Niko Huttunen: Laajempi kaanon? Apostoliset isät ja Uusi testamentti

Entä jos Uudessa testamentissa olisi hiukan useampi kirja? Niinkin voisi olla. Varhainen kristikunta tuotti runsaasti kirjoituksia, joten ei ollut itsestään selvää, mitä Uuteen testamenttiin lopulta päätyi.

Lähimpänä kanonista statusta olivat monet niin sanotut Apostolisten isien kirjoitukset, joista osaa jotkut pitivät jopa kaanoniin kuuluvina.

Mikä olisi toisin, jos Apostolisten isien kirjoitukset olisivat osa Uutta testamenttia? Muutama seikka tuli mieleen, kun valmistelin Apostolisten isien kirjoitusten tuoretta käännöstä ja johdantoteosta.

Protestanteilla vahvempi virkateologian

Virkarakennemietinnöt ovat evankelis-luterilaisen kirkon ikiliikkuja. Niiden laatiminen olisi paljon helpompaa, jos asioita voitaisiin perustella Clemensin tai Ignatioksen kirjeillä. Näistä löytyy selkeä kolmisäikeinen virka, mitä toistuvasti on ajettu kuin käärmettä pyssyyn.

Clemens ja Ignatios helpottaisivat myös papiston kaitsentaa. Vai mitä sanotte tästä Ignatioksen ohjeesta: ”Kuulkaa piispaa, jotta Jumalakin kuulisi teitä.” Samantapaisia ohjeita löytyy runsaasti.

Vahvempi virkateologia on todellisuutta ortodokseilla ja katolisilla, jotka tulkitsevat Raamattua osana kirkon perinnettä. Siinä mielessä Clemens ja Ignatios toisivat suurimman muutoksen protestanteille.

Allegorinen raamatuntulkinta

Barnabaan kirjeessä neuvotaan, miten Vanhaa testamenttia kuuluu tulkita. Kun Aabraham ympärileikkaa ensin 18 miestä ja sitten 300, kirjeessä oivalletaan, että kyse on Jeesuksesta ja rististä. Luvatun maan hunaja ja maito tarkoittavat uskoa ja sanaa.

Allegorinen raamatuntulkinta on toki tuttua kristinuskon historiasta ja esiintyyhän sitä Uudessa testamentissakin. Barnabas kehittää sen kuitenkin aivan uudelle tasolle.

Jos Barnabas olisi kaanonissa, allegoriat olisivat varmasti paljon nykyistä tavallisempi kristillisen raamatuntulkinnan menetelmä.

Säännölliset rukoushetket päivittäin

Luterilaiset tunnustuskirjat sanovat, että jumalanpalveluksen muodot ovat ehdonvallan asioita. Niitä voidaan järjestää, niin kuin hyväksi nähdään.

Näin vapaamielinen kanta ei olisi mahdollinen, jos Didakhe kuuluisi Raamattuun. Ehtoollisen viettoon on siellä tarkat ohjeet rukouksineen.

Kaste pyrittäisiin aina toteuttamaan virtaavassa vedessä ja valelukaste olisi poikkeus. Rippikoulussa opetettaisiin rukoilemaan kolme kertaa päivässä ja paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Taiteelle lisää impulsseja

Eräs kollega huomautti aikoinaan, että Vanhan testamentin apokryfeihin kuuluva kertomus Susannasta kylpemässä on innoittanut varsin monia (mies)taiteilijoita.

Tältä pohjalta veikkaan, että Hermaan Paimenen avauskertomus Rhodasta olisi räjäyttänyt taiteilijoiden inspiraation valloilleen. Ironiaa on, että molemmissa tarinoissa tirkistelyä paheksutaan.

Vaikka monet Apostoliset isät ovat olleet jo varhain pyhimyksiä, heitä ei juuri esiinny suomalaisessa kristillisyydessä. Ainoa poikkeus lienee Clemensille omistettu Sauvon keskiaikainen kirkko.

Clemensin lisäksi Ignatios, Hermas, Barnabas ja moni muu hahmo olisivat tuttuja. Polykarpoksen ja Ignatioksen marttyyrikuolemista olisi saatu paljon dramaattista taidetta.

Niko Huttunen

Uuden testamentin eksegetiikan dosentti, Helsingin yliopisto

Lue lisää:

Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta (toim.), Apostoliset isät: Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia.[4] 2020 (2. painos 2021)

Niko Huttunen ja Ulla Tervahauta (toim.), Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin. 2021

Ulla Tervahauta, Kirjeitä kahdentuhannen vuoden takaa: Apostoliset isät

Niko Huttunen, Kannattiko? Kirjat Apostolisista isistä ovat valmistuneet

Niko Huttunen , Apostoliset isät: Melkein Raamatun tekstiä (video)

  1. ”Syrjäytyneiden” nuorten määrästä on esitetty erilaisia arvioita. Jossain lehtiartikkelissä oli luku 30 000, perustuen niiden määrään jotka olivat täysin koulutuksen ja työelämän ulkopuolella

    Tähän lisättynä se koulukiusaamisongelma, jota myöskin pidetään vakavana asiana, niin ei voi muuta kuin todeta, että jossain on jotain vialla, eikä niin vähääkään. Tämä kaikki siitä huolimatta, että nykyään on niin paljon niitä ns. koulutettuja asiantuntijoita lastenkasvatuksen ja nuorten suhteen, jotka mielellään jakelevat ohjeita asioihin liittyen. Toisinaan saa vaikutelman, että jotkut heistä nimenomaan niistä heidän näkemyksensä mukaan vääristä ja virheellisista toimintatavoista niiden asioiden suhteen. Ilmeisesti heidän viestinsä ei oikein tunnu menevän perille.

    Voisi vielä todeta, että ei tunnu asiaan auttavan myöskään lapsikasteperinnäistapa eikä rippikoulu, muut kirkon toimet, eikä koulujen uskonnonopetus, eikä muu opetus ja panos. Missä siis ”mättää”?,

    • >>Voisi vielä todeta, että ei tunnu asiaan auttavan myöskään lapsikasteperinnäistapa eikä rippikoulu, muut kirkon toimet, eikä koulujen uskonnonopetus, eikä muu opetus ja panos. Missä siis “mättää”?

      Ei se teidän Jehovan todistajien karttamissääntökään (= hylätään toisinajattelijat, jopa omat lapset ja vanhemmat) nyt kovin positiivista tulosta tuota. Onneksi nykyään on olemassa vertaistukea, niin uskonnostanne lähtijät eivät tipu aivan tyhjän päälle kun entiset ystävät hylkäävät.

    • Yksittäinen asiantuntija tai edes porukka ei voi minkään jos iso järjestelmä mättää. Kaikki lähtee ruohonjuuritasolta, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Käytännössä on saanut kokea sen että vaikka olisi kuinka ammattilaiset asialla niin homma voi mennä puihin, voipa käydä jopa niin että ammattilaisen pätemisenhalu ajaa asiakkaan edelle ja jyrää asiakkaan oikeuksia.

      >>Voisi vielä todeta, että ei tunnu asiaan auttavan myöskään lapsikasteperinnäistapa eikä rippikoulu, muut kirkon toimet, eikä koulujen uskonnonopetus, eikä muu opetus ja panos. Missä siis “mättää”?>>

      Se että nuo instituutiot voivat kovin vähän auttaa ongelmassa jossa tarvittaisiin paljon laaja-alaisempaa katsantoa kuin pelkkä uskonto. Se on tämän päivän fakta.

  2. Todella hienoa toimintaa.

    Ongelma on juuri se, että päästäksesi edes tuuraamaan maitohyllyn täyttäjää lähimpään Siwaan, sinun tulee paitsi osata markkinoida itseäsi, myös olla vahvan energiatason sosiaalinen pörrääjä. Se, että taatusti tekisit työsi huolellisesti ja jämptisti ei riitä mihinkään ellet puhku itseluottamusta ja omaa jatkuvasti joka suuntaan puhuvaa päätä.

    Ujous/jännittäminen samoin kuin sosiaalisuus/ulospäinsuuntautuneisuus ovat pitkälti geneettisesti ehdollistettuja tempperamentti-/persoonallisuudenpiirteitä, silti ujoudesta rangaistaan syrjäytymisellä ja köyhyydellä.

    • Ja nykypäivän ongelmana on se että yhteiskunta on narsistunut, ihminen ei ole ihmisenä minkäänarvoinen ja mitä röyhkeämpi olet niin sitä paremmille sijoille pääset ja heikompien kyykyttämisen nautintohan on noille, häiriintyneille, se mistä he oikein nauttivat.

      Mutta, kun nykyisin kaikki mitataan rahassa, paljon esim. yritykset menettävät rahaa siinä että herkät ihmiset jäävät portille kun röyhkeimmät ja sovittelukyvyttömimmät lyövät kellokortin leimaimeen ja menevät portista sisään? Vaikka luovuus, vaikkapa tehtaan kehittäminen, veisi heikommalta aikaa niin tulos voisi olla sitäkin parempi, vähemmän ns. kustuja projekteja jne. Veikkaan että nuo piilokulut ovat melkoisia. Mutta, koska ne ovat juuri piilokuluja, ei niihin kukaan kiinnitä huomiota koska oleellista ovat ne luvut joita paperilla lukee.

    • Olen samaa mieltä Kari-Matin kanssa.
      Todella hienoa, että edes yritetään auttaa myös hiljaisia etteivät syrjäytyisi. Uskon, että tällainen avunsaantimahdollisuus rohkaisee heitä, jotka kuulevat siitä ja pääsevät avun piiriin.

      Uskon, että on turha peltä pakkokäännyttämistä, kuten joidenkin kommenteissa vaikuttaa olevan pelkona. Asialla ovat ammattitaitoiset ihmiset.

    • Salme Kaikusalo

      >>Uskon, että on turha peltä pakkokäännyttämistä, kuten joidenkin kommenteissa vaikuttaa olevan pelkona. Asialla ovat ammattitaitoiset ihmiset.>>

      Vaikka asia olisi todella noin ja työmuoto sinänsä kuulostaa arvokkaalta niin pohdin vain että entäs jos pelkät sanat, jotka viittaavat uskonnollisuuteen, tai järjestäjätahon muoto, karkoittavat potentiaalisia tarvitsijoita pois. Itse olen välttänyt kaikkea, johon kuuluvat esim. sanat kirkko, diakonia jne. ihan vain sen takia että pelko kaikkea uskonnollisuutta kohtaan on juurtunut niin syvälle. Sama blokkaa sitten kaikki avustusmuodot joihin seurakunta osallistuu juuri millään lailla.

  3. Mikko Koho: ”Ja nykypäivän ongelmana on se että yhteiskunta on narsistunut, ihminen ei ole ihmisenä minkäänarvoinen ja mitä röyhkeämpi olet niin sitä paremmille sijoille pääset ja heikompien kyykyttämisen nautintohan on noille, häiriintyneille, se mistä he oikein nauttivat.”

    Toteutuisikohan tässä sitä mitä Raamattu on ennakoinut tietyistä ajoista? 2. Timoteuksen kirjeen 3. luku:

    ”3 Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. 2 Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, 3 vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, 4 kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; 5 heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois………… 12 Niin, kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan. 13 Mutta pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan eksyttäen ja eksyen.”

    Kristityitä neuvotaan Raamatussa kuitenkin opettelemaan ja osoittamaan toisenlaisia ominaisuuksia. Voisi tietysti esittää kuinka kuinka hyvin tässä on onnistuttu? Jeesuksen ns, vuorisaarnan sanoja voisi siinä yhteydessä siteerata ohjeeksi asian arvioimiseen: ”Hedelmistään puu tunnetaan. Hyvä puu ei voi tuottaa mätää hedelmää. Huono puu ei voi tuottaa hyvää hedelmää. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.”

  4. ” Taustalla on usein hoitamatonta masennusta, ahdistusta ja surua,…”

    Näinkin voi olla, mutta sanoisin, että masennuksen määrittelyyn kannattaa satsata vasta viiimeksi. Kertakaikkiaan on vain niin, että kaikki eivät tahdo olla ’veistettyjä’ samasta puusta.

    Puhuisinkin enemmän erilaisuuteen rohkaisemisesta ja sen tukemisesta. Ei olla helpon tehtävän ja kasvun tiellä siinäkään, mutta siitä ja siinä kasvamiseen varmaan hyvin monesti on kysymys monen kasvavan nuoren kohdalla.

    Kun siitä on kysymys ja se on täyttä totta myös meidän aikuistenkin maailmassa. Ihan tänä päivänä. Luissani ja ytimissäni olen saanut kokea sitä itse ihan viime aikoina.

    Sanon ihan esimerkin. Minua on tässä lähimmässä, noin vuoden historiassa pyydetty daamiksi tansseihin. Kyseinen taito ei kuulu repertuaariini. Tulin 16-vuotiaana ns. uskoon ja koulun liikuntatunnilla en halunnut tanssia, niin opettaja – voi sanoa – kunnioittaen lupasi mennä sivuun katsomaan.

    Toinen tuntuu olevan tiukka paikka muille ymmärtää, kun en omista televisioita. En ole lestadiolaista perimää. En vain jaksa katsoa sitä – sanosiko – hömppää, jota sieltä paljon tulee. Asiaohjelmia katson ihan mielelläni, mutta nämä muut tiedotusvälineet pitävät hyvin ajan tasalla, joten en omiasta televisoita. Ja yllätys, yllätys, pari vuotta se selkäleikkauksen jälkeen oli. Mutta kun huomasin, miten vähän sitä katson, niin juokseville jaloilleni päästyä myin sen pois.

    No, mene ja tiedä, jos ei enää pääse joskus liikkumaan, sen hankin, mutta olen saanut tavallaan ’luvattoman paljon’ aivan aiheetonta joko ääneen sanottua tai piiloleimauttamista.

    En loukkaannu siitä, mutta suhtaudun siihen enemmänkin säälinsekaisuudella. Ja seuratessani ihmisten puheenaiheita ymmärtäisin olevani keskivertoa valppaampi uutisten ja ajan ilmiöiden seuraaja. Joten puolin ja toisin, ’ei oo koiraa karvoihin katsominen’.

    Eli hiljaisista ja valtavirran arvoista eri tavalla ajattelevista nuorista saattaa kasvaa itsenäisiä, taitavampia ja vahvempia aioiden ja ajan ilmiöiden tarkkailijoita ja pohtijoita, kun niistä, jotka hoippuvat joka tuulen mukana.

    Tuohon rinnalla kasvamiseen ja kasvattamiseen siunausta, taitoa ja voimia nuorten kasvattajille, kun heidän kohtaajilleen ja tukijoilleen, samoin kun itse nuorillekin!

    • Ja tähänhän tuo tukeva ja kannustava kasvaminen on tosiaan hyvin kiteytetty:

      ”Työmme ydin on kehittämässämme armollisuuspedagogiikassa. Siinä uskotaan hitaaseen, lempeään, pitkäjänteiseen työhön ja syvään, henkilökohtaiseen kohtaamiseen.”

    • Helinä Taipale: Eli hiljaisista ja valtavirran arvoista eri tavalla ajattelevista nuorista saattaa kasvaa itsenäisiä, taitavampia ja vahvempia aioiden ja ajan ilmiöiden tarkkailijoita ja pohtijoita, kun niistä, jotka hoippuvat joka tuulen mukana.
      Tuohon rinnalla kasvamiseen ja kasvattamiseen siunausta, taitoa ja voimia nuorten kasvattajille, kun heidän kohtaajilleen ja tukijoilleen, samoin kun itse nuorillekin!”

      Hyvin sanottu. Muistikuvana omista kasvuvuosista on se, että niillä ns. ”ammattikasvattajilla” ja -tukiojoilla” tahtoi olla omat vähän jäykiltä tuntuneet ”mallinsa, muottinsa” ja ennakkokäsityksensä siitä mitenkä siihen oikeaan lopputulokseen päästään. Toivottavasti näin on yhä vähemmässä määrin nykyisin, ja sitä erilaisuuttakin pystyttäisiin käsittelemään myönteisillä ja mahdollisuuksia tavoittelevilla tavoilla.

    • Pyhiä tekstejä on pyritty yleensä säilyttämään mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Luonnollisesti käsikirjoitusten kopioinneissa on tullut inhimillisiä mokia, virheitä ja saattaa välissä olla täydennyksiä. Silti päälinjassa käsikirjoitustekstit ovat pysyneet samanlaisina. Uuden testamentin tekstejä ei ole muokkailtu.

      Vai mitä tarkalleen tarkoitat?

    • Tarkoitin mitä kirjoitin. Todistuksen kaanon Uskomisen asiassa on haluttu säilyttää Ignatiuksen todistuksestakin lähtien.

      Näin papit, presbyteerit ja diakonit olivat niitä joilla Oikean Uskon eteenpäin katsominen oli ensiarvoista. Toki ensimmäisinä olivat Piispat.

      Eikö Kolminaisuusoppikin syntynyt halusta synnyttää kokonaisuus eteenpäin katsomisessa.

    • Pyhä Kolminaisuus tulee esille hyvin Raamatussa. Perisynnin, lapsikasteen ja sakramenttien kieltäjille se ei sovi, eikä tietenkään meidän järkeilyllemme. Silti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen esilletulo sanan ilmoituksessa on kiistämätön ja meidän autuudeksemme.

  5. Kristinusjon kirja on vielä kirjoittamatta. Se perus5uu Jeesuksesta kirjoitettujen 20 evankeliumin realistiseen arviointiin ja tutkijoiden hyvinkin valoisiin tuloksiin 2000 vuoden takaisista tapahtumista. Rehellistä tietoa on aivan riittävästi.

    Nykyinen esim. luterilaisuuden oppi perustuu Raamatun rakentajien tavoitteeseen saada kaikki ihmiset valtansa alle. Realistisena toteamuksena tästä on että he määräsivät kaikki muut kirjoitukset Jeesuksesta oli täysin hävitettävä tulevilta sukupolvilta. Valitettavasti tämä sokea usko, oopi, vallitsee vaikka sillä ei ole käytännössä mitään tekemistä Korkeimman, Jumalan, ihmisarvostuksen kanssa, esimerkiksi.

    • Jumala loi ja lunasti ihmisen, eiköhän siinä meille tarpeeksi arvostusta. Tottakai Hän seurakunnassaan hoitaa vissillä järjestyksellä asiaansa.

  6. tärkeimmät kirjat, jotka tulisi saada Raamatuun vaikka sieltä joitakin vähemmän tärkeitä pois jättäen, ovat mielestäni Marian Evankeliumi, Philippuksen evankeliumi, Jaakobin protoevankeliumi, Juudan evankeliumi, Tuomaan evankeliumi ja Heenokin kirjat. Ynnä Mooseksen ilmestys ja Jaakobin salainen kirja.
    Mutta näinhän ei tule käymään, sillä ko kirjat miinoittavat raskaasti teologian paradigmaattisen pohjan. Ja niinhän ei s a a tapahtua….
    Raamattuaiheine ko aika liittyvä kirjallisuus on tavattoman laaja ja onneksi sitä on osin luettavissa myös suomeksi Johannes Seppälän ja Tuomas Leväsen käännöksinä.

    • Pyhän Eenokin kirjat kyllä kertoo suoraan, mikä on synti ja synnintekijän osa, myös viittauksia Jumalan Poikaan ja syntien anteeksisaamiseen useita. Jos tämä puuttuu, kyseessä on harhakirja.

    • Eiköhän Kettunen noissa muinaisissa viisaissa teksteissä ole kirjoittajia ja lukijoita elähdyttänyt jokin muukin kuin alituinen pelkkä synnissä piehtaroiminen , mikä näyttäisi olevan niin monen fundamentalistiuskovan lähes sadomasokistinen nautinto.

    • Taisi jäädä (totuuden) kokonaisuus huomaamatta. Tämä Henok saarnasi paljon jumalattomuutta vastaan ja kuitenkin ennusti tulevasta Kristuksesta, jos samasta kirjasta ylipäänsä puhumme. Se linkittyy Raamattuun, jonka sanoma pysyy.

    • Heenokin eli ’salaisuuten vihityn’ kirjojen ydin ei minusta ole Jeesus vaikka Metatronista puhuukin, ydin on niissä ulkoavaruuteen liittyvissä salaisuuksissa, joita taivasmatkalaiselle Heenokille Merkaban eli taivaanvaunujen ohjaamosta näytettiin.

    • Seppo

      1) Henokin kirja on etiopialaisen kirkon Raamatussa.

      2) Noiden toisten mainitsemiesi kirjojen paikka ei ole Raamatussa. Niiden historiallinen tilanne on muuttunut niin paljon kanonisten kirjoitusten aikakaudesta. Lukisit Apostolisia isiä riittävän hyvin niin huomaisit eron alkuperäisen ja muuntuneen perinteen välillä. Apostoliset isät seuraavat tarkemmin alkuperäistä perinnettä.

      3) Tapio Laineen kirjaa en pidä vakavasti otettavana teoksena. Siinä sotketaan toisiinsa täysin yhteenkuulumattomia juttuja. Toisaalta siinä on mukana joitakin murusia oikeasta historiasta ja toisaalta siihen on sotkettu aivan mielikuvituksellisia tarinoita, mm että Jeesus muka olisi saanut oppia erään 1800-luvun puolivälissä keksityn joogalahkon opetuksista tai olisi käyttänyt vasta uudella ajalla mahdollisia teknisiä ratkaisuja.

      Kokonaisuus on historiaan sijoitetun scifin tasoa.

    • Matias, Heenokiin viitataan Ut:ssa ja Johanneksen Ilmestys rakentuu paljolti Heenokin pohjalle. Näitä Heenokin kirjoja tunnetaan kolme.
      Tapio Laineen ’Kuka hän oli’ perustelisesti lähteistetyn kirjan nonsoleeraaminen lonkalta huitaisten kertoo minusta vain siitä pelosta että hän saattaa olla paljolti oikeassa. Jeesuksen yhteyksistä buddhalaisuuteen on paljon viitteitä mutta Laineella se on pieni sivujuonne, josta Matias yritit tehdä ison.
      Laine julkaissut Ateena kustannus, joka ei julkaise halpa scifiä , on luottanut mm. kirjan esipuheen laatinen professori Harald Haartmanin lausuntoon, missä mm:
      ”Vain uskovien ihmistenkosketuspelko estää uskonnon maailman avaamista Raamatun ulkopuolelle, T.P. Laine onyksi tienraivaajista…ja käyttää siihen tarkoitukseen mahdollisimman monen alan näkemyksiä ja tietoja. T.P-Laine tuo esille tähän asti Jeesus-tutkimuksessa laiminlyötyjä aspekteja ja onnistuu tällä tavalla asettamaan värikkään kiven Jeesus-mosaiikkiin. Sen tähden hänen kirjansa ansaitse lukijan mielenkiinnon.”

    • Seppo

      En suinkaan huitaise, vaan arvioni perustuu siihen, että sain Teologista aikakauskirjaa varten tehtäväkseni tehdä kirjasta arvio. Tapani mukaisesti tutkin sen perusteellisesti todeten sen suureksi ongelmaksi kaikenlaisen metodisen johdonmukaisuuden puutteen ja sen perusteella myös eri palasten välisten vakavien ristiriitaisuuksien esiintymisen. Se mitä kerrottiin löi korville jotain toista kohtaa vastaan. Myös eri palasten aatteellinen ajoitus oli kokonaan laiminlyöty eikä kirjoittajalla ollut tajua miten ja mihin aikaan kukin väite kuuluu koko maailmanlaajuisessa kulttuurin kehityksessä.

      Tein arvosteluni, mutta toimitus totesi, ettei ole Aikakauskirjan arvon mukaista julkaista niin heikoin perustein koottua teosta julkaisun kokonaisraamien puitteissa.

      Uuden testamentin tapahtumien kuvaamisessa buddhalaisuudella ei ole mitään annettavaa. Sen sijaan tiedämme, että apostoli Tuomas meni lähetystyöhön Intiaan. Vuonna 58 jKr. hän saapui nykyisen Intian Keralan alueille, tuolloisen Parttian itäosiin. Hänen toiminnastaan Intian tuomaskirkko laskee kansankirkkonsa perustamisen. Nykyisin Intian kaksi osavaltiota on kristittyjä, siksi intialaisten osuus koko maailman kristittyjen määrissä on merkittävän suuri.

      Varsinaisesti suuremmat teologiset keskustelut buddhalaisten ja kristittyjen välillä sijoittuvat kuitenkin huomattavasti myöhempään aikaan. Noiden keskustelujen perusteella on helppoa huomata miten näiden kahden uskonnon kohtaaminen ei ole perusteltavissa Uuden testamentin tekstien syntyyn.

      Olen aikoinaan pitänyt luentoja buddhalaisuuden ja kristinuskon välisistä suhteista. Olen noiden valmistukseen tehnyt perusteellisia pohjatöitä.

      Puhumasi Haartman on aivan eri alan professori. Eksegetiikan hallinnasta hänen esipuheensa antaa olemattomien taitojen osaamisen kuvan. En tiedä miten hyvin hän muutoin tuntee Uuden testamentin eksegetiikan tutkimusta, mutta tuon lausunnon taso oli kyllä täysin tietämättömyydestä johtuvaa hänen aseinteitaan kuvaavaa. Varsinaista asiatietoa siitä ei löydy alkuunkaan.

      Kerran tiedekunnassa keskustellessamme Tapio kysyi olisiko hänen kirjassaan edes joitain sellaisia näkökulmia, joista voisi edes saada virikkeitä jonkun uuden tarkastelukulman löytämisessä. Vastasin silloin, että jossakin muodossa tai joltaki
      kantilta katsoen kaikkia tuossa hänen kirjassaan käsiteltyjä kysymyksenasetteluja on joku jossain jo aikoja sitten tuonut esiin ikään kuin kyselyjen herätteenä, mutta ne on jo aikoja sitten todettu asian vierestä puhumiseksi. ( Keskustelumme kaikkia sanoja en muista aivan tarkasti, mutta tämä oli vastaukseni asiasisällön linjaus.)

    • ”Uuden testamentin tapahtumien kuvaamisessa buddhalaisuudella ei ole mitään annettavaa.”

      No ei ehkä tapahtumien mutta Kristuksen piirteet samaistuvat paljon Khrisnaan ja Jeesuksen opeuksissa on paljon sama kuin keisari Asokan lähtystyöntekijöiden sanomassa.
      Kristus/Khrisna: Molempien uskotaan olevan Jumalan poikia, koska heidät kehitettiin jumalallisiksi
      Sekä Jeesuksen Nasaretilaisen että Dwarkan Krishnan syntyminen oli yliluonnollinen.
      Molempien lähetystyöt olivat ennustettuja
      Molemmat syntyivät epätavallisissa paikoissa –
      Pahat voimat pyrkivät sekä Kristukseen että Krishnaan turhaan
      Kristusta kuvataan usein paimenen tavoin; Krishnalla oli lampaita
      Molemmat näyttivät kriittisen ajankohdan, milloin heidän maat olivat vaarassa
      Molemmat kuolivat terävien aseiden aiheuttamiin haavoihin – Kristus miekan ja naulojen ja Khrisna nuolen aiheuttamiin.
      Molempien opetukset ovat hyvin samankaltaisia ​​- molemmat korostavat rakkautta ja rauhaa

  7. Kiitos tästä blogista. Mielenkiintoisia seikkoja Raamatun ulkopuolisista kirjoituksista, jotka todellakin voisivat muuttaa uskonkäsityksiä. Paino sanalla voisivat.

    Raamattu on kaikilla mittareilla käynyt läpi melkoisen seulan. Sen lisäksi, että siihen aikanaan valikoituivat juuri nykyiset osat, uudemmat löydöt ovat paljastaneet yrityksiä liittää siihen useita jakeita, hakasulut kertovat asiasta esimerkiksi käännöksessä KR92. Lisäksi aikanaan on pontevasti vastustettu Raamatun antamista tavallisen kansan käsiin, jonne se kuitenkin päätyi.

    Lopputuloksena on se nykytilanne, että voimme nyt lukea Isoa Kirjaa yli 2000 kielellä, internetistä ilman paperia tai ylivoimaisesti maailman eniten painettuna teoksena. Voisiko mikään muu teos sopia näin hyvin Luojamme puheenvuoroksi ihmisille? Vaikka onkin ihmisvoimin kirjoitettu ja eri kielille alkuperäisistä käännetty.

    Useimmat meistä, jotka uskomme Raamatun olevan taivaallista alkuperää, luotamme siihen, että Raamatun kansien väliin on valikoitunut juuri oikeat kirjoitukset. Lienee Tekijä huolehtinut Kirjastaan? Toki tutkimustieto voi tuoda lisävaloa joihinkin yksityiskohtiin sekä vanhemmalla että uudemmalla puolella. Voimme mielenkiinnolla odottaa esimerkiksi tuoreiden israelilaislöytöjen antamaa informaatiota Septuagintan lauseista Jeesuksen aikana.

    Epäilen suuresti, että Uuden testamentin kaanon osoittautuisi näin pitkän käyttöiän jälkeen puutteelliseksi. Väitteitä sellaisesta lienee ollut ilmassa jo satojen ja satojen vuosien ajan, kuten muutakin Raamatun vähättelyä.

    • Tähän on kyllä pakko sanoa, että sekä Reinon että Sepon ”opit” ovat kirkkaasti siitä oudoimmasta päästä, mitä täällä olen lukenut.

    • Ymmärrän käsityksesi oikein hyvin. Olet lukenut ihmisten laatimaa Raamattua, et esim, ” lähettiläs ”Jeesuksen rehellistä ja realistista sanomaa Korkeimman tahdosta.

    • UT:ssa on käsittääkseni nimenomaan ne kaikkein luotettavimmat, alkuperäisimmät tosiasioihin perustuvat tekstit. Kaanoniin ei otettu mitään mielikuvituksellisia fiktioita.
      Sen sijaan tämän blogin mukaisesti apostolisten isien tekstit voitaisiin nähdä ikäänkuin UT:n ”kakkososana” saman perinteen jatkona.

    • Ystävällisesti perustelet yksityiskohtaisesti että Jeesuksen elämän rakastetun Maria Magdaleenan evankeliumi on mielikuvituksellista fiktiota. Se löydettiin Saksassa 1890-luvulla joka antaa todistuksen että se kirjoitettiin Euroopassa, jomme Maria joutui pakenemaan jatkaakseen elämäänsä Jeesuksen , Jumalan, jättäessä hänet mahdollisine omne lapsineen täysin heitteille.

    • Kyllähän näitä monenlaisia fiktioita kirjoitellaan tänä päivänäkin, esimerkiksi Dan Brown. Sinänsä on ihan inhimillinen ja kaunis ajatus, että MM olisi ollut Jeesuksen rakastettu, mutta todennäköisesti asia on ainakin pääosin kuviteltua. Saattavat nämä apokryfit toki sisältää osatotuuksia eli fakta ja fiktio on sekoittunut, mutta kuka tietää miltä osin. Fiktio on kenties muotoiltu jonkun pienen tosiasian ympärille.

    • Näin keskustelumme lopuksi toivon sinun tutustuvan kirjaan, The Complete Gospels, Robert J. Miller, editor. 462 sivua.

    • Reino

      Noiden gnostilaisten tekstien historiallinen arvo on erittäin vähäinen, osin olematon.

      Kehotan tutustumaan Marjasen kirjaan Mariasta, niin saat asiallisempaa tutkimustietoa noiden Mariaa koskevien gnostilaisten tekstien todellisesta luonteesta.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.