Matt. 24:36-42: Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt. 24:36-42)
Jakeiden selityksissä (Uusi testamentti lyhyesti selitettynä, 2008) todetaan, että Nooan aikana oli tosin tiedossa, että maailmanlaajuinen onnettomuus tulee, mutta kukaan ei tiennyt sen ajankohtaa. Ne, jotka eivät uskoneet Herran sanaa, elivät ikään kuin ei olisi tarvinnut pelätä mitään. Lisäksi selityksissä todetaan, että uskovat ovat arkisessa elämässä samanlaisia kuin muut ihmiset. Herran päivä tekee yhtäkkiä eron heidän ja muiden välillä. Pareittain tehdään usein työtä, esim. käsikivillä jauhettaessa toinen pyörittää kiveä, toinen huolehtii jyvistä ja jauhoista. Selityksissä todetaan vielä, että käytännön johtopäätös esitetyistä varmoista ja epävarmoista tekijöistä on jatkuva valvominen.
Luther kirjoittaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksessään 1-7 (2004, s. 358): Vaikka tänäänkin on tulossa Herran päivä, tilanne on melkein sama. Me kehotamme parannukseen paavilaisia, samoin säätyläisiä, tavallisia kansalaisia ja maanmiehiä, varotamme siitä, etteivät jatkaisi Jumalan sanan halveksimista. Jumala ei tule jättämään sitä ranakaisematta. Mutta turhaan ponnistamme voimamme. Ani harvat uskovat siitä rakentuvat ja nämä vähin erin kerääntyvät pahuuden tieltä: ´mutta ei kukaan pane sitä sydämelleen´, niinkkuin Jesaja 56 luvussa (Jes. 57:11). Mutta sen jälkeen kun Jumala on jyvänsä saanut talteen, mitä luulet tehtävän ruumenille? Ne poltetaan sammumattomassa tulessa (Matt. 3:12).
Luther jatkaa vielä (s. 358): Sitä ei kuitenkaan ymmärretä olevan tekeillä. että evankeliumia opettamalla erotetaan nisut ruumenista ja kerätään aittaan, jotta sitten ruumenet, toisin sanoen epäuskoisten joukko pimeyden ja epäjumalanpalveluksen vallassa tulella poltettaisiin, niin kuin on kirjoitettu: ”Pelastuksen päivänä olen sinua auttanut” (Jes. 49:8). Ne, jotka laiminlyövät tämän pelastuksen päivän, tulevat kohtaamaan Jumalan kostajana. Hän ei nimittäin tahdo nähdä turhaa vaivaa tyhjien ruumenien puimisessa.
Lutherin selityksen jatkoa (s. 358): Maailma on kuitenkin lihaa, ei se noudata varoitusta. Päinvastoin, kuta lähempänä onnettomuus jo on tulossa, sitä suruttomampi se on ja sitä itsepintaisemmin se torjuu kaikki hurskaat kehotukset. Tämän pahennuksen hurskaatkin panevat sydämelleen, mutta silti on todettava, ettei Jumala suotta Hengellään moiti maailmaansa eikä turhaan murehduta Pyhää Henkeään hurskaissa. Juuri tätä esimerkkiä Kristus käyttää ennustaessaan meidän aikamme jumalattomuutta ja suruttomuutta: ”Niin kuin Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:37).
Ihmettelen tuota itsekin, mikäli vedenpaisumuksella ei ole mitään todellisuuspohjaa, kun noita kertomuksia kutenkin löytyy. Huomattava on myös se, että Jumala itse toteaa toisessa persoonassaan:
”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Mat24:37-39) Samoin (Lu17:26.27) ja (1Pie3:20).
Olisiko edellinen Jumalan sana pelkästään hengellinen selitys, ilman historiallista ulottuvuutta jossain muodossa.
Pari elämän ja uskon realistista toteamusta. Itse olen elämän realismin kannalla.
Jos vedenpaisumus olisi ollut maailman laajuinen, niin mistä heti sen jälkeen ilmaantuivat sadat miljoonat ihmiset yhtäkkiä ? Vesi voi luonnollisesti nousta muutaman metrin ja siitä on saatu kuviteltu teksti. Tyypillistä utopiaa.
Jeesuksen paluu. Maailmakaikkeus on ollut tutkijoiden mukaan yli 10 miljardia vuotta. Sen ajan Jeeesus on istunut isänsä vieressä ja edelleenkin, kenties sohvalla, kunnes isä ja poika päättivät 2000 vuotta sitten pojan noin 30 vuoden käynnistä planeetallamme Pyhä Hengen sikiämänä. Jos heidän ajattelutapa pysyy samana niin seuraava käynti on noin 10 miljardin vuoden kuluttua.
Reino Suni: ”Jos vedenpaisumus olisi ollut maailman laajuinen, niin mistä heti sen jälkeen ilmaantuivat sadat miljoonat ihmiset yhtäkkiä ?”
Samalla voi miettiä sitä, kauanko menee aikaa että kahdeksan ihmistä saa lisäännyttyä ja levittäydyttyä Australiaa ja Amerikan mannerta myöten, jonne Amerikkaan ei edes ihan joka hetki ole päässyt levittäytymään. Ja ensin on ylipäätään pitänyt löytää Beringin salmi.
Raamatun vedenpaisumusmyytti on niin täynnä reikiä, että on denialismin riemuvoitto, että jotkut uskovat siihen.
Vedenpaisumuskertomus esiintyy Gilgameš-eepoksessa, joka on peräisin muinaisesta Babyloniasta ja Sumerista. En ala arvailemaan sen laajuutta ja siksi totenkin, että sillä on historiallinen ulottuvuus ”jossain muodossa.”
Juuri näin, Kosti Vasumäki.
Tietenkin isoja tuhotulvia on ollut ja on aina. Se on aivan toinen asia kuin että koko maapallo olisi olut korkeimpia vuorenhuippuja myöten yli vuoden veden alla.
Sumerilaisessa kerrotaan: ” Hirvittävä vesipatsas kohosi taivaalle, valtameri nousu rannoille ja joet virtasivat yli äyräittensä. ” Vaikuttaa tsunamilta.
Sumerilaiset, as-syyrialaiset, ja babylonialaiset kirjoitukset kuningas Assyrbanipalin kirjastosta kertovat:
Eloonjääneet: Ut-napisthim, hänen perheensä ja eläimiä.
Pelastuskeino: Alus, joka ” kuljetti elämän siementä. ”
Katastrofi: Vedenpaisumus kesti kuusi päivää ja kuusi yötä. ” Seitsemäntenä päivänä Ut-napisthim katsoi ulos , – kaikki oli hiljaista, – ihmiskunta oli palannut mutaan…… ”
Laiva joutui karille Nizar- vuorella. Ut-napisthim lähetti kyyhkysen, pääskysen ja korpin. Korppi jäi syömään ruumiita. Mikään lintu ei palannut. Eloonjääneiden poistuttua laivasta jumalat väittelivät keskenään, mutta soivat heille kuolemattomuuden.
”Alus ajoi karille Nizan vuorelle ”
”Nizan vuori ” on mielenkiintoinen siinä mielessä, että juutalaisuudessa Nisan on kuukausi, eli vuoden ensimmäinen kuukausi.
Se ajoittuu maalis-huhtikuulle, jolloin vuosi vaihtuu ja alkaa uusi vuosi. Pesah, eli pääsiäinen on Nisan-kuun 15-21 päivä.
Kosti Vasumäki: ”Antero S: ”Samasta syystä kuin Nooalla ei ollut sukellusvenettä.”
Ajattelet kuitenkin, että oli puupaatti. Mitatkin löytyvät.”
En ajattele, että hahmo, joka on pelkkä myytti, olisi ajellut koskaan millään. Tarinassa toki ajeli.
Varmaan ajattelet myös loogisesti tämän mukaan, että ihan toisenlainen profeetta Muhammed oli myös pelkkä myytti. Nooa kuuluu perusmiehiin Vanhan Testamentin sukuhistoriassa ja oli hurskas mies ajallaan.
En nyt äkkiseltään löydä logiikkaa siitä, että minun pitäisi olla jotain tiettyä mieltä kaikista uskonnollisista hahmoista, jos kerron, että hahmo X on pelkkä myytti.
Jättiläisetkin ovat Raamatussa perusmiehiä, mutta niistäkään ei ole mitään näyttöä.
Profeetta Muhammedin taivasmatkasta kerrotaan, että hän ensin lensi ihmiskasvoisella hevosella Buraqinilla Mekasta Jerusalemiin ja toisessa vaiheessa hän kiipesi tikapuita taivaaseen. Amazing! Edelliseen verrattuna Nooan laivamatka vaikuttaa perin arkiselta.
Marko Sjöblom: ”2 Piet. 2:5 kutsuu Nooaa vanhurskauden saarnaajaksi. Tästä on perinteisesti tehty johtopäätös, jonka mukaan Nooa saarnasi aikalsisilleen.”
Tämä onkin varsin villi tulkinta. Siinä vähät välitetään tekstistä ja lisätään siihen merkityksiä, joita tekstissä ei ole.
Edelleen on vastaamatta kysymykseen, mitä merkitystä Nooan saarnaamisella olisi edes ollut, kun Jumala oli tehnyt jo päätöksen muiden hukuttamisesta, eikä anna missään vaiheessa minkäänlaista viitettä siitä, että kenelläkään muulla olisi ollut mahdollisuuksia saada lippua arkkiin?
Kosti Vasumäki: ”Ihmettelen tuota itsekin, mikäli vedenpaisumuksella ei ole mitään todellisuuspohjaa, kun noita kertomuksia kutenkin löytyy.”
Erilaisia tulvia on ollut eri aikoina joka puolella maailmaa, eikä niissä ole sellaisenaan mitään mystistä. 20 000 vuotta sitten merenpintakin oli 130 metriä alempana kuin nykyään. Nousu loppui pari tuhatta vuotta sitten. Siihen väliin mahtuu jos jonkinlaista paikallista ja laajempaakin katastrofia, josta on voitu ammentaa tarinoita ja myyttejä myöhemmille sukupolville. Lisäksi on paljon paikallisia ilmiöitä, jotka voivat aiheuttaa tulvia, kuten tulivuorenpurkaukset, rankkasateet tai tsunamit.
Aivan varmasti maapallon ja ihmisen historia on tulvia tulvillaan, mutta Raamatun esittämää tulvaa ei ole edes voinut koskaan tapahtua.
Aikaisemmin mainitun egyptin kulttuurin katkeamattoman jatkumisen lisäksi mainittakoon vaikkapa etelämantereen jääkerrostumat. Ei mitään jälkeä maailmanlaajuisesta tulvasta, vaikka jäätikön vuosilustot on luettavissa reilusti yli 100 000 vuoden ajalta.
Maailman vanhimmat puutkin ovat eläneet väitetyn vedenpaisumuksen yli.
Antero Syrjänen:
Gilgameš-eepoksen Utnapištim (johon Tarja Parkkila jo viittasi) näyttää olevan muinaismesopotamialaisen sumerilais-babylonialaisen sankari, joka selvisi vedenpaisumuksesta samalla tavoin kuin Raamatun Nooa. Kertomuksella on monia yhtymäkohtia Vanhan testamentin vedenpaisumuskertomukseen (1. Moos. 6–9), muun muassa arkin valtava koko.
Kuten aiemmin totesin, en ala arvailemaan vedenpaisumuksen laajuutta vaan, että sillä on historiallinen ulottuvuus ”jossain muodossa.” Tosin en tiedä, pidätkö Gilgameš-eeposta historiallisena tekstinä. Ehkä kannattaa huomioida myös se, pitävätkö juutalaiset Tooraa myyttinä vai historiallisena kertomuksena. Eihän siinä ole sinänsä mitään mystistä, että vedenpinta nousee, viittasithan itsekin merenpinnan vaihteluihin.
Niin, Raamatun vedenpaisumusmyyttihän tulee hyvin pitkälti juuri Gilgamešista. Pelkkää lainaa.
Eikä se ole edes ainoa laina, jota Raamatussa on kopioitu sumerien tarinoista.
Niin, sumerin kieli on kuollut ja kuopattu viimeistään 1700 ekr. Hebrea on sensijaan voimissaan nykyisessä Israelissa. Ehkä siitäkin voi jotakin päätellä.
Eikö Nooan tarinan voi tulkita niin, että enemmän kuin hurskaudesta se kertoo rohkeudesta uskaltaa olla erilainen vaikka sitten ympäristö mitätöisi, nauraisi, tai haukkuisi järkensä menettäneeksi. Varmasti myös ensimmäisille laivan rakentajille naurettiin, että tuoko muka pysyisi vedenpinnalla. Tai kannataako lähteä merelle , horisontissa taivas ja maa yhtyvät, eikä sieltä koskaan pääse pois, putoaa alas tai katoaa ylös tyhjyyteen.
Mooseksen tarina on huikea siinä mielessä, että mies uskaltaa mennä suurvallan kuninkaan eteen ja vaatia kaikki työmiehet ja naiset maasta itselleen, koska tuntee myötätuntoa työn raskaan raatajia kohtaan.
Ei mitään järkeä eikä mahdollisuutta onnistua, mutta menee kuitenkin ja tarinassa myös onnistuu.
Se opettaa, että mikä tahansa on mahdollista jos tahto on rautainen ja kuten laulussa sanotaan, se vie läpi vaikka harmaan kallion.
Ei kannata mitätöidä hienoja tarinoita, koska niistä voi oppia paljon, ne voivat myös voimauttaa, kun osaa katsoa oikeasta kulmasta, toisinsanoen hyväntahtoisesti.