Niskaset, nuo heränneet hiihtäjät

Iivo ja Kerttu Niskanen polveutuvat vanhasta körttisuvusta. Tarinoita on lukemattomiin. Nykyisin Niskasten sukuseuran esimiehenä toimii entinen kenttäpiispa Hannu Niskanen.

Lauri Juhana Niskanen kirjoitti muistiinpanot, jotka tunnetaan nimellä Muisto Kirja Hengellisten Asian Päällen. Siinä kuvataan muun muassa 1796 Lapinlahden nykyisen keskustan eli Ollikkalan kylän viereisyydessä sijainneella Telppäsniityllä tapahtunut hurmos, jota kirjallisuudessa on mytologisoitu herännäisyyden aluksi.

Mutta Muisto Kirjassa kerrotaan myös matkasta Pietariin. Sinne ei hiihdetty, sillä passit myönnettiin kesäkuussa.

Lapinlahdella Väärnin pappilassa kappalaisena toiminut Collan teki erilaisia valituksia paikkaseudulla järjestetyistä niin sanotun konventikkeliplakaatin vastaisista hartausseuroista. Nämä saivat Iisalmen talvikäräjillä tuomion, joka oli 200 taaleria.

Pian tuomion jälkeen herännäisväen keskuudessa heräsi ajatus, että pitää lähteä valittamaan asiasta keisarille.

Keisariin oli legendojen mukaan hyvät suhteet.

Niskasten perhetarinan mukaan Koljonvirran taistelun aikana 12-vuotias Lauri Juhana Niskanen oli nähnyt kotipihaltaan Virran talosta venäläisten joukkojen komentajan, 28-vuotiaan Dolgorukin kaatumisen tykinkuulaan. Kun myöhemmin hänen kihlattunsa Anna oli saapunut paikalle, sukutarinan mukaan Lauri Juhana oli näyttänyt hänelle paikan. Asiasta on helluntailiikkeessä elonpäivänsä viettäneen Jaakko Sahimaan romaani Koljonvirran körttisoturi (1973).

Paavo Ruotsalainen ja Lauri Juhana Niskanen todellakin matkustivat Pietariin. Voi vain kuvitella, miltä näistä tuohikonttimiehistä on vaikuttanut astelu Nevski Prospektia pitkin kohti meripihkain marmoroitua Talvipalatsia.

He eivät tavanneet keisaria, mutta kyllä Suomen asioita hoitaneen piispa Cygnaeuksen, joka esitteli asian keisarille. Cygneuksen mukaan keisari suhtautui asiaan ”suurella leppeellä”. Sakot maksettiin keisarin kassasta.

Aleksanteri I oli ortodoksi, mutta herrnhutilaisesta hartauskirjallisuudesta vaikuttunut. Kun lähetyssaarnaaja Pattersonin kirje, jonka mukaan Pietarin hovi edustaa samaa hengellisyyttä kuin paikalliset levisi ympäri Savoa, tämä antoi voimaa uskolle keisarin suosiollisuuteen.

Sama oli tapahtunut jo keisarin matkalla Suomessa 1819. Tuolloin Lapinlahden Alapitkällä kokoontuneet körttiläiset olivat pyytäneet Antti Brofeltin nimittämistä Nilsiän kappalaiseksi. Kyseessä oli Juhani Ahon isosisä, jonka papinviran takaamiseen keisari suuressa armossaan suostui.

Paavo Ruotsalaisen retkikumppanin Lauri Juhanan serkku Wilhelmi joutui sittemmin suurten kiistojen aiheeksi. Paavo kirjoitti hänelle kirjeitä, joissa sanoi tämän olevan ”ystävä herrassa ja pirussa” ja kehotti häntä juoksemaan sen herran hallussa, jonka jäljissä tämä oli juoksennellut.

Kun nykyisin kysellään iltapäivälehdissä, mikä on euroviisuedustajan kappaleessa esiintyvä Jezebel, tunnettiin tämä henkilö 1800-luvulla Paavo Ruotsalaisen kirjeestä, jossa tämä nuhteli Wilhelmi Niskasta tämän vaimon eli ”akan Iisebelin” toiminnasta ”lapualaisten viattomien akkojen” viettelemisestä.

Nykyisin ympäri maailmaa tunnettuna Islamin tuntijana tiedetty professori Taneli Kukkonen, Väärnin pappilan lapsi hänkin,  teki Wilhelmistä sittemmin maailmankuulun, kun hän leikkisältään eräässä tutkijakokouksessa esitti, että Wilhelmi Niskanen esitti samanlaisia ajatuskulkuja kuin professori Mark C. Taylor kirjassaan Erring sekä On Religion, joka kuvaa lähinnä Las Vegasin peliluolia.

Richard Swinburne saapui tämän kuultuaan kysymään, että kuka olikaan tämä merkittävä suomalainen uskonnonfilosofi Niskanen.

Wilhelmi Niskasen pojasta tuli valtiopäivämies ja eräästä polveutuvasta jälkeläisestä Ronald Reaganin talouspoliittinen neuvonantaja. Mutta Iivon ja Kertun lähisukulaisuus on vielä selvityksen alaista. Mitalin kaulaansa he saivat körttiopiston Portaanpään hallituksen arvostelulta jäseneltä, Sari Essayahilta.