Niko Huttunen: Ihmisen valtaa luomakunnassa julistavasta raamatunjakeesta on tullut kiusallinen
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1. Moos. 1:28)
Vallasta on kyse
Yhdysvaltalainen historioitsija Lynn White esitti vuonna 1967 kuuluisan väitteensä, että kristillinen luomiskertomus olisi syynä ekokatastrofiin. Whiten mukaan kertomus on synnyttänyt länsimaissa käsityksen, että luonto on ihmisen hallinnan ja hyödyntämisen kohde (The Historical Roots of Our Ecological Crisis. Science 155, 1203–1207).
Whiten väite on kiistelty, mutta vaikutuksensa sillä on ollut. Ihmisen valtaa luomakunnassa julistavasta raamatunjakeesta on tullut kiusallinen. Ehkä juuri sen takia siitä on syytä puhua.
Ekoasioita pohtivat teologit mieluummin ohittavat ihmisen hallinnasta puhuvan jakeen ja sen sijaan viittaavat tekstissä hieman myöhemmin tulevaan kehotukseen viljellä ja varjella maata (1. Moos. 2:15). Tämä on varsin onneton siirto.
Varjelu ei suinkaan tarkoita tuossa jakeessa luonnonsuojelua vaan Eedenin puutarha-alueen vartioimista kutsumattomilta vierailta. Kohdassa esiintyy kaikkien hepreaa opiskelleiden tuntema malliverbi samar, vartioida. Kyse on toki yleisestä verbistä, joka voi tarkoittaa monia asioita. Paratiisikertomuksessa merkitys ’vartioida’ on kuitenkin luontevin, kuten kertomuksen jatko osoittaa.
Kun ihmiset karkotetaan puutarhastaan, Jumala panee kerubit leimuavine miekkoineen vartioimaan sisäänpääsyä (1. Moos. 3:24). Taas on malliverbi samar. Nyt puutarhan entiset vartijat ovat itse muuttuneet kutsumattomiksi vieraiksi, joiden sisäänpääsyn estävät uudet vartijat.
Valta tarkoittaa myös vastuuta
On hassunkurista, että Raamatusta ylipäänsä halutaan löytää erityinen käsky suojella luontoa. Pelkät tieteen osoittamat tosiasiat riittävät aivan hyvin perusteluksi sille, että johonkin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä. Ja jos joku ei usko tiedettä, ei hän usko mitään varjella-verbin hämärää tulkintaakaan.
Turun kirkkopäivillä vuonna 2017 ilmastotutkija Laura Riuttanen näytti grafiikan pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilasta. 2000 vuoden aikana lämpötila on noussut ja laskenut useita kertoja. Viimeisen sadan vuoden ajalta jyrkkä lämpötilan nousu erottuu radikaalina muutoksena. Luonnontieteeseen perehtymätön teologikin tajusi, ettei muutos voi mitenkään selittyä luonnollisena vaihteluna.
Kiusalliseksi koettu luomiskertomuksen jae on ilmiselvästi oikeassa: ihmisellä on valta luomakuntaan. Miten muuten olisi selitettävissä, että ihmiskunta on saanut aikaan graafin osoittamaa jälkeä? Ja jos on valtaa, on myös vastuu.
Tässä tulee näkyviin Whiten väitteen heikkous. Hän näyttää anarkistisesti olettavan, että vallankäyttö sinänsä olisi tuhoisaa. Tosiasiassa vain väärä vallankäyttö on sitä. Olisi vastuun välttelyä vaieta kiusaantuneesti ihmisen vallasta ja siihen viittaavasta jakeesta. Oikeaa vastuullisuutta on kysyä, miten valtaa tulee tässä tilanteessa käyttää.
Ekoteologinen AA-ohjelma
On selvää ilman raamatunlauseitakin, että ekokatastrofille tulisi tehdä jotain. Ja on myös tehty. Ei tule väheksyä niitä muutoksia, jotka ovat jo tapahtuneet. Varsin yleinen käsitys on kuitenkin se, että suunnan muutos on vaillinainen. Tieto ei näytä muuttuvan teoiksi.
Ihmiskunta ei ihmettele ensi kertaa, miksi oikea tieto ei johda oikeisiin tekoihin. Itse asiassa ongelma esiintyy monilla elämänalueilla. Tunnetuin lienee alkoholismi. Henkilö voi hyvinkin tietää, että alkoholi ei hänelle sovi ja silti hän tarttuu pulloon.
Klassisella tavalla tiedon ja toiminnan ristiriidan kiteyttää apostoli Paavali Roomalaiskirjeen luvussa 7: ”Tahtoa minussa kyllä on, mutta en saa tehtyä oikein. En tee sitä hyvää, mitä tahtoisin. Sen sijaan teen sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room. 7:18–19; UT2020).
Tässä Paavali on ikään kuin alkoholismin hoitoon tarkoitetun AA-ohjelman ensimmäisellä askeleella: ”Myönsimme voimattomuutemme.” Ympäristöasioissa voimattomuuden kokemus ilmenee monissa huolta ilmaisevissa ympäristöliikkeissä, jotka pahimmillaan näyttävät suorastaan epätoivon kulteilta. Jos AA:ta on uskominen, voimattomuuden tunnustaminen on kuitenkin ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Se tarkoittaa, että vain Jumala voi auttaa meitä.
Huokailtuaan voimattomuuttaan Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali puhuu kahdeksannessa luvussa Pyhästä Hengestä, joka vahvistaa ja antaa toivon. Näkökulma sulkee sisäänsä koko luomakunnan.
Tällä maailmalla on kuitenkin toivo, että se kerran päästetään kuoleman orjuudesta. Silloin se vapautuu Jumalan lapsille kuuluvaan kirkkauteen. Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja valittaa synnytyskipujaan. Niin teemme mekin, jotka olemme saaneet Hengen ikään kuin esimakuna tulevasta. Mekin huokailemme ja odotamme malttamattomina, että meistä tulee Jumalan lapsia ja että ruumiimme lunastetaan vapaaksi. Meillä on toivo pelastuksesta. (Room. 8:20–24; UT2020)
Tämä on se, mitä kristillisellä uskolla on tarjota ekokriisin hoitoon. Mitään uusia käskyjä vaikkapa raamatunlauseiden muodossa ei tarvita. Tiedämme kyllä, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Muutosvaatimuksista ei ole puutetta vaan kyvystä muuttua. Kristillinen usko vakuuttaa, että muutokseen on mahdollisuus. Jumala kykenee auttamaan meitä.
Valtio on Jumalan väline myös ekokriisissä
Kirkolla ei ole mitään erityistietoa siitä, mitä konkreettisia toimia ympäristökriisin hoitamisessa tulisi käyttää. Nämä ovat asiantuntijoiden asioita. Sen sijaan on selvää, ettei asian hoitaminen voi jäädä vain yksilöiden vastuulle.
Itsenäisyyspäivänä on syytä kiittää paitsi itsenäisestä Suomesta myös koko valtiorakenteesta. Jumala nimittäin pitää huolta maailmasta kahdella tavalla, hengellisellä ja maallisella. Maallisen hyvinvoinnin takeeksi Jumala on asettanut valtion. ”Vallanpitäjät ovat Jumalan asialla ja toimivat sinun parhaaksesi”, toteaa Paavali (Room. 13:4; UT2020).
Tietenkin vallankäyttö voi vääristyä. Niin on käynyt ihmisen hallitessa luomakuntaa ja niin voi käydä myös valtiossa. Lähtökohtaisesti valtio palvelee kuitenkin hyviä päämääriä, myös silloin kun se joutuu pakottamaan ihmisiä oikeaan toimintaan. Siellä missä valtiorakenteet ovat hajonneet, vallitsee kaaos. Valtiovastainen anarkismi ei ole missään kyennyt luomaan hyvinvointia.
Vain valtiotoimijat voivat tehokkaasti vaikuttaa ympäristökriisiin. Voidaan olla montaa mieltä siitä, ovatko valtiot toimineet riittävän tehokkaasti tai oikealla tavalla. Selvää kuitenkin on, että ilman valtioita tämänkään vertaa ei olisi tehty. Vain valtio pystyy tehokkaasti ohjaamaan ihmisiä oikeaan suuntaan ja solmimaan kansainvälisiä sopimuksia. Valtio on se väline, jota kautta ihminen voi hallita luomakuntaa myös entistä vastuullisemmalla tavalla.
Mikä on siis kristityn asenne ympäristökriisin edessä? Kun on konkreettisen toiminnan aika, sen tulee tapahtua valtiorakenteen sisällä ja valtion kanssa yhteistyössä. Sitä ennen tulee kuitenkin rukous, jossa tunnustamme voimattomuutemme kriisin edessä ja jossa pyydämme Jumalaa auttamaan meitä.
Niko Huttunen
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja Kirkon tutkimuskeskuksen vs. tutkija.
Teksti perustuu itsenäisyyspäivänä 6.12.2021 Espoon tuomiokirkossa pidettyyn saarnaan.
56 kommenttia
Aina teollisen vallankumouksen aikoihin asti ihminen oli siinä määrin luonnonvoimien armoilla, että luontosuhteella ei nähty olevan eettisiä ulottuvuuksia. Niinpä raamatun etiikka keskittyy lähes yksinomaan ihmisten väilsiin suhteisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Vasta 1900-luvulla alkoi paljastua, että kehittynyt tekniikka helposti johtaa luonnonvarojen riistoon ja ympäristön saastumiseen. Tämän havainnon myötä on tullut ajankohtaiseksi etiikan kysymykseksi myös suhtautumisemme luontoon. Sekään ei tosin ole täysin irrallaan lähimmäisrakkauden vaatimuksista, sillä luonnon turmeltuminen vaarantaa tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia.
Jotkut ovat jättäneet saastumisen huomiotta ja toisille se on ollut ainoa toimeentulon mahdollisuus. Jos jakaisimme hyvinvointiamme köyhien maiden kanssa, niin myös luonnon tuhoutuminen siltä osin estyisi. Nyt kun noista köhistä maista moni haluaa tulla tänne, niin olemme kovin haluttomia jakamaan mitään. Jatkamme surutta edelleen köyhien maiden ryöstämistä. Jolloin ne pysyvät köyhinä. Haluamme tänne heidän parhaat voimansa ( luonnonvarat ja korkeastikoulutetut) parantamaan omia olojamme. Voidaksemme pärjätä kilpailussa ja kuluttaa entistä enemmän.
Köyhät ovat katkeria, kun rikkaat heitä sortavat. Soretun on helppo syyttää Jumalaa ja kaikkia uskovia siitä. Monet uskovat taistelevat luonnon puolesta, mutta niitäkö ei lasketa?
Jos voisimme poistaa köyhyyden , niin katoaisiko katkeruus ja Jumalan vastustaminen. Olemme rikastuneet ja meistä on tullut muiden kadehtima onnellisten maa. Se ei ole kuitenkaan yhtään parantanut suhdetta Jumalaan.
Vallan himo ja ahneus taitaa olla pahin syy siihen, että maapallo saastuu ja ilmasto lämpenee.
Luomiskertomukseen Seppo tuo evoluution, en tiedä mitä hän tällä tarkoittaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että Adam olisi evoluution kehityksen tulos. Se veisi pohjan kokonaan pois luomiskertomuksesta.
Erittäin hyviä näkökohtia blogistilla. Tämä ”viljele ja varjele” -teema tulee toki esiin useammissakin Vanhan testamentin teksteissä ja epäsuoremmin Uuden testamentin puolella. Itse saastumisen ja luonnonvarojen riistämisen ongelma on ikivanha. Rooman lyijyteolllisuuden laskeumat löytyvät kuulemma Grönlannin mannerjäästä. Parempi yhteenveto Raamatun opetuksesta olisi: meidän tulee käyttää, mutta ei väärinkäyttää luomakuntaa. Jo Mooseksen kirjoissa on esimerkin omaisia ohjeita luonnonvarojen säästeliäästä käytöstä ja Jobin kirjassa kuvataan kaivostoimintaa. Kyllä Jeesuksen ja Paavalin opetuksista saa aikamoisia vinkkejä arkiseen kierrätystalouteen. Varsinainen ongelma on ymmärtääkseni se, että kristillisen uskon mukaan ihminen ei ole vain yksi laji muiden joukossa vaan itsensä Jumalan asettama käskynhaltija ja Hänen kuvakseen luotu. Nykyisen kriisin suurin yksittäinen syy on hillitön väestönkasvu yhdistyneenä kulutusvimmaan.
Elohimin tulkinta kolminaiseksi ei perustu mihinkään sanan ominaisuuteen tai käyttöön. Ihmisestä käytetyt eri nimitykset sisältävät kielen kirjainten ideogrammaattisista sisällöistä johdettuina selvät kuvaukset ihmisen eri kehitysvaiheista.
Ihmisen anomalia Luomisen kuudentena päivänä oli kovasti yhtä Jumalan toisten luomien kanssa, ja siksi Jumala käski myös Ihmisen alkua suvussaan.
Edellisen hyväksyy katolisenkin kirkon luonnontieteellinen kongregatio mikä uutinen on Kotimaa 24.n sivuillakin ollut.
Kahdeksannen päivän edellisen erijatkuvuutta Jumala kielsi nyt anomalian diskontinuiteettina mikä asia pitäisi herättää kirkonkin katsomaan asioita miten niistä kerrotaan.
Ei mitenkään voi olla kysymys perisynnin suvullisen substanssin siirtymisestä jälkeläisille vaan kovasti jostain muusta.
Kannattaa katsoa tv.stä Neanderiläisiin liittyvä dokumentti niin huomaa miten fiksua porukkaa oltiin jo silloin altruisminkin asiassa, ja meilläkin on perintöä hitunen tuolta ajalta.
Miten paljon kirkko on opetuksessaan mitätöinyt Jumalan suurenmoisia lahjoja omassatunnossa kuin Ihmisen kyvyssä valita olisi hyvä kysymys.
Hyvästä syystä kirkko ei moiseen halua koskea. Tarkoittaisihan se lopullista todistuksen alasajoa.
Kolminaisuusajatuksen huomaan tulleen käyttöön opin täydellistämiseksi kirkkolaitoksen asiaa vahvistettaessa varhaisina laskemissamme vuosisadoissa.
Kosti, kiitos siitä, että muistutat meitä luomiskertomuksen alkutekstin teologisesta ytimestä.
Seppo, on jokseenkin toisarvoista kiistellä tuotannon ja kulutuksen, oikeastaan tarjonnan ja kysynnän keskinäisestä järjestyksestä, kun pohditaan kristinuskon tarjoamia eväitä ilmastonmuutoksen torjumiselle. Ihmiselle lajityypillinen kiinnostus kulttuurin luomiseen ja estetiikkaan jne luo tuon kysynnän. Se vain menee överiksi ja turmeltuu syntiinlankeemuksen seurauksena. ”Maan saastuminen asukkaidensa alla” ei muuten taida viitata nykyaikaisiin saasteisiin vaan Jumalan tahdon rikkomiseen ja siitä seuraavaan kultilliseen, hengelliseen, epäpuhtauteen Jumala-suhteessa.
Monet ekoaktivistit olettavat kristillisen uskon opetuksen ihmisen ainutlaatuisuudesta johtavan luonnon riistämiseen. Siksi ”henkisiä arvoja” luonnon monimuotoisuuden yms tueksi etsitään mieluummin luonnonkansoilta tai ei-kristillisestä hengellisyydestä. Olen samaa mieltä blogistimme kanssa siitä, että luonnollisen järjen pitäisi riittää motivoimaan vastuullista käytöstä sen sijaan, että etsitään Raamatusta erityistä ”viljele ja varjele” käskyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on syytä nostaa esille niitä näkökulmia, joita Raamatussa löytyy. Yhtäältä siksi, että näin harjoitetaan samalla apologetiikkaa. Toisaalta siksi, että Raamattu on kuitenkin Jumalan erityistä ilmoitusta, jonka varaan meidän kannattaa ja pitääkin rakentaa. Voi hyvinkin olla niin, että kunnon lammas-, susi-, saukonnahka-, tai karhuturkki on pitkässä juoksussa hyvinkin ekologinen tuote. Kunhan ao. eläimiä vain on luonnossa riittävästi ja eläinrääkkäystä vältetään. Jos ihmiskunnan koko olisi vaikka puoli miljardia nykyisen seitsemän asemesta tilaa ja resursseja riittäisi varmasti kaikille eläville olennoille.
Kiitos Marko kommentista. Netti tarjoaa nykyään runsaasti mahdollisuuksia Raamatun vertailevaan tutkimiseen. Se, miten maailma nykyään makaa taitaa lopulta olla syntiinlankeemuksen seurausta. Kuinka paljon ihminen voi vaikuttaa ilmaston lämpenemisen vähentämiseen on minulle hieman arvoitus.
Seppo, tuo maan saastuminen selitetään synnistä seuraavaksi kultilliseksi epäpuhtaudeksi useammassakin kommentaarissa. Tulkinta, jonka mukaan kyse olisi luonnon kemiallisesta saastumisesta nykymerkityksessä, on keinotekoinen ja moderni uustulkinta, jota ohjaa sanan ”saastuminen” monitulkintaisuus meidän korvissamme.
Luomiskertomus on monin kohdin käännetty ja ymmärretty tarkoitushakuisesti väärin. Samar, joka on sumerilaisperäien sana ja tarkoitti todellakin vartioimista ja aivan alunperin taivaan (sham) vartioimista. Sanonta ’vallitkaa sitä’ (maata et ha arets) kuuluu hepreaksi וְכִבְשֻׁ הָ eli ’jalkapohjatkaa ’hänet’ (He :Maa on feminiini) ja tarkoitti tod,näk. sitä, että ihminen oli evoluutiossa kehittynyt asteelle, missä saattoi otta maan jalkojensa alle eli nousta kahdelle jalalle. Antiikissa valtaa symboloi myös se, että isäntä laski jalkansa orjan niskan päälle, mistä verbi on saanut myös merkityksen ’alistaa’. Ihminen ’alistaa’ maan kun ei anna sen estää häntä kävelemästä (jalkapohjata) sen pinnalla.
Ilmoita asiaton kommentti