Ne pipit ja papit tiedetään, mutta entäs pipit papit?

b2ap3_thumbnail_pappisvihkimys.jpg

 

Elämä on Life. Elämä on livet. Elämä on das Leben. Elämä on rankkaa työtä. Sisäpaisti: se on epistä!

Yhtään muita helpommalla ei pääse pappi, joka saa antaa kaikkensa  seurakunnalleen, nähdä unensa ja nälkänsä jalossa työssä,  joka tosin ei lopu tekemällä.  Meillä seurakuntapapeilla ei ole edes työaikaa, vain vapaa-aika on määritelty.  Kun et ole toimittamassa jotakin, suunnittelet jo seuraavia tehtäviä.  Hautajaisissa hiekkalapio ei paljon paina, mutta helposti annamme kiireelle ja ihmisten murheille kohtuuttoman paljon aikaa mielessämme. Vaitiolovelvollisuus tietää sitä, että kannat vieraitten ihmisten salaisuuksia mukanasi aina hautaan saakka.

Yhä harvempi  on kiinnostunut kirkon opista, mutta papin vaellus on sitten sitäkin kiinnostavampaa puuhaa.  Ähäpiti, sehän lankesikikin tuohon ja tuohon syntiin.  Mitäs minä sanoin: humpuukia koko kirkon touhu! Pappina kuuntelet  myötätuntoisesti  vihapuhetta  ja samalla väistelet niitä itkupotkuraivareita, joita syystä tai toisesta  tätä nykyä kirkkoon kohdistuu enemmän kuin olisi kohtuus.

Muista, että pappikin on vain ihminen. Näin minuakin ovat ystävät yrittäneet turhaan lohduttaa, kun on ollut hetkiä, että en ole meinannut millään jaksaa. Suurimman osan aikaa itsetuntoni on suht kohillaan, tykkään työstäni kuin hullu puurosta, olen otettu siitä, että saan olla pappi ja palvella.

Heikkoina hetkinäni pohdin sitä, mitä pappeus on minulle elämässäni tullut maksamaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita rahaa, vaan uravalintaa. Tai kutsumusta. Millaista olisi ollut, jos ei olisi ollut jatkuvasti ilta- ja ennen kaikkea viikonlopputöitä? Jos olisi sellainen ihan tavallinen työ, että kun illan tullen suljen työhuoneen oven, minun ei enää tarvitse miettiä töitäni ja tekemisiäni sinä iltana lainkaan?

Jos katkaisen jalkani, joudun sairaslomalle. Jos uuvun, joudun sairaslomalle.  Jos mieleni järkkyy, niin…? . Viran puolesta tekemilläni mielisairaalavierailuillani olen törmännyt moniin jeesuksiin ja jumaliin. Entäs jos sairastunut pappi kokee olevansa enemmän kuin vain pelkkä sananpalvelija? Jos hän mieltää itsensä vaikkapa tuomiopäivän profeetaksi?

Antakaa, lukijat, hyviä vinkkejä! Miten te ratkaisisitte tällaisen ongelman?

83 kommenttia

  • onni aikio sanoo:

    Martti Pentille ! ” Näin on vain mielikuvituksessa ” ? Muistaakseni siinä AC:n kirjassa ” Elämän ikuiset lait ” luki ” Se on mielikuvitus jolla on se suurinvalta maapallolla ” ! Mehän emme tiedä kuinka suuret voimat sen ( mielikuvituksen) taustalta löytyy. Nobelinkomitea löysi v.2006 mikrokosmoksesta yhtä suuria voimia kuin mitä Jumala ja Rakkaus makrokosmoksessa ja Raamatussa. Minä en vain heittäisi tällaisia tietoja ja taitoja non vain paperikoriin !

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Okei, Onni, eiköhän tämä keskustelu nyt ollut tässä? Käytit monta monituista puheenvuoroa asiasta, joka ei pätkääkään liity blogin aiheeseen. En halua enää lukea yhtään kommenttiasi tästä aiheesta. Osuiko ja upposiko myös?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • onni aikio sanoo:

    Kyllä upposi. En halua kiusata sinua tai muita mihin tulokseen tiede on tullut ! Odotin että sanoisit kiitos informaatiosta, mutta sitä en ole edes odottanut. Tarkoitukseni oli vain auttaa sinua, minun kirkossa näistä asoista keskustellaan aina Jumalanpalsveluksen jälkeen … mikä ” kuvakieli ” se uskonto ja raamattu on. Uskonto on ” tunnekieli” ja täynnä ” Kielikuvia ”. Kukaan ei sano ”Ole hiljaa ” vaan haluaa tietää vielä enemmän ! Toivon vaan jatkoa urallasi, tehtävän jonka olet valinnut ja ” Anteeksi että pahoitn sinun mielen !

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121