Elämä on Life. Elämä on livet. Elämä on das Leben. Elämä on rankkaa työtä. Sisäpaisti: se on epistä!
Yhtään muita helpommalla ei pääse pappi, joka saa antaa kaikkensa seurakunnalleen, nähdä unensa ja nälkänsä jalossa työssä, joka tosin ei lopu tekemällä. Meillä seurakuntapapeilla ei ole edes työaikaa, vain vapaa-aika on määritelty. Kun et ole toimittamassa jotakin, suunnittelet jo seuraavia tehtäviä. Hautajaisissa hiekkalapio ei paljon paina, mutta helposti annamme kiireelle ja ihmisten murheille kohtuuttoman paljon aikaa mielessämme. Vaitiolovelvollisuus tietää sitä, että kannat vieraitten ihmisten salaisuuksia mukanasi aina hautaan saakka.
Yhä harvempi on kiinnostunut kirkon opista, mutta papin vaellus on sitten sitäkin kiinnostavampaa puuhaa. Ähäpiti, sehän lankesikikin tuohon ja tuohon syntiin. Mitäs minä sanoin: humpuukia koko kirkon touhu! Pappina kuuntelet myötätuntoisesti vihapuhetta ja samalla väistelet niitä itkupotkuraivareita, joita syystä tai toisesta tätä nykyä kirkkoon kohdistuu enemmän kuin olisi kohtuus.
Muista, että pappikin on vain ihminen. Näin minuakin ovat ystävät yrittäneet turhaan lohduttaa, kun on ollut hetkiä, että en ole meinannut millään jaksaa. Suurimman osan aikaa itsetuntoni on suht kohillaan, tykkään työstäni kuin hullu puurosta, olen otettu siitä, että saan olla pappi ja palvella.
Heikkoina hetkinäni pohdin sitä, mitä pappeus on minulle elämässäni tullut maksamaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita rahaa, vaan uravalintaa. Tai kutsumusta. Millaista olisi ollut, jos ei olisi ollut jatkuvasti ilta- ja ennen kaikkea viikonlopputöitä? Jos olisi sellainen ihan tavallinen työ, että kun illan tullen suljen työhuoneen oven, minun ei enää tarvitse miettiä töitäni ja tekemisiäni sinä iltana lainkaan?
Jos katkaisen jalkani, joudun sairaslomalle. Jos uuvun, joudun sairaslomalle. Jos mieleni järkkyy, niin…? . Viran puolesta tekemilläni mielisairaalavierailuillani olen törmännyt moniin jeesuksiin ja jumaliin. Entäs jos sairastunut pappi kokee olevansa enemmän kuin vain pelkkä sananpalvelija? Jos hän mieltää itsensä vaikkapa tuomiopäivän profeetaksi?
Antakaa, lukijat, hyviä vinkkejä! Miten te ratkaisisitte tällaisen ongelman?
Kirkko on täysin ryhditön ja selkärangaton entiteetti.
Minkä tahansa isomman organisaation johto ei sallisi keskuudessaan tällaista julkista toimintaa, missä merkittävässä asemassa oleva organisaation edustaja puhuu täysin organisaation kirjatun opin, politiikan tai sääntöjen vastaisesti. Näkyvässä ja merkittävässä asemassa oleva henkilö puhuu aina organisaationsa edustajana. Aina kun tällainen puhuu, hän edustaa väistämättä organisaatiotaan, lausuu organisaationsa mielipiteen. Siten sen yleisö sen ymmärtää, siten media sen toistaa. Vaikka itse miten venkoilisi jälkikäteen että se oli vain N.N.:n mielipide, ei N.N.:n edustaman organisaation. Tai sekoilisi vielä enemmän ja sotkisi oman arvonimensä tähän, jolloin viittaus edustamaansa organisaatioon tulee varmasti selväksi.
Tällaisessa sekoilussa ja julkisessa jälkikäteisvenkoilussa, tekee organisaation johto kaikissa toimivissa organisaatioissa ratkaisun, se joka sählää organisaation toimninta-ajatuksen jakirjattujen sääntöjen vastaisesti, saa kirjallisen varoituksen, hyllytetään julkisesta tehtävästään määräajaksi tai erotetaan. Joka tapauksessa siirretään pois tehtävästä, missä on julkisesti sotkenut organisaation ääntä yleisölle.
Mutta kirkolla ei ilmeisesti ole johtoa, ei ainakaan toimivaa johtoa.
Kirkolla ei ilmeisesti olekaan oppia, sääntöjä, ja niiden määrittelemää kantaa.
Niinpä kirkossa saanee tehdä mitä vain, ja annetaan enintään facebook-tykkäyksiä.
Olkaa siis papit puheissanne ja teoissanne kuin ellun kanat, pelkoa kurinpitotoimista ei ole, ellette tee sitä kauheaa kuolemansyntiä: Otatte kirkon opin todesta ja uskotte Raamattuun. Sellaisesta voi nykyään vaikka erottaa pappisvirasta.
Koskeeko tämä myös valtioneuvoston jäsentä, koka puhuu omaan uskontoonsa liittyvässä yhteydessä ministerinä henkolökohtaisia mielipiteitään?
Lahtinen: ”Niinpä kirkossa saanee tehdä mitä vain, ja annetaan enintään facebook-tykkäyksiä”
Joo, joku siellä kirkossa uskoo kai vielä johonkin henkiolentoihinkin.
@tarja Koivumäki, Suomessa ei ole vielä eduskunnassa hyväksyttyä säädettyä lakia ko. asiaan liittyen.
Luin kirkkoherrojen mielipidekirjoituksen, eikä se minusta ollut aivan johdonmukainen tai vakuuttava. Heidän keskeisin perustelunsa uutisoidulle hämmennykselle arkkipiispamme sanoista perustui Raamatun sanoille (Mt. 19:4-5.). Tämä hieman hämmentää minua, koska kirkkoherrat varmasti tuntevat koko kyseisen luvun..
Matteuksen 19. luvussa Jeesus antaa siteeratun vastauksen fariseusten kysymykseen ”Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”. Eli asiallisesti tässä viitataan käsittääkseni siihen, saako avioeron ottaa mistä syystä tahansa. Myönnän, että en ole seurannut kaikkia arkkipiispamme viime aikaisia lausuntoja kovin tarkasti, mutta käsittääkseni hänen kommenttinsa eivät ole liittyneet kirkon käsitykseen avioeron hyväksyttävyydestä.
Lisäksi Raamatussa kyseisen – muuten väliotsikolla ”avioerosta ja naimattomuudesta” olevan osan lopussa Jeesus vielä toteaa, että itse asiassa ihanteellisinta on valita naimattomuus taivasten valtakunnan tähden. Siitä arkkipiispa ei tosin ole puhunut. Sekö siis hämmentää kirkkoherroja?
Joni Penkari. En tiedä, tarkottiko Jeesus, että olisi ihanteellisinta valita naimattomuutta, kun teksti Mt 19 kuuluu näin
Opetuslapset sanoivat: ”Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin.” 11 Mutta hän sanoi heille: ”Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. 12 On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.”
Näin se näyttää Raamatussa olevan. Vai jakaako ev.lut. kirkko meille Raamattuja, joissa on vääriä käännöksiä, kääntäjien vääriä tulkintoja tms?
Kun joidenkin piispojen ja pappien omia näkemyksiä seuraa ei voi kun kirkkoherrojen myötä hämmentyä.