortodoksit, vuodelta 2017 oli 49814. Tämän ja kirkon julkaiseman luvun perusteella arvioin, että viime vuonna evlut kirkosta erosi 51750..52000 jäsentä.
Määrä olisi kaikkien aikojen 5. suurin, mutta voi olla myös 4. suurin jos arvioni on karvan alakantissa.
Eroajien mediaani-ikä oli 33,2 vuotta, puoli vuotta vähemmän kuin vuonna 2016. Naisia eroajista oli 46,1 % eli heidän osuutensa kasvoi noin prosenttiyksikön.
Eroajista 18-vuotiaita oli 5,7 %, ja toisaalta 19,9 % oli jo täyttänyt 50 vuotta. Sattumalta osuudet olivat aivan samat myös vuonna 2016. Edes eläkeläisten osuus ei ole enää vallan mitätön, vaan 4,3 % oli täyttänyt jo 65 vuotta.
Paikkakunnista tietysti suurimmat olivat isoja kaupunkeja, esim. Helsinki 12,2 %, Turku 5,1 %, Tampere 4,6 % jne. Tässä olisi analyysin paikka jollekulle: millä tavoin eroliike etenee aaltona isoista kaupungeista maaseudulle?
40 kommenttia
Maaseudulla väestön ikärakenne on korkeampi kuin kaupungeissa. Vaihtoehtoja on myös vähemmän. Esim. vapaiden suuntien temppeleihin voi olla pitkä matka eikä kaikilla ole kulkuvälineitä. Myös kunto voi olla huono. Kirkko on ainoa paikkakunnalla oleva jumalanpalveluspaikka, joten sinne mennään.
Lisäksi vanhempi väestö kunnioittaa uskontoa ja kirkon arvoja enemmän kuin nuoremmat. Kirkko merkitsee kuitenkin sellaista jatkuvuutta, johon on totuttu ja joka on aina ollut. Tosin ainakin omalla asuinpaikallani kirkon eri tilaisuuksissa pyörivät ne samat ihmiset. Niissäkin väki vähenee, koska osa on nukkunut pois eikä uusia juurikaan tule.
Samaan aikaa Kristinusko leviää monissa maailman kolkissa ja ilosanoma viedään maailman ääriin. Suomessa elämme alkavaa jälkikristillistä aikaa ja miten Suomen Evl.Kirkko tilanteessa toimii jää nähtäväksi. Toivotaan, että Sana alkaa elämään uusien sukupolvien löytäessään jälleen elämän lähteen Kristuksessa. Kunhan vain tämä luopumisen aika saavuttaa ensin huippunsa. Merkkejä muutoksesta on alkanut jo näkymään…
Trendi on koko länsimaailman laajuinen.Ruotsin kirkkosta erosi viime vuonna lähes 100 000 henkilöä, joulukuun lukua ei vielä tiedetä. Englanin anglikaaniseen kirkkoon lukeutuu enään n 17% väestöstä (Heillä on erillainen tapa laskea jäseniä). Saksassa on on tendenssi ollut pitkään . USAssa joka katsoo olevansa jumalan oma maa, on mihinkään uskonnolliseen ryhmään kuulumattomat kirjattu suurimmaksi väestöryhmäksi.
Tältä istumalta näyttää siltä että sekularisaatiota ei Länsimaissa pidätä mikään. Jopa ennen niin voimakkaasti klasvavat vapaa kirjkot menettävät Länsimasissa jäseniä. Kuitenkin karismattiset kirkot kasvavat voimakkaasti Länsimaitten ulkmopuolella, helluntai kirkon ollessa kohta suurin protestanttinen yhteisö.
Varsinkin suuret perinteelliset yhteisöt menettävät jäseniään. Esimerkiksi katolinen kirkko USAssa noteraa että suurin katolinen väestöryhmä löytyy seurakuntien ulkopuolelta.
Onkohan olemassa mitään sellaista uudistusta kirkkojen elämässä joka saisi ihmiset kiinnostumaan kirkkojen jäsennyydestä?
Vaikkapa uskon?
Kristillinen usko ei loputtomasti pysy missään. On ihan tyypillistä, että jollain alueella on aiemmin ollut voimakasta hengellistä liikehdintää ja paljon uskovia. Nyt siellä ei ole mitään. Paavalin lähetyskenttää oli Turkin alue. Alaniassa näin yhden kirkon. Se oli pieni raunio kukkulalla. Joskus tuolla mäellä oli jotain , mikä sai ihmiset liikkeelle. Nyt vai kasa kiviä.
Luvut ovat suuri haaste. Yksittäisten paikkakuntien kohdalla seurakuntayhtymien kannattaisi miettiä, miten jäsenistönsä tavoittaa. Asun itse taloyhtiössä, jonne ei kanneta mainospostia. Toisaalta en tilaa Aamulehteäkään. Näin ollen seurakuntayhtymä ei tavoita minua tiedotuksen tasolla mitenkään. Tilaisuuksista selvän ottaminen jää oman kiinnostukseni varaan. Onneksi sentään työpaikkapakki vierailee. Sitä kautta saan ikkunan seurakuntaan. Työpaikkatyö onkin kiireiselle ihmiselle oiva tapa päästä kosketuksiin seurakuntansa kanssa. Työpaikkatyön lisääminen olisi viisas ratkaisu.
Taitaa olla aika poikkeuksellista että, ikkunat olisi auki ja tietoa seurakuunasta tulisi. Sellainen toimintakulttuuri, jossa otettaisiin huomioon “mahdolliset” tulijat.
Yleensä seurakuntien ilomoittelu kohdistuu niihin, jotka muutenkin asiat jo hyvin tietävät. Messujen ilmoitukset on siitä hyvä esimerkki. Vain aika ja kolme nimeä. Usein näkee ilmoituksia tilaisuuksista, joista puuttuu osoite.. Lähdeppä sitten etsiskelemään oikeaa paikkaa. Netti antaisi hyvät mahdollisuudet ilmoitteluun, jossa ensikertalaiset otettaisiin hyvin huomioon. Nyt on sellainen asenne monessa seurakunnassa, että kyllähän kaikki täällä nuo asiat tietää. Joten ei tule mieleenkään, että joku olisi halukas tulemaan, jos vain saisi edes välttämättömät tiedot.
Lehti-ilmoituksissa pyritään niukkaan sanamuotoon. Miksiköhän netissä mennään saman kaavan mukaan? Kaipaisin seurakunnilta enemmän asiakaslähtöistä näkökulmaa.
Jos missä tahansa yrityksessä tai vakkapa yhdistyksessä asiakkaiden/kannattajien kato olisi tuota luokkaa kuin varsinkin ev.lut. kirkossamme, niin johan hälytyskellot olisivat soineet ajat sitten ja olisi alettu vakavasti pohtia, missä vika ja ennen kaikkea toimia.
Ensimmäisenä pohdittaisi, onko tuotteen/aatteen markkinoinnissa vikaa, kun se on sinänsä ainutlaatuinen. Seuraavaksi mietittäisi, ketkä ja miten tuotetta/aatetta, jota edustetaan, on nykyisellä henkilökunnalla ja strategialla hoidettu. Työntekijöitä ja tiloja sun muuta on vaikka millä mitalla vaan ei tunnu tuote/aate kelpaavan.
Kummallisinta on, että kirkkomme on seurannut jäsenkatoa vuosikaudet, vaan mitään ei ole tehty. Ev.lut. kirkkomme rakenne on onnistuttu ällistyttävällä tavalla vuosikymmenien ellei satojen saatossa betonoimaan sellaiseksi laitokseksi, että sen joustavoittaminen on näköjään lähes mahdotonta.
Kaikenlaista pikkukikkailua yritetään milloin milläkin messulla sun muulla vaan ei näytä toimivan. Hyväntekeväisyyteen aivan oikein sinänsä paneudutaan vaan jos se on ainoa “asiakkaille” tarjottava tuote niin kilpailijoita riittää. On Punainen Risti, Amnesty, Hurstin toiminta, Pelastusarmeija jne. Miksi ihmeessä kuulua kirkkoon, kun on paljon muitakin kanavia auttaa lähimmäisiään täällä ja muualla.
Taitaa olla ihan mahdotonta, että kirkko paneutuisi perussanomaansa eli Sanan julistamiseen. Kirkoissa saarnattaisi synti synniksi ja ehkä silloin kansalaisille valkenisi se anteeksiannon ja pelastuksen merkityskin?
Vaan jos jopa joillekin kirkon papeille uskontunnustus, Jeesuksen neitseestä syntyminen, ristinkuoleman merkitys ja ylösnousemus tökkivät, niin mitäs muuta voi odottaa kuin juuri sitä, mitä nyt tapahtuu tasaisesti vuodesta toiseen.
Mielestäni ristiriitaa ei ole. Usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa. Ihmisethän erilaisten tutkimusten mukaan etsivät nykyisinkin erilaisia henkisiä ja hengellisiä yhteisöjä tai tutustuvat eri uskontoihin, joista ottavat mielensä mukaisia vaikutteita tai etsivät vaikkapa kokemuksia. On puhuttu jopa jonkinlaisesta valintamyymälämeiningistä.
Minä puhun nyt kristillisen ev.lut. kirkkomme tehtävästä eli sen Sanan julistamisesta, joka meille Raamatussa ilmoitetaan. Jos sitä ei oikein osata julistaa, niin eihän tuotteessa ole vikaa. Tosin nykyisinhän todella sitäkin yritetään muuttaa ihmismielen mukaiseksi vaan se ei toimi.
Kirkkoon tai eri kirkkoihin kuului jäseninä vuoden 2017 lopulla noin 4 miljoonaa suomalaista! Hyvää uutta vuotta, Jori! 🙂
Ilmoita asiaton kommentti