Munkin opetukset ja kirkollinen arvokriisi

Tapasin viisi vuotta sitten benediktiinimunkki Anselm Grünin hänen benediktiiniluostarissaan, lähellä Würzburgia. Luostari on mainio esimerkki luonnonmukaisesta elämästä: navetan lihakarjan ulosteet käytetään biokaasuksi ja sillä valmistetaan sähköä. Aikaansa paljon yritysmaailmassa käyttänyt munkki sanoi, että Saksan teollisuuden menestys on hyvä esimerkki siitä, että yrityksissä kristillisillä arvoilla on paljon merkitystä.
No, pari vuotta meni ja tuli Volkswagenin päästöskandaali. Ainakin maan tärkeimmän teollisuudenhaaran tärkeimmän yrityksen etiikka osoittautui kulissiksi. Tänä vuonna 2018 on törmätty kristinuskon arvokriisiin. Muilla kirkoilla kuin katolisella kirkolla ei ole käytännössä kansainvälistä keulakuvaa, ”presidenttiä”, joka antaisi lausuntoja ja ruumiillistaisi uskonryhmän elämänarvoja ja -käsityksiä. Mutta katolisella kirkolla on. Tosin pari viikkoa sitten kuultiin kummia.

Carlo Maria Viganò, jolle paavi Benedictus XVI uskoi yhteydenpidon USA:n suureen katoliseen kirkkoon 2016 saakka, nousi nykypaavia vastaan ja vaati tämän eroamista. Häntä itseään ei enää voi erottaa, hän on eläkeiässä ja myös oikeasti eläkkeellä oleva arkkipiispa, jolta kardinaalinhattu jäi vain saamatta. Paavi kieltäytyi vastaamasta Viganòn esittämiin syytöksiin paluumatkallaan Irlannista. ”Lehtimiesten asiantuntemus riittää.”

Myöhemmin, viime sunnuntaina, kaksi paavin edustajaa vastasi kysymyksiin, mutta ne eivät liittyneet Viganòn esittämään syytökseen siitä, että paavi olisi suojellut yhdysvaltalaiskardiniaali Theodore McCarrickia. Sen sijaan puhetta tuli siitä, että paavi oli ollut tyytymätön siihen, kuinka nuntius Viganò oli marssittanut hänen luokseen homohäiden pitämisestä kieltäytyneen virkanaisen Kim Davisin. ”Miksi toit sen naisen minun luokseni?”, paavi oli myöhemmin vihaisena kysynyt. Muttei siksi, että Davisin kultuurisotaa henkivä uhma-asenne valtion viranhaltijana olisi ollut kysymyksen ytimessä, tai kysymys ”pitääkö totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä”. Sen sijaan paavia olivat edustajien mukaan ärsyttäneet Kim Davisin avioerot – jokin henkilökohtainen asia siis, yksilöeettinen. New York Times luonnehti tällaista asennetta naisen elämään ”naiiviksi”.

Onko Viganòn 11-sivuisen kirje paaville petollinen kompa? Jos hän olisi vastannut siihen, hän olisi tavallaan kunnioittanut haastetta ja antanut ymmärtää, että syytteissä on jotakin perää. Hän olisi myöskin ollut ristiriidassa jonkin paavillisen erehtymättömyyden kanssa: toiset eivät voi häntä haastaa, hän voi itse kylläkin tehdä anteeksipyyntöjä ja oikaista kurssia. Vaikka sitten kieltää kuolemanrangaistuksen katekismuksesta. Mutta kun hän ei vastaa, tai ydinkysymys jää arvoitukseksi, syntyy pitkäaikainen uskottavuuskriisi. Katolisen kirkon laaja-alainen uskottavuusongelma henkilöityy silloin häneen.
Viganòn kirje on saattanut olla kokonaan paavinvastaisten voimien etukäteen, huolella masinoima. Pohjatyötä Yhdysvalloissa ja muualla on tehty, että on saatu yli 30 kirkonmiehen nimeä paperiin. Erityisen voimakkaasti on haluttu osoittaa, että paavi on paitsi suojellut McCarrickia, hänen neuvostaan antanut piispanvirkoja ”liberaaleille” piispoille. Siis heille, jotka eivät edusta Trump-Amerikan perinteisiä arvoja: kuolemanrangaistusta, epäluuloa latino-maahanmuuttajia kohtaan tai ympäristöarvojen väheksyntää.
Eräs heistä on Chicagon arkkipiispa, kardinaali Blase J. Cupich. Hän joutui puolestaan tiedotusvälineiden ansaan, kun tv-kanava lainasi hänen lausuntoaan Viganòn kirjeestä tarkoitushakuisesti. ”Paavilla on suurempi agenda, hänen täytyy hoitaa muita asioita, kuten puhua ympäristöstä ja maahanmuuttajien puolustamisesta ja jatkaa kirkon hommia. Me emme uppoa tähän kaninkoloon (”rabbit hole”).” Cupich sanoi tarkoittaneensa syytekirjettä eikä lastensuojelua yleensä ja kirjoitti oikaisun omalle sivulleenkin.
Kirkollinen myrsky on yltynyt ”sisällissodaksi”, sanoi New York Times. Sisällissota on Vatikaanissa, mutta se on varsinkin Yhdysvalloissa. ”Konservatiivien” ja ”liberaalien” jako voi olla keinotekoinen – eihän paavikaan hyväksy aborttia vaan vastustaa sitä aktiivisesti, vaikka on syyttäjien mukaan tällaisen liberaalin kirkon edusmies. Trumpilaisten ja ei-trumpilaisten kiista on sen myötä myös kirkossa nähtävillä. Cupich viittasi paaviin ”latinona, josta ei siksi pidetä”.


Kardinaali Cupich on tällä viikolla joutunut uudestaan pohtimaan hiippakuntansa julkisuuskuvaa, mutta nyt alaistensa takia. Kaksi Chicagosta tullutta katolista pappia jäi kiinni seksiaktista keskellä kirkasta maanantaipäivää autossaan Miami Beachilla. Toisella on ollut virka juuri Chicagon arkkihiippakunnassa, toinen oli elokuisella kesäpappikeikalla, ja molemmat ovat kotoisin Kolumbiasta. Latinopappien kotouttamiseen Chicagoa varten oli luotu muutama vuosi sitten Casa Jesús -ohjelma. Se lopetettiin osallistujien julkisen homoseksuaalisuuden takia. Kuinka ollakaan, USA:han asettunut kolumbialaispappi oli osa sitä. Ja kuinka ollakaan, tämän kesän vaihto-ohjelmassa sama vanhempi pappi oli koordinaattori, nuorempi koordinoitava. Chicagon alueen latinotaustaisia pappeja on kärähtänyt viime vuosina myös lapsipornosta, ja heistä yksi on saanut neljän vuoden tuomion.
Kun kappale periamerikkalaista Miami Vice -skandaalinkäryä yhdistetään jo valmiiksi porisevaan kirkkopoliittiseen myrkkyliemeen, voi vain pohtia mitä tästä jää Jenkkilän kirkkokansan käteen. Vahvistuvatko rasististyyppiset ennakkoluulot latinoita kohtaan? Jatkuuko keskustelu kirkon ”laventelimafiasta” joka järjestää virkoja vain homokavereille? Jatkuvatko Viganòn syytekirjeen sormellaosoittelut Amerikan liberaalipiispoja kohtaan, joita syytetään homojen suosimisesta ja pedofilian peittelystä? Vastaukset näihin kaikkiin ovat varmaan ”kyllä”.
Yhtään paremmin eivät asiat mene paavin omassa kotimaassa. Kuten kuvitella saattoi, senaatin aborttiäänestyksessä voittanut, paavin ”natsi”-kommenteillaan tukema ei-ryhmittymä sai kirkon kannalta Pyrrhoksen voiton. Kirkon ajama tiukka aborttikanta liittyy ihmisten mielissä kaikkeen siihen, mitä nykypaavi arkkipiispa Bergoglion roolissa teki. Hän oli silloinkin poliittinen toimija: Bergoglio vastusti tasa-arvoista avioliittolakia, tosin huonolla menestyksellä. Hän halusi saada katolisen kirkon normit yhteiskunnan normeiksi.

Kuten kirjassaan ”Ist die Kirche noch zu retten?” Hans Küng huomautti 2011, jokaisen piispan on viime vuosikymmeninä ollut tunnustauduttava kirkolliseen yhteiskuntaetiikkaan, joka de facto on ollut kansan mielessä sukupuolietiikkaa. Viimeiset 50 vuotta katolista kirkkokansaa ovatkin hiertäneet lukuisat tiukat kannanotot, tiukimpana ehkäisyn kieltänyt kiertokirje Humanae vitae tasan 50 vuotta sitten. Näitä ehkäisyn, abortin, avioeron, homouden, masturbaation ym. kieltäneitä dogmeja Johannes Paavali II:n pitkä virkakausi muuten betonoi myös katekismuksessa käsitykseksi siitä, mitä kirkko ajattelee (ja kansa ei).
Aborttiäänestyksen äärellä senaatin pihalla valvoi myös ”vihreä” kirkkokansa – he, jotka eivät pitäneet värinään Argentiinan lipun taivaansineä vaan vihreää. Kerrotaan, kuinka nykyisin yliopistoistalähtevät neitsyt Marian patsaat. Patsaan paikalle on tullut jopa – vihreä liina. Buenos Airesin senaatintorin yössä jaettiin jo 1300 eroa kirkosta -kaavaketta, joilla henkilö voi saada tietonsa poistettua kirkon rekistereistä. Lomake tarvitaan, mutta sitä jaetaan jo 24 paikassa. Kirkosta eroaminen on suosittu puheenaihe Argentiinassa, kertoo El País -lehden kolumnisti Ernesto Tenembaum sivaltavassa kirjoituksessaan.
Tenembaum on ruoskinut paavia jo aiemmin siitä, että ”profeettana oleminen omassa maassa maksaa”. Paavi sai keväällä Argentiinan piispat vastustamaan aborttia, ja hän vertasi itse abortin tekemistä natsien eugeniikkaan. Se, mistä hän ei puhunut mutta Tenembaum (21.6.) puhui, olivat 45 000 argentiinalaisnaista, joita vuosittain hoidetaan huonosti tehdyn abortin komplikaatioista. Maassa suoritetaan arvioiden mukaan 500 000 laitonta aborttia vuodessa. Tätä ei mainitse maamme ulkoministeri Argentiinalle hurratessaan – hänelle on tärkeämpää Vatikaani-dogman puolustaminen kuin se ennakkoluulo, jonka toiminta väistämättä heittää maamme katolilaisten niskaan.
Tenembaumin uusi kolumni (29.8.) katsoo, että Franciscus ei ole profeetta omalla maallaan lainkaan. Nuo kirkostaeroamiskaavakkeet kertovat siitä. Argentiinalaisen tv-koomikon vitsailu homolapsien psykiatrihoidosta heti epäonnistuneen lentokonehaastattelun jälkeen kertoo siitä myös. Samoin sitä viestii se, ettei maailman ensimmäinen latinopaavi ole käynyt ”habemus papam” jälkeen kertaakaan omassa maassaan. Itse asiassa hän on lentänyt Argentiinan ilmatilassa kaksi kertaa – laskeutumatta. Niin, ja hän on käynyt jokaisessa Argentiinan naapurimaassa, ei kuitenkaan Uruguayssa, johon muuten Buenos Airesista on kaikkein lyhin matka.
Argentiinassa on argentiino-paavin toiminnan tuloksena, näin Tenembaum, kaksi uskonnollista keskustelunaihetta ylitse muiden. Toinen koskee sitä, kuinka yksilö voi toteuttaa ”luopumuksen” (apostasia) eli eron kirkosta, toinen taas sitä, kuinka kirkko voitaisiin erottaa valtiosta. CAEL-järjestö (Coalición Argentina por un Estado Laico) on noussut ajamaan laïcisme-agendaa lambda-tunnuksin ja juristien tuella. BBC Brasil -kanavalla on juttu siitä, mikä saa argentiinalaiset eroamaan kirkosta. Vastaukset ovat dramaattisia: ”Kirkko ei tee mitään pedofilian kitkemiseksi. Kirkko vastustaa sateenkaarikansaa. Kirkko vastustaa kondomien käyttöä. Paavi ehdottaa psykiatria homolapsille.” Myös 63-vuotias Silvia Mollo on kuulunut katoliseen kirkkoon pienestä pitäen ja konfirmoitu. ”Emme voi enää hyväksyä näitä hyväksikäyttöjä ja katsoa, ettei kirkon johto tee mitään”, hän sanoo, mutta ”viimeinen pisara oli aborttikeskustelu”. https://www.bbc.com/portuguese/internacional-45325614
Paavi ei ole todellakaan profeetta omalla maallaan. Hänen maassaan erotaan kirkosta, kuten on erottu koko alkuvuosi Chilessä. Kirkon perälauta vuotaa, mutta veneenheiluttajia tuntuu silti riittävän?

    • Aamusatu: Kun ajattelee Raamatussa kerrottua Paratiisi-kertomusta, ja sitä mitä tapahtui sen jälkeen kun ihminen oli syönyt Hyvän ja Pahan tiedon puusta Pahan tiedon hedelmää, niin tuon tapahtuman seurauksena hänen tietoisuutensa heräsi ja irtosi Jumalasta ja vajosi luonnon säälimättömään ja veriseen olemassaolon taisteluun, jota hän historiansa kuluessa tulisi pitämään todellisempana kuin Hyvyyden maailmaa, josta hän oli kotoisin. Voisi kuvitella, että tuon tapahtumasarjan jälkeen paratiisiin jäänyt ihmisen Hyvän ja Pahan tiedon pesäpuukin itki.

      Tapahtuma ei kuulunut Kaikkein korkeimman Luojan luomissuunnitelmaan, mutta aiheuttaja oli kuitenkin ihmisen yläpuolella ollut henkisen maailman edustaja, joka ei hyväksynyt ihmisen olemassaoloa. Että Kaikkein korkein Luoja voisi pelastaa ihmiskunnan syntiinlankeemukseksi sanotun vajoamisen aiheuttamilta seurauksilta, hän syntyi ihmiseksi ihmisten maailmaan ja kärsi ihmisenä ristinkuoleman ja tuli Kristukseksi, joka ”kuolemalla kuoleman voitti”. Hänen voimallaan ja johdollaan ihmiskunta toipuu halutessaan hyvin hitaasti etenevässä kulttuurievoluutioksi sanotussa kehityksessään Hyvän ja Pahan tiedon puun Pahan tiedon hedelmän aiheuttamasta tuhosta.

  1. On siis nähtävä Raamatun oman ilmoituksen mukaan niin, että Adam lankesi syntiin, josta olemme kaikki tulleet osalliseksi ja jonka seurauksesta myös kaikki kuolemme. (kaikki siis syntyvät kuoleman ruumiiseen ja vastasyntynytkin saattaa kuolla heti ensi henkäyksen vedettyään, juuri tämän synnin tähden, vaikka ei ole tehnyt mitään hyvää eikä pahaa.) Maailmaan lihan kautta syntyneissä, ei siis ole yhden yhtä vanhurskasta, koska kaikki kuolevat.
    ​Perisynnin (tai alkusynti, engl. ”Original sin”) tähden me siis kuolemme ja olemme Jumalan kirkkautta ja vanhurskautta vailla. Paratiisissa, me olimme kuin jumalat, ilman syntiä ja kuolemaa. Nyt olemme syntiset Adamin lankeemuksen tähden.

    Juuri siinä on kuitenkin Jumalan vanhurskaus ja Rakkaus ilmestynyt, että Hän on lähettänyt pelastuksensa maailmaan, että uskoisimme Hänen Poikansa Sanat ja saisimme Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta takaisin Elämän, (uudelleensyntymässä). Kristus on Iankaikkisen Elämän Lähde, niille jotka uskovat.

    Ei Jumalassa ole vääryyttä, eikä Jumala tee väärin, sillä Hän sanoi, älkää syökö siitä puusta josta kielsin, tai te kuolemalla kuolette. Ihminen petettiin valheella, sillä valehtelija sanoi: ”Ette suinkaan kuole” ja niin ihminen uskoi valheen ja näin synti valtasi ihmisen ja ihmisestä tuli kuoleva olento.

    Ihmiselle on tapahtunut jotain peruuttamatonta ja sen seuraukset näkyvät maailmassa ja kuolema edelleen hallitsee niitä, jotka eivät usko. Uskon kautta me saamme Elämän, mutta ne, jotka eivät usko ovat kuolleita ja he pitävät pimeyttä valkeutena, sen tähden heidän syntinsä pysyy.
    Ei Jumala ole kuolleitten Jumala, vaan Elävien. Eläville Hän sanoo: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä”

    Älkäämme olko Kainin kaltaisia, joka ei kestänyt sitä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman uskosta, eikä teoista, kuten Kain ajatteli, sillä kuvitteli voivansa täyttää vanhurskauden itse.

    Jumala sanoi: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?
    Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
    Kain suuttui Jumalalle ja tappoi Abelin, koska ei uskonut, että Jumalalle ei kelpaa ihmisen omat teot sovitukseksi synnistä. Jumala oli määrännyt virheettömän karitsan syntiuhriksi, mutta se ei sopinut Kainille.

    Abel taas uskoi Jumalan sanan ja siten tunnusti Jumalan vanhurskauden ja sai sovituksen Jumalan lupauksen mukaan.

    Tämä lupaus Pelastuksesta on Voimassa, niin kauan kuin sanotaan : ”Tänä päivänä.”
    Elämän Tie on kerran Avattu Golgatalle ja sen näkevät maailmassa kaikki, mutta kuka kuulee saarnamme?

    Kuka voi Pelastua Elämään kuolleista?

    Elämä on Hänessä ja ilman Häntä ei ole Elämää.

  2. seppo heinola :“Korkeimman suusta eikö muodostu sekä hyvä että tuo paha” sanoo Raamattu!

    Onko niin, että geenien ja kromosomien näkyvien aineellisten yksityiskohtien varaan rakennettu maailmankuva saa aikaan rautakautisen jumalakuvan ja sen ajan mukaiset valitusvirret? Eikö vähitellen kannattaisi siirtyä ajattelemaan sitä aikaa, kun se Korkein syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle ja teki konkreettisesti ihmiskunnalle selväksi, mikä hänen tahtonsa on.

  3. Seppo, on totta, että Raamattu tuo esiin Jumalan salatun puolen.

    ”Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.
    Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.
    Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ”Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!”
    Voi sitä, joka sanoo isälleen: ”Mitä sinä kelpaat siittämään?” ja äidilleen: ”Mitä sinä kelpaat synnyttämään?”
    Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.” Jes.45

    Seppo, eikö Luoja saa tehdä luoduilleen miten haluaa? Olemmeko me ymmärtäneet oikein kaiken minkä tekee? Loukkaako meitä se, että Jumala tekee mitä tahtoo? Eikö Hän ole kuitenkin lähettänyt Poikansa meitä pelastamaan? Sekö loukkaa, että pelastaa ne, jotka uskovat Häneen, jonka on lähettänyt? Meidänkö tahdon ja valinnan mukaan Jumalan pitäisi pelastaa? Mitä sanomme jos ei pelasta ketään, vaan hukuttaa kaikki?

    Ei kukaan ole saanut valita syntymäänsä, eikä syyllisyys tule syntymän kautta, vaan lainrikkomisen kautta.

    Syyllisyys ja synti ovat eri käsitteet. Synti on se minkä tähden me kuolemme, syyllisyys taas on taakka mitä kannamme, koska synti on kietonut meidät, koska olemme rikkoneet Jumalan Sanaa ja tahtoa vastaan.​

    On synti, joka on kuolemaksi ja syntiä joka ei ole kuolemaksi. Me synnymme kuoleman alle, mutta emme sitä luonnostamme ymmärrä, sen tähden annettiin laki, että meidän synti paljastuisi, me näet rikomme Jumalan tahtoa vastaan luonnostaan ja käskysanan (laki) seurauksesta syntimme herää ja tiedämme olevamme syntisiä.
    Paavali sanoo, että laki lisättiin jälkeenpäin rikkomusten paljouden tähden.

    Lain kautta tulee synnin tunto, jonka kautta syyllisyys saa meissä vallan ja syyllisyydestämme tulee meille raskas taakka, jota häpeämme ja salaamme jos mahdollista, niin loppuun saakka. Syyllisyys on raskas taakka.
    Juuri sen tähden Jumala lähetti Poikansa maailmaan, että murheen ja syyllisyyden murtamat saisivat sovituksen Sanan Kristuksessa. Jumala sanoi: Tämä on Minun rakas Poikani kuulkaa Häntä”

    Hänessä on anteeksianto ja Elämä.

    Jumala teki Vanhurskauden Kristuksessa sovittamalla synnin. Armosta, Hän Pelastaa ihmisen, ei ihmisen tekojen ja valintojen kautta. Sanansa (Kristus) kautta Hän Pelastaa ihmisen.

    Ja kuten Tuula ilmaisi; olisi vähitellen aika Kristittyjenkin katsoa yksin Kristukseen, sillä se on Jumalan tahto.
    Jumala on jo aikaa sitten hyväksynyt meidän syömiset ja juomiset ja kaikki mistä sanotaan: Älä koske älä maista, älä te, tee niin ja näin… ne ovat turhia. Ainoa mikä merkitsee on Jumalan Rakkauden kautta vaikuttava usko.

    Jos meillä on usko Kristukseen, niin se ei anna meidän olla toimettomia, vaan kaiken me teemme sen mukaan, minkä Jumalan Henki meissä vaikuttaa. Lihan teot ovat edelleen ilmeisiä, mutta emme katso niihin. Emme vaella lihan mukaan elääksemme, vaan Hengen mukaan, joka on Rakkaus. Armo ja Totuus.

    Jumala on Henki.

  4. Ismo Malinen, esitämäni kysmys ei saa puhetulvassasi ja selityksessäsi vastausta.Koska lapsi ei ole syyllinen Adamin syntiin ei hän ole vastuussa myöskään Adamsita johtuvasta p e r i syntisyydestään ja lapsen lähtökohtainen helvettiin laittaminen on minusta yksinkertaisen arkilogiikan mukan epäreilua. Muta Jumala on siis myös Raamatun mukaan paha ja saa siis olla epäoikeudenmiukainenkin eli epävanhurskas koskapasa tehdä’ tekemilleen mitä tahtoo?

    • seppo heinola :”Koska lapsi ei ole syyllinen Adamin syntiin ei hän ole vastuussa myöskään Adamsita johtuvasta p e r i syntisyydestään ja lapsen lähtökohtainen helvettiin laittaminen on minusta yksinkertaisen arkilogiikan mukan epäreilua.”

      Olen samaa mieltä. Lapsi syntyy sellaiseen kehoon kuin geneettinen perimä tai vanhemman ilmaisun mukaisesti ”perisynti” on hänelle mahdollistanut. Oman uskoni mukaan hän on perinyt kehonsa geneettisine ominaisuuksineen vanhemmiltaan, mutta vasta syntymän jälkeen ensimmäisen hengenvedon myötä hän saa hänestä varsinaisesti ihmisen tekevän minän: ”minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.”

      Fyysinen ruumis voi olla minkälainen tahansa ja estää vajavaisuuksillaan minuuden näkyvät ilmennykset , mutta siihen syntynyt ”minuus” on tasan samaa laatua ja yhtä ihmisarvoinen kuin muutkin ihmiset eikä häntä ”laiteta helvettiin” sellaisten ominaisuuksien vuoksi, joille hän ei mitään voinut.

  5. Seppo, onko meillä todella syytä tutkia Jumalan salattua tahtoa, jos Jumala on sen meiltä salannut?
    Sanoohan meille: ”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” 5.Moos.27 (lue koko luku) siinä Ihmetellään, miksi Jumala kohtelee epäjumalan palvojia kovalla kädellä.

    Onko Jumalassa vääryyttä? Onko se vääryyttä, että Pelastaa ihmisen? Jumalan tahtoa on tarkasteltava Kristuksesta käsin, ei siitä käsin, että kaikki eivät pelastu. Meidän ei ole annettu tietää kuka on kadotettu, eikä se kuulu meille, meidän kuuluu julistaa Evankeliumia kaikille ehdoitta, se on annettu meille ja kaikille lapsille.

    Jumala tosiaan, tekee mitä tahtoo, mutta juuri Kristuksessa on ilmoitettu Rakkautensa meitä kohtaan. Jokainen ihminen syntyy tänne Jumalan tekona ja kuolee myös. Miksi? Siinä on kysymys, johon ei ole vastausta.
    Siis voimme uskoa, että Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Uskommeko sen?

    ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Joh.1:29

  6. Mistä tiedät, mitä tapahtuu kun ihminen kuolee? Kaikkihan nouseva ylös, myös ne ihmiset, jotka kieltävät Jumalan, entä, ne jotka eivät ole Jumalasta mitään kuulleet, miten heille käy? Oletko ollut paikalla, kun olet heittämässä lapsia helvettiin? Jumalahan on ilmoittanut pelastavansa ihmisen Kristuksessa. Hän asettanut kaikki synnin alle, että voisi kaikkia Armahtaa. Mitä jos on pelastava sellaisenkin, josta me emme ikinä voisi uskoa, että pelastuu?

    Jumalan salaisuus on ja pysyy meille salaisuutena. Kristitty tyytyy Jumalan tahtoon. Itse uskon, että KAIKKI on Jumalan käsissä. Elämä ja kuolema. Jos minulle tapahtuu Jumalan tahto, niin olen mitä parhaissa mahdollisissa käsissä, käy minulle sitten miten hyvänsä. Tällaisenani palvelen Jumalaa kiittäen.

    ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
    ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”.
    Olkaa raittiit, (Sanassa puhtaat) valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. ”
    Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
    1.Piet.5

  7. Ismo malinen, minä en tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu enkä minä ole mitään väittämässä enkä m i n ä ole siis heittämässä ketään minnekään. Todennäköisesti haihdumme olemattomiin,sillä kreikan kadotus katakrino käsitteen yksi merkitys on juuri tuo annihilaatiuo.. Minä puhun vain siitä,mitä kristinuskossa on opetettu ja ainakin joidenkin toimesta yhä opetetaan. Ilman Jumalan yksin antamaa uskonlahjaa kaikki jouuvat kadotukseen.

    Minun henkilökohtainen Jumalani on on kaikialla ja kaikessa koska Hän on Kaikki mitä on ollut ja on ja on tuleva. Tämä on ns. panenteistinen jumalakäsitys. Kun kuolemme sulaudumme mahdollisesti takaisin tähän kaikeuteen kuin vesipisara sulautuu vatamereen ja menettää yksilöllisyytensä.

    Kristillinen oppi armosta ratkaisemattomaan syyllisyysdilemmaan on ahdistuneelle ihmiselle hyvä ja toimiva ja se on auttanut monia. Ongelma on siinä,että perisyntiopissa kaikki halutaan ahdistaa syyllistää pelkän syntymän perusteella.

Raunu Jukka
Raunu Jukka
Kirjoittaja on pappi, joka on väitellyt Latinalaisen Amerikan katolisesta teologiasta.