Saksan katolisen piispainkokouksen johtaja, Münchenin arkkipiispa ja kardinaali Reinhard Marx piti uudenvuoden saarnan. Viiteentoista minuuttiin mahtui näkökulma yhteisvastuun haasteisiin Euroopassa ja maailmassa, ihmiseksi tulleen Jumalan välittämä arvostus ihmistä kohtaan mutta myös ”reformin” toivominen kirkossa. Kaikki historian haasteet eivät ole pelkkää ajanhenkeä, Zeitgeistia, vaan myös ”aikojen merkkejä”. Marx käytti sinänsä uusitestamentillista ilmaisua, mutta sillä on katolisessa teologianhistoriassa aivan tietty kaiku 1960-luvun ja Vatikaanin II konsiilin ajoilta. Arkkipiispa mainitsikin Vaticanum II:n ja sanoi, ettei sen pyrkimyksiä ole läheskään toteutettu. Päinvastoin, kirkon nykytilaa leimaa hänen mukaansa ”lamaannus ja kyvyttömyys” (Versagen und Unfähigkeit). Tarvitaan lisää synodaalisuutta, jakamisen kulttuuria ja yhteisvastuuta. Pappien ja piispojen oleminen on ajateltava uusiksi. On kyllä suuri traditio, mutta kardinaali toisti, ettei se ole ”suljettu traditio”. https://www.erzbistum-muenchen.de/news/bistum/Kardinal-Marx-Kirche-erneuern-angesichts-des-Versagens-33799.news
Merkillepantavaa on, missä hengessä Reinhard Marxia tulkittiin maailmalla. Puheet papillisen eksistenssin muuttamisesta nähtiin hänen aiempien, selibaatin poistamiseen avoimien lausuntojensa valossa, vaikkei sanaa selibaatti mainittu puheessa lainkaan (puhe on kokonaisuudessaan podcastina hiippakunnan sivulla). Tässä espanjalainen Religión Digital julkaisi Marxin puheen keskeiset ajatukset. Saarnaa myös kommentoitiin ahkerasti – sekä Facebookin tunnistettavat kommentaattorit (jotka osin kannattivat Marxin ajatuksia selibaatin höllentämisestä) että suu vaahdossa selibaatin säilyttämistä vaativat trollikommentaattorit: https://www.periodistadigital.com/religion/mundo/2019/01/04/religion-iglesia-mundo-alemania-cardenal-marx-vuelve-abogar-adaptaciones-doctrina-atajar-crisis-abusos-celibato-sacerdotal-obligatorio.shtml
Ajatus siitä, että ”totuus ei ole ikuinen” on tietysti kirkonmiehen sanomaksi provokatiivinen, varmaan jonkun mielestä harhaoppinenkin. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, että asioiden on muututtava. Marx lupasi, että hän sitoutuu siihen itse alkaneena vuonna 2019. Vuoden alussa käydäänkin Saksan piispainkokouksessa keskustelua selibaatin pakollisuuden lopettamisesta. Kuten viime vuosikymmenien kirkkohistoria Saksassa opettaa, aihe on tärkeä. Kovin moni nuorukainen jättää pappisopinnot alkamatta tai kesken juuri mahdottomana pitämänsä selibaattivaatimuksen takia. Järjestelmä, jossa kirkko maksaa saksalaiselle papille taloudenhoitajan palkasta puolet, ei ratkaise asiaa – tai ratkaisee sen kirjaimellisesti vain puoliksi (!). Ainakaan se ei lisää uskottavuutta. Maallikkojärjestö ZdK äänestikin sen puolesta, että selibaatista voitaisiin jo luopua. Ei ihme, että juuri tämä mainitaan espanjalaisen lehden jutussa, ja sama juttu on julkaistu myös eteläbrasilialaisen IHU-lehden portugalilaisena käännöksenä. Se on eräänlainen hengellinen Valitut Palat, kuten Reflexión y Liberación on espanjankielisessä Chilessä. [Jossa muuten kardinaalin kansalaisuus päätettiin eilen parlamentin ihmisoikeusryhmässä peruuttaa, mutta siellä kardinaali ei nautikaan suosiota…]
Religión Digital katsoo, että yksi syy siihen, että juuri Saksassa keskustelu käy kuumana, on maan protestanttinen vaikutus. Katolinen ja luterilainen (evankelinen) kirkko ovat perinteisesti tasavahvat. Nykytilannetta voisi luonnehtia: katolilaisilla on mahdottomasti rahaa, mutta mahdottoman vähän pappeja – luterilaisilla päinvastoin. Miksi Saksan pitäisi antaa muun katolisen maailman sanella, miten rahat käytetään? [Samaa on kysytty jo muuten 500 vuotta sitten?] Varaa pappien palkkaamiseen olisi, mutta työehdot ovat liian ankarat. Viimeistä sanaa Saksan piispainkokouksen väännöstä ei ole vielä sanottu. Saksassa julkisuutta hallitsevat Müllerin ja Brandmüllerin taantumukselliset möläytykset, mutta johtava kardinaali saa kuulijoita Saksan ulkopuolella. Runsaasti.
Tässä vielä Elise Harrisin erittäin terävä analyysi Reinhard Marxin roolista provokaattori-agenttina ”Franciscuksen paavikauden teatterissa”. Marx oli tilannut PWC:n tilitoimistosta tarkastuksenkin – jonka valtiosihteeristö torppasi – ja vaikka Marxilla on asemansa paavin C9-kardinaaliryhmässä joka nyt ”pahisten” vähentämisen jälkeen on C6, ei hän lähtenyt taistelemaan Vatikaanin tuulimyllyjä vastaan. Tämä Realpolitik todennäköisesti toimii kotikentällä mahtavasti. Mikään ei nimittäin muuta saksalaisten asemaa teatterin mesenaatteina. -Who pays, says? Saksan johtava kirkonmies on ”ukkosenjohdatin” paaville, mutta salamoi tarpeen vaatiessa itsekin. https://cruxnow.com/vatican/2019/01/05/german-cardinal-marx-a-lightning-rod-in-franciss-papacy/
Brasilian São Leopoldossakin tunnetaan kardinaali Marxin uudenvuodenpuhe
