Tapasin viisi vuotta sitten benediktiinimunkki Anselm Grünin hänen benediktiiniluostarissaan, lähellä Würzburgia. Luostari on mainio esimerkki luonnonmukaisesta elämästä: navetan lihakarjan ulosteet käytetään biokaasuksi ja sillä valmistetaan sähköä. Aikaansa paljon yritysmaailmassa käyttänyt munkki sanoi, että Saksan teollisuuden menestys on hyvä esimerkki siitä, että yrityksissä kristillisillä arvoilla on paljon merkitystä.
No, pari vuotta meni ja tuli Volkswagenin päästöskandaali. Ainakin maan tärkeimmän teollisuudenhaaran tärkeimmän yrityksen etiikka osoittautui kulissiksi. Tänä vuonna 2018 on törmätty kristinuskon arvokriisiin. Muilla kirkoilla kuin katolisella kirkolla ei ole käytännössä kansainvälistä keulakuvaa, ”presidenttiä”, joka antaisi lausuntoja ja ruumiillistaisi uskonryhmän elämänarvoja ja -käsityksiä. Mutta katolisella kirkolla on. Tosin pari viikkoa sitten kuultiin kummia.
Carlo Maria Viganò, jolle paavi Benedictus XVI uskoi yhteydenpidon USA:n suureen katoliseen kirkkoon 2016 saakka, nousi nykypaavia vastaan ja vaati tämän eroamista. Häntä itseään ei enää voi erottaa, hän on eläkeiässä ja myös oikeasti eläkkeellä oleva arkkipiispa, jolta kardinaalinhattu jäi vain saamatta. Paavi kieltäytyi vastaamasta Viganòn esittämiin syytöksiin paluumatkallaan Irlannista. ”Lehtimiesten asiantuntemus riittää.”
Myöhemmin, viime sunnuntaina, kaksi paavin edustajaa vastasi kysymyksiin, mutta ne eivät liittyneet Viganòn esittämään syytökseen siitä, että paavi olisi suojellut yhdysvaltalaiskardiniaali Theodore McCarrickia. Sen sijaan puhetta tuli siitä, että paavi oli ollut tyytymätön siihen, kuinka nuntius Viganò oli marssittanut hänen luokseen homohäiden pitämisestä kieltäytyneen virkanaisen Kim Davisin. ”Miksi toit sen naisen minun luokseni?”, paavi oli myöhemmin vihaisena kysynyt. Muttei siksi, että Davisin kultuurisotaa henkivä uhma-asenne valtion viranhaltijana olisi ollut kysymyksen ytimessä, tai kysymys ”pitääkö totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä”. Sen sijaan paavia olivat edustajien mukaan ärsyttäneet Kim Davisin avioerot – jokin henkilökohtainen asia siis, yksilöeettinen. New York Times luonnehti tällaista asennetta naisen elämään ”naiiviksi”.
Onko Viganòn 11-sivuisen kirje paaville petollinen kompa? Jos hän olisi vastannut siihen, hän olisi tavallaan kunnioittanut haastetta ja antanut ymmärtää, että syytteissä on jotakin perää. Hän olisi myöskin ollut ristiriidassa jonkin paavillisen erehtymättömyyden kanssa: toiset eivät voi häntä haastaa, hän voi itse kylläkin tehdä anteeksipyyntöjä ja oikaista kurssia. Vaikka sitten kieltää kuolemanrangaistuksen katekismuksesta. Mutta kun hän ei vastaa, tai ydinkysymys jää arvoitukseksi, syntyy pitkäaikainen uskottavuuskriisi. Katolisen kirkon laaja-alainen uskottavuusongelma henkilöityy silloin häneen.
Viganòn kirje on saattanut olla kokonaan paavinvastaisten voimien etukäteen, huolella masinoima. Pohjatyötä Yhdysvalloissa ja muualla on tehty, että on saatu yli 30 kirkonmiehen nimeä paperiin. Erityisen voimakkaasti on haluttu osoittaa, että paavi on paitsi suojellut McCarrickia, hänen neuvostaan antanut piispanvirkoja ”liberaaleille” piispoille. Siis heille, jotka eivät edusta Trump-Amerikan perinteisiä arvoja: kuolemanrangaistusta, epäluuloa latino-maahanmuuttajia kohtaan tai ympäristöarvojen väheksyntää.
Eräs heistä on Chicagon arkkipiispa, kardinaali Blase J. Cupich. Hän joutui puolestaan tiedotusvälineiden ansaan, kun tv-kanava lainasi hänen lausuntoaan Viganòn kirjeestä tarkoitushakuisesti. ”Paavilla on suurempi agenda, hänen täytyy hoitaa muita asioita, kuten puhua ympäristöstä ja maahanmuuttajien puolustamisesta ja jatkaa kirkon hommia. Me emme uppoa tähän kaninkoloon (”rabbit hole”).” Cupich sanoi tarkoittaneensa syytekirjettä eikä lastensuojelua yleensä ja kirjoitti oikaisun omalle sivulleenkin.
Kirkollinen myrsky on yltynyt ”sisällissodaksi”, sanoi New York Times. Sisällissota on Vatikaanissa, mutta se on varsinkin Yhdysvalloissa. ”Konservatiivien” ja ”liberaalien” jako voi olla keinotekoinen – eihän paavikaan hyväksy aborttia vaan vastustaa sitä aktiivisesti, vaikka on syyttäjien mukaan tällaisen liberaalin kirkon edusmies. Trumpilaisten ja ei-trumpilaisten kiista on sen myötä myös kirkossa nähtävillä. Cupich viittasi paaviin ”latinona, josta ei siksi pidetä”.
Kardinaali Cupich on tällä viikolla joutunut uudestaan pohtimaan hiippakuntansa julkisuuskuvaa, mutta nyt alaistensa takia. Kaksi Chicagosta tullutta katolista pappia jäi kiinni seksiaktista keskellä kirkasta maanantaipäivää autossaan Miami Beachilla. Toisella on ollut virka juuri Chicagon arkkihiippakunnassa, toinen oli elokuisella kesäpappikeikalla, ja molemmat ovat kotoisin Kolumbiasta. Latinopappien kotouttamiseen Chicagoa varten oli luotu muutama vuosi sitten Casa Jesús -ohjelma. Se lopetettiin osallistujien julkisen homoseksuaalisuuden takia. Kuinka ollakaan, USA:han asettunut kolumbialaispappi oli osa sitä. Ja kuinka ollakaan, tämän kesän vaihto-ohjelmassa sama vanhempi pappi oli koordinaattori, nuorempi koordinoitava. Chicagon alueen latinotaustaisia pappeja on kärähtänyt viime vuosina myös lapsipornosta, ja heistä yksi on saanut neljän vuoden tuomion.
Kun kappale periamerikkalaista Miami Vice -skandaalinkäryä yhdistetään jo valmiiksi porisevaan kirkkopoliittiseen myrkkyliemeen, voi vain pohtia mitä tästä jää Jenkkilän kirkkokansan käteen. Vahvistuvatko rasististyyppiset ennakkoluulot latinoita kohtaan? Jatkuuko keskustelu kirkon ”laventelimafiasta” joka järjestää virkoja vain homokavereille? Jatkuvatko Viganòn syytekirjeen sormellaosoittelut Amerikan liberaalipiispoja kohtaan, joita syytetään homojen suosimisesta ja pedofilian peittelystä? Vastaukset näihin kaikkiin ovat varmaan ”kyllä”.
Yhtään paremmin eivät asiat mene paavin omassa kotimaassa. Kuten kuvitella saattoi, senaatin aborttiäänestyksessä voittanut, paavin ”natsi”-kommenteillaan tukema ei-ryhmittymä sai kirkon kannalta Pyrrhoksen voiton. Kirkon ajama tiukka aborttikanta liittyy ihmisten mielissä kaikkeen siihen, mitä nykypaavi arkkipiispa Bergoglion roolissa teki. Hän oli silloinkin poliittinen toimija: Bergoglio vastusti tasa-arvoista avioliittolakia, tosin huonolla menestyksellä. Hän halusi saada katolisen kirkon normit yhteiskunnan normeiksi.
Kuten kirjassaan ”Ist die Kirche noch zu retten?” Hans Küng huomautti 2011, jokaisen piispan on viime vuosikymmeninä ollut tunnustauduttava kirkolliseen yhteiskuntaetiikkaan, joka de facto on ollut kansan mielessä sukupuolietiikkaa. Viimeiset 50 vuotta katolista kirkkokansaa ovatkin hiertäneet lukuisat tiukat kannanotot, tiukimpana ehkäisyn kieltänyt kiertokirje Humanae vitae tasan 50 vuotta sitten. Näitä ehkäisyn, abortin, avioeron, homouden, masturbaation ym. kieltäneitä dogmeja Johannes Paavali II:n pitkä virkakausi muuten betonoi myös katekismuksessa käsitykseksi siitä, mitä kirkko ajattelee (ja kansa ei).
Aborttiäänestyksen äärellä senaatin pihalla valvoi myös ”vihreä” kirkkokansa – he, jotka eivät pitäneet värinään Argentiinan lipun taivaansineä vaan vihreää. Kerrotaan, kuinka nykyisin yliopistoistalähtevät neitsyt Marian patsaat. Patsaan paikalle on tullut jopa – vihreä liina. Buenos Airesin senaatintorin yössä jaettiin jo 1300 eroa kirkosta -kaavaketta, joilla henkilö voi saada tietonsa poistettua kirkon rekistereistä. Lomake tarvitaan, mutta sitä jaetaan jo 24 paikassa. Kirkosta eroaminen on suosittu puheenaihe Argentiinassa, kertoo El País -lehden kolumnisti Ernesto Tenembaum sivaltavassa kirjoituksessaan.
Tenembaum on ruoskinut paavia jo aiemmin siitä, että ”profeettana oleminen omassa maassa maksaa”. Paavi sai keväällä Argentiinan piispat vastustamaan aborttia, ja hän vertasi itse abortin tekemistä natsien eugeniikkaan. Se, mistä hän ei puhunut mutta Tenembaum (21.6.) puhui, olivat 45 000 argentiinalaisnaista, joita vuosittain hoidetaan huonosti tehdyn abortin komplikaatioista. Maassa suoritetaan arvioiden mukaan 500 000 laitonta aborttia vuodessa. Tätä ei mainitse maamme ulkoministeri Argentiinalle hurratessaan – hänelle on tärkeämpää Vatikaani-dogman puolustaminen kuin se ennakkoluulo, jonka toiminta väistämättä heittää maamme katolilaisten niskaan.
Tenembaumin uusi kolumni (29.8.) katsoo, että Franciscus ei ole profeetta omalla maallaan lainkaan. Nuo kirkostaeroamiskaavakkeet kertovat siitä. Argentiinalaisen tv-koomikon vitsailu homolapsien psykiatrihoidosta heti epäonnistuneen lentokonehaastattelun jälkeen kertoo siitä myös. Samoin sitä viestii se, ettei maailman ensimmäinen latinopaavi ole käynyt ”habemus papam” jälkeen kertaakaan omassa maassaan. Itse asiassa hän on lentänyt Argentiinan ilmatilassa kaksi kertaa – laskeutumatta. Niin, ja hän on käynyt jokaisessa Argentiinan naapurimaassa, ei kuitenkaan Uruguayssa, johon muuten Buenos Airesista on kaikkein lyhin matka.
Argentiinassa on argentiino-paavin toiminnan tuloksena, näin Tenembaum, kaksi uskonnollista keskustelunaihetta ylitse muiden. Toinen koskee sitä, kuinka yksilö voi toteuttaa ”luopumuksen” (apostasia) eli eron kirkosta, toinen taas sitä, kuinka kirkko voitaisiin erottaa valtiosta. CAEL-järjestö (Coalición Argentina por un Estado Laico) on noussut ajamaan laïcisme-agendaa lambda-tunnuksin ja juristien tuella. BBC Brasil -kanavalla on juttu siitä, mikä saa argentiinalaiset eroamaan kirkosta. Vastaukset ovat dramaattisia: ”Kirkko ei tee mitään pedofilian kitkemiseksi. Kirkko vastustaa sateenkaarikansaa. Kirkko vastustaa kondomien käyttöä. Paavi ehdottaa psykiatria homolapsille.” Myös 63-vuotias Silvia Mollo on kuulunut katoliseen kirkkoon pienestä pitäen ja konfirmoitu. ”Emme voi enää hyväksyä näitä hyväksikäyttöjä ja katsoa, ettei kirkon johto tee mitään”, hän sanoo, mutta ”viimeinen pisara oli aborttikeskustelu”. https://www.bbc.com/portuguese/internacional-45325614
Paavi ei ole todellakaan profeetta omalla maallaan. Hänen maassaan erotaan kirkosta, kuten on erottu koko alkuvuosi Chilessä. Kirkon perälauta vuotaa, mutta veneenheiluttajia tuntuu silti riittävän?
Minusta järjestyslaki ja muu lainsäädäntö riittää turvaamaan yhteiskuntarauhan. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan – lainsäädäntö riittää turvaamaan uskonnollisten ryhmien ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet.
Tämä laki kuuluu siihen maailmanaikaan jolloin yhteiskuntarauhaa ylläpidettiin kirkkokurin jne. avulla ja ihmisiä vaadittiin kunnioittamaan esivaltaa koska Jumala sanoo niin. Jumalan, kirkon ja esivallan pyhyys kulkivat käsi kädessä eikä niitä sopinut kyseenalaistaa.
Suomi on pohjoismaista ainoa maa, joka edelleen soveltaa julkiseen pilkkaamiseen uskonrauhapykälää.
Sari Roman-Lagerspetz :”Suomi on pohjoismaista ainoa maa, joka edelleen soveltaa julkiseen pilkkaamiseen uskonrauhapykälää.”
Ja auta armias, jos ei soveltaisi. Suomi on maailmanmaista ainoa ml. pohjoismaat, joka on jättänyt voimassaolevaan kansainväliseen rauhansopimukseen voimaan viime sodissa maata puolustaneita koskevat kollektiiviset syytökset ihmiskunnan pahimmista koskaan vanhenemattomista rikoksista, joita yksikään kansainvälinen sotarikostuomioistuin ei ole langettanut, ml. 1918 punaorvoksi jääneen ortodoksi- isoäitini vanhin poika, joka 10-vuotiaana oli karjalaisessa kotikylässään lapsiryhmässä, jota kohti venäläiskone avasi tulen ja josta tuli isäni.
Perheen vanhimpana lapsena hän sodan vuoksi otti 12-vuotiaana vastuun perheestä ja kun rauha tuli, hän halusi lukea opettajaksi ja pyrki seminaariin, johon hänet hyväksyttiinkin, mutta joutui perheen 1937 menetetylle alueelle jääneen yrityksen laajennusinvestointiin ottaman ulkomaisen velan vuoksi luopumaan unelmistaan ja tekemään työtä vuorotta kuten muutkin perheen jäsenet tekivät.
Hänestä tehtiin yrittäjäperheen jäsenenä julkisuudessa ”riistoporvari” ja kun hän halusi puolustaa evakkojen oikeuksia ja oli perustamassa mm. kahta Karjala-seuraa ja hommaamassa sodan jälkeiselle kotiseudulleen Karjalaan jääneiden muistomerkkiä, myös ”natsi”. Silloiset kunnallisen vallan käyttäjät olivat varoitelleet, että koko kunnalle tulee tuon muistomerkin seurauksena ikävyyksiä, mutta ei hän siitä välittänyt. Se mistä hän oli pahoillaan, olivat radio-ohjelmat, joissa heitä jatkuvasti julkisesti mustamaalattiin.
Laki uskonrauhan rikkomisesta tulisi säilyttää nykyisellään, on aivan relevantti näkemys.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo perusteli asiaa taannoisessa TV-ohjelmassa (olikohan se A-studio tai A-talk?) perusteellisen järkevästi.
Sananvapauden ydin on oikeus arvostella hallitusta pelkäämättä joutuvansa rangaistustoimien tai muun painostuksen kohteeksi. Kysymys siitä, missä kulkee sallitun ja kielletyn raja uskonnonvastaisen propagandan levittämisessä on pikemminkin kunnianloukkaukseen verrattava asia. Uskonnollisten yhteisöjen tulee nauttia samanlaista lain suojaa kuin muidenkin yhteisöjen. Yksilölliseen vakaumukseen kohdistuva herjaus on rinnastettavissa ihmisen pilkkaamisen esim. vammaisuuden tai etnisen alkuperän perusteella.
Miksi joku haluaa pilkata toisen uskoa? Niin kauan kuin sellaista ilmenee, on syytä olla myös laki joka suojelee.
Jos tauti on hävinnyt, niin lopetetaan rokotukset turhina, niinkö?
Maailmassa vainotaan ja tapetaan edelleen ihmisiä uskonsa tähden. Eikö se kosketa meitä? Maailma voi muuttua hyvin nopeasti ja isorokko voi levitä kuin kulo.
Kristillistä uskoa on suojeltava kaikkialla ja kaikin keinoin, se on rauhan lähde, kaikkialla.
Ismo,
maailmassa tosiaan tapetaan ihmisiä uskonsa tähden. Ja myös poliittisten mielipiteiden tähden. Usein tappajat ovat toisen uskonnon/ maailmankatsomuksen /poliittisen ideologian edustajia, jotka perustelevat tappamista sillä, että heidän pyhäksi tai totuudeksi kokemaansa asiaa on pilkattu.
Mielestäni demokraattisessa yhteiskunnassa ei tule suojella aatteita (uskontoja, maailmankatsomuksia, poliittisia ideologioita jne.) vaan ihmisiä. Uskonnollisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten tulee sen sijaan nauttia samaa lain suojaa kuin muitakin aatteita kannattavat ihmiset (mm. poliittisten ideologioiden kannattajat). Kansanryhmää vastaan kiihottamisen lainsäädännössä on kysymys juuri tästä.
Demokraattinen yhteiskunta perustuu siihen, että ideologioista pitää saada keskustella kriittisesti ja julkisesti. Uskonnot ovat merkittäviä vaikuttajia yhteiskunnassa, eikä ole hyvä, että niitä suojellaan kritiikiltä sen enempää kuin muitakaan maailmankatsomuksia (esim. poliittisia näkemyksiä).
Sari Roman-Lagerspetz :”Uskonnot ovat merkittäviä vaikuttajia yhteiskunnassa, eikä ole hyvä, että niitä suojellaan kritiikiltä sen enempää kuin muitakaan maailmankatsomuksia (esim. poliittisia näkemyksiä).”
Miten sisäisten kokemustensa mukaisesti ”näkymättömään todellisuuteen” uskovia ihmisiä suojellaan sellaisessa maailmankatsomuksessa, jossa ihminen on pelkkä eläin, jota ohjaa geneettinen ja hormonaalinen toiminta viettien ja vaistojen voimalla? Satuin juuri näkemään tv:sta keskustelun pätkän, jossa yliopistotason ihmiset selittelivät asiaa näin. Eikö siinä käy juuri niin, että jos ihmisillä on usko johonkin muuhun kuin että ”puut tekevät tuulen” tai ”hiekkaan painuneet jäljet on tehnyt hiekka”, niin heidät tuomitaan tavalla A tai B, kun näille materialisteille ei ole olemassa mitään muuta kuin usko pelkän materian ja luonnon olemassaolon taisteluun? Nyt me elämme arvoinvalidissa yhteiskunnassa, josta mm. professori Matti Bergström on varoittanut: ”Arvoinvalidiyhteiskunnassa ainoat arvot ovat tieto ja voima, käyttäytymisohjauksemme alimmat tasot.”
Minulle on edelleen epäselvää se, miksi jotkut henkilöt katsovat tarpeelliseksi ja oikeutetuksi oikeuden saada pilkata toisen vakaumusta, poliittista idelogiaa tai mitään muutakaan.
Oikeus pilkta toisia ei rakenna yhteiskuntarauhaa vaan päinvastoin.
Onko tällä uskonrauhan rikkomisen lain poistovaatimuksella jokin syvempi ja kauaskantoisempi päämäärä, jota ei haluta vielä kertoa julkisuuteen?
Sananvapauden ymmärtäminen yksin vapaudeksi pilkata on kovin kapea näkemys. Poliittinen tai aatteellinen satiiri on kuitenkin yksi tapa ilmaista mielipiteitään. Siksi on oikein, että sekin kuuluu sananvapauden alle. Sekin on sananvapautta, että lausuu julki, että pitää pilkkaajia ihmisyyden väärin ymmärtäneinä ja sitä väärin toteuttavina.
Perisyntioppi ikuisine kidutustustuomioineen ja sen julkinen julistaminen on mielestäni ihmisen ja hänen elämänrauhansa karkeata pilkkaa…!
Seppo, sinä olet jumittunut tuohon perisyntiin, ikäänkuin se olisi kristinuskon tärkein asia.
Toisaalta, kun katselee maailmanmenoa ja kaikkia raakuuksia, niin voi vain kysyä, että mistä tuo kaikki raakuus kumpuaa…
seppo heinola :”Perisyntioppi ikuisine kidutustustuomioineen ja sen julkinen julistaminen on mielestäni ihmisen ja hänen elämänrauhansa karkeata pilkkaa…!”
Mielestäni elämänrauhan karkeata pilkkaa on suurvaltojen keskinäinen taistelu maailmanvallasta ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta piittamaattomine sotineen. Eikö se ollut niin, että Jumalakin halusi tuhota maailman, kun maa oli tullut väkivaltaa täyteen ja kun mikään muu ei auttanut, lopulta ”antoi ainokaisen poikansa”, joka avasi ihmisille tien siihen valtakuntaan, jonka perustuslaki on Raamatun Rakkauden kaksoiskäskynä ilmoitettu Rakkauden laki.
Salme, sehän ON kirkon kivijalka, siltähän Jeesus ihmisen pelastaa : perisyntuiopin rangaistuspaikaksi luodulta ikuisen tulen ja madon helvetiltä?
Raamatun mukaan myös paha muodostuu Korkeimman suusta.
Seppo. Kirkko opettaa todellisuudesta käsin, sillä, vaikka me kaikki tiedämme miten meidän tulisi elää, niin emme kuitenkaan elä kuten tiedämme hyväksi. Kaikki ei ole kunnossa, sen näkee jokainen, joka haluaa nähdä. Vääryys on meille monesti helpompi, kuin oikea.
Kävelemme helposti apua tarvitsevan lähimmäisemme ohi ja hetken päästä olemme jo tuomitsemassa niitä, jotka tekevät niin… Olenko minä sellainen ihminen? Näin Raamattu kertoo minun olevan ja syykin on siellä ilmoitettu.
Syntiinlankeemus… Miten me sen ymmärrämme? Onko kaikki hyvin maailmassa? Onko se Jumalan syy, että me raatelemme toisiamme? Ilman Jumalaako meillä olisi rauha? Ihmiset ovat syöneet joskus muinoin toisiansa, ihan vain huvin vuoksi. Mistä saivat tiedon, ettei sellainen ole sopivaa? Eikös se Jumala sanonut: ”Älä tapa kaltaistasi”
Miksi meille tarvitsee kertoa mikä on oikein, jos meissä ei ole vääryyttä? Lapsi oppii kaiken vilpin luonnostaan, mutta yritä opettaa lasta tekemään hyvää ja jakamaan omastaan toisille, niin huomaat kuinka vastenmielistä se on, mieluummin lapsi pitäisi kaiken itse ja keksii vielä ovelat keinot helposti.
Joku sanoo, että mallista lapsi oppii hyvät tavat. Mutta, mistäs ne pahat tavat sitten opitaan?
Kyllä se taitaa olla niin, että kirkko on opettanut aina synnistä ihan oikein, se on meidän sisällä ja siksi meille sanotaankin: Tunnustakaa syntinne, niin Jumala on Vanhurskas ja puhdistaa teidän sydämenne Kristuksen kautta.