Mukavuussuomalaiset ja mustat säkit

21 kilometriä kolmessa viikossa. Tämä oli rovasti ja veteraanikansanedustaja Anssi Joutsenlahden kevään urakka. Jätesäkit täyttyivät maantien penkan roskista. Kysyin, eikö ollut muita, johon Joutsenlahti vastasi hiljaa, että vapaaehtoisia on vaikea saada. Onneksi hänen kaltaisiaan on muuallakin. Siitä kertovat tienvarsien täydet jätesäkit.

En haluaisi yhtyä jokakeväiseen valitukseen roskista, mutta ajattelen että aiheella on yleisempää merkitystä. Itse myös näen roskat nykyään aiempaa helpommin, koska olen ottanut tavaksi poimia niitä avanto- työmatkareitin varrelta. Siitä on tullut melkein pakkomielle, ja on pantava itselle vastaan, ettei kumarru jokaisen roskan edessä. Huomaan myös kamppailevani, etten alkaisi halveksia roskanheittäjiä.

Roskien kolmen kärjessä ovat kahvi- ja limsamukit, tupakka-askit ja suklaakääreet. Niistä piirtyy jonkinlainen kuva roskanheittäjistä - joskin yleistykset ovat vaarallisia. Nousukaudella kaupan oli tapana segmentoida potentiaalisia ostajia. Kaupalle houkutteleva kuluttajajoukko olivat mukavuussuomalaiset. Heitä leimaavat spontaanit ostopäätökset, välittömän mielihyvän etsiminen, huolettomuus eettisistä kulutusvalinnoista ja taloutensa tulevaisuudesta. Heitä varten kaupan kassojen lähelle on viritetty suklaa- ja karkkipyydyksiä, sekä kahvipisteitä, joista voi napata maitokahvin mukaan -ja heittää mukin kadulle muiden noukittavaksi.

Roskaaminen on sinänsä melko pieni asia. Vakavammaksi mukavuussuomalaisuus muuttuu, jos se alkaa ohjata muutakin käyttäytymistä: huolehdin omasta mukavuudestani. Antaa muiden korjata jäljet. Tällä yksipuolsella asenteella yhteisvastuullisuudesta Suomea on vaikea saada nousemaan henkisestä lamasta.

29 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Onpa hauska tietää, että kenttäpiispakin on roskanpoimija. Samanlainen oli alle kouluikäinen lapsemme ystävänsä kanssa. Heidän harrastuksiinsa kuului kulkea tutun tien varressa ja poimia kaikki roskat, jotka olivat säälittäviä, koska kukaan ei huomannut niitä.

    Toiseen roskanpoimijaan tutustuin Usarin Puheenvuoro-palstalla. Hän kertoi juuriensa olevan Karjalassa kuten monien muidenkin, joilta sodan vuoksi menetetylle kotiseudulle jäivät kotitalon lisäksi ihmisen identiteettiä rakentavat sosiaaliset järjestelmät, tapa elää ja syvälle iskostuneet kokemukset elinympäristöstä.

    Hänen lempimusiikkiaan oli tämä – kuten niin monien muidenkin: https://www.youtube.com/watch?v=7D2BrV4Yvi0

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Mukava kuulla, Tuula, että lapsenlapsesi kerää roskia. Jos lapsena oppii kiinnittämään huomiota roskaamiseen, on todennäköisyys ryhtyä roskaajaksi pienempi. Siksi koululuokkien olisi hyvä viettää roskankeräyspäivä, kuitenkin turvallisten kävelyteiden varsilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kun omat lapseni olivat peruskoulussa niin heillä oli joka ke vät roskankeräyspäivä, jolloin he kävivat läpi lähialueiden kävelyteiden pientareet. Mutta jossain vaiheessa se kiellettiin. Syyksi ilmoitettiin, että lapset voivat joutua kosketuksiin huumeneulojen kanssa. Voihan näinkin käydä, vaikka en ole havainnut huumeruiskuja tai neuloja noilla alueilla. Ja lapsilla olin käytössään ne kepin varressa olevat pihdit, niin että roskiin ei tarvinnut käsin koskea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Tuula, minustakin lasten roskienkeruupäivän loppuminen siihen pelkoon, että he saattaisivat kävelyteiden roskia poimiessaan törmätä huuneneulaan tuntuu vähän liioitellulta. Lapsilla on leikkipuistossa ainakin yhtä suuri mahdollisuus löytää käytetty neula. Pitäisikö sillä perusteella leikkipuistotkin sulkea? Tämä ajatuskulku tosin osoittaa vastuuttoman käyttäytymisen (neulojen jättäminen lasten ulottuville) seuraukset, kun joku toinen haluaa puolestaan kantaa vastuunsa (estää lapsia saamasta huumeneuloja käsiinsä). Grimmin veljesten prinsessasatu voi saada makaaberin nykysovituksen, jos värttinän neula onkin huumeruiskusta peräisin ja lapsi saa HIV/aidsin tai hepatiitin. Pahimmillaan niistäkin seuraa ikiuni, josta vasta Jeesus herättää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Roskaaminen ei mielestäni ole oikeastaan mikään pieni asia.

    Kutsun sitä kesäkauden avaukseksi, kun lumien sulettua ja ensimmäistä kertaa mökillemme kävellessä, noin kaksi kilometriä suuntaansa, otan roskapussin mukaani ja mennessä putsaan tien toisen laidan ja palatessa toisen. Suuri muovipussi aina täynnä. Se sitten meidän roskikseen. Liekö tämä yhteisvastuullisuutta? Huomattavaa on, että asumme susirajalla 15 km:n päässä kaupungista hiljaisessa kylämiljöössä, joten roskat lienevät ohiajavien autojen tuotoksia. Roskat kirjoittaman laatuisia. Puuttui vain pölykapselit, narunpätkät jne.

    Kyllästyin ryömimään ojissa, joten isäntä rakensi meikäläiselle sellaisen kaupungin siistijöiden piikin. Hyvä vehje :D.

    Isäntä itse on aktiivinen pyöräilijä ja heittää pitkiä matkoja niin pääteillä kuin syrjäpoluillakin. Siellä sitä vasta luomakunna kruunun aikaansaannoksiin saa tutustua. Pääteillä lähinnä voi siirtää syrjään autoilijoiden tappamia lintuja, siilejä, käärmeitä, jäniksiä, supikoiria jne.

    Mutta ei se siihen lopu. Pientareeiltä löytyy sohvista jääkaappeihin, kaikenlaista tekstiilitavaraa, painekattiloita, rikkinäisiä keittiön kalusteita jne.jne. Kaikki heitetty huolimattomasti tien varsien pensaikkoihin. Että sellaista meininkiä Suomessa, jota sivistysvaltioksi kutsutaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Tarja, ei tavanomainen roskaaminen minunkaan mielestäni ole pieni asia – vaikka se ei ylläkään suurten huolenaiheiden tasolle. Tosin roskien piittaamaton heittäminen on osa samaa ilmiötä, jonka toisessa päässä ovat kasvihuonekaasujen laskeminen ilmakehään, viemärijätteiden lorottaminen Itämereen ja muovipussien, sairaalavaippojen ja muovituolien (esim) kippaaminen valtameriin. Pienestä asiasta tuleekin silloin iso.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Tarja, toinen asia vielä mainitsemistasi autoliikenteen eläinuhreista teiden varsilla: olen tänäkin keväänä nähnyt varmaankin parikymmentä kuollutta supia ja jonkun mäyrän, vaikkei omia ajokilometrejä ole tullut paljon. Kuolleita siilejä en ole juuri nähnyt, koska elävät ovat käyneet autoilijoiden vuoksi niin vähiin. Koskahan eläinkuolemiin ryhdytään todella kiinnittämään huomiota? Pari viikkoa sitten seurasin Saksassa vapaaehtoisia kantamassa rupikonnia ämpäreillä tien yli niiden matkalla kutulammikolle. Tien varret oli reunustettu parikymmentä senttiä korkealla pressuaidalla ja liikennemerkki varoitti konnista. Johonkin vastaavaan olisi aihetta myös Suomessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Sekä blogistin että kommentoijien kertomat ovat niin totta nykypäivän Suomessa.

    Olen kiinnittänyt huomiota ikävään ilmiöön liittyen käyttämäni kaupan pihan roskiksiin. Kaupan pihassa on molokit, joihin ihmiset saavat laittaa lasi-, metalli- pahvijätteet. Sekajäteastiaa ei ole, koska sellainen pitäisi kaikilla olla kotipihallaan. Mutta jotkut ajattelevat, että sinne saa tuoda myös sekajätteet ja niimpä he kuskaavat jätepussinsa molokkien viereen harakoiden ja muiden lintujen revittäviksi. Jälki on aivan hirveää kun roskapussien sisältö leviää kaupan parkkipaikalle. Harakat ja lokit ovat äärttömän nopeita huomaamaan pussit. Ne on revitty muutamassa minuutissa hajalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Salme, kun jätehuoltomaksut nousevat, saattaa joillakin olla kiusaus tuoda lajittelematon sekajäte kauppojen pihoihin. Tämäkin on osa sitä vastuun siirtoa muille, jota tapahtuu liian paljon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Hieno blogi, ja hieno uudissana tuo mukavuussuomalaiset!

    Kiitän tässä samalla aiemmasta kirjavinkistä. Jäätyvä Helvetti on juuri luettavansa. Hyvin on ainakin alkanut.

    Roskaamisesta sen verran, että jotkut – köh köh – ovat oikeasti niin sokeita etteivät näe kun joku karkkipaperi tippuu maahan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jori, mukava kuulla, että Remeksen Jäätyvä helvetti on luvun alla. Tosin kokemus olisi tammipakkasilla hyytävän kuin kesähelteillä. Mukavuussuomalainen on kuvaava sana, ja itselleni negatiivisväritteinen, koska se viittaa itsekkääseen ja nautintokeskeiseen elämänasenteeseen. Termi lienee kuitenkin otettu neutraalisti kuvaamaan tiettyä- kaupan kannalta hyvää ja siten houkuttelevaa kuluttajien ryhmää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Minua ainakin inhottaisi poimia toisen roskia. Koko ajan olisi sellainen tunne että käsi on likainen ja se pitäisi heti päästä pesemään. Jos poimii vaikka paperinenäliinan niin siihen on voitu pyyhkiä vaikka mitä joka on se toisella puolella. Vähän ihmettelen kuka uskaltaa poimia roskia. Kyllähän niistä oikeastikin voi jotain bakteereja saada.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Näin se on Juhani, roskan poimiminen voi olla myös jonkinlainen nöyryys- ja kuuliaisuusharjoitus. Suostunko altistumaan likaantumiselle? Vielä enemmän nöyryyttä vaatii se, ettei ala mielessään halveksia ja sättiä roskaajia. Sormikkaat kädessä auttavat, mutta aika usein kaljatölkin pohjat lirisevät lahkeelle, kun käsissä on useita – pantittomia – tölkkejä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Juhani Ketomäki. Eipä tosiaan ole hauskaa kerätä muiden roskia vaan löysin rautakaupasta hyvät pitkävartiset vettähylkivät käsineet ja niillä homma sujuu ynnä uudella pelivälineelläni. Kotiin tullessa perusteellinen käsien pesu. Suurempi kiusa olisi katsella vuosikaudet sitä roinaa tien varsilla. Kunnallinen siistiminen ei näköjään tänne syrjäkylille ennätä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Kumma ajatus. Jos laitan jonkun toisen nenäliinan roskiin, saan siitä taudin todennäköisyydellä joka on liian pieni laskettavaksi.

      Tosin minä olenkin maalta kotoisin, ja joskus kauan sitten lapioinut ihan ehtaa paskaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Hyvä huomio Jori, minäkin kerään viikoittain ehtaa kanankakkaa ja kääntelen kompostia. Siinä karisee turha sievistely. Olen muuten lukenut, että lasten allergiat ja jotkut muutkin vaivat voivat johtua liian steriilistä elinympäristöjä, jolloin tarpeelliset pieneliöt puuttuvat ja ihminen menettää vastustuskykynsä. Tätä ongelmaa ei kuulemma juuri ole eläintiloilla. Aapiskukko karttakeppi kourassaan osaa siis opettaa lukutaidon lisäksi myös elämäntaitoa. Ilmankos kukko on viisas ja ymmärtäväinen (Job 38), kun taas ihmiselle viisauden ja ymmärtämisen löytäminen on peräti mahdotonta (Job 28).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Minäkin olen kasvanut maalla. Lapsena navetan aromit olivat kovin tuttuja. Lantaa en tosin joutunut luomaan. Kesäisin heinien polkijana sekä kuorman päällä että ladossa sai enemmän kuin tarpeeksi heinän pölyä. Ladossa, sen alkaessa täyttyä, melkein tukehtui kun survoi kuivia heniä ladon seunustoille. Allergioista en ole kärsinyt koskaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Allergioiden synnystä ei ole varmaa tietoa. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi lehmätilojen lapsilla on vähemään allergioita kuin sikatilojen. Mutta asia on toistaiseksi erittäin epäselvä.

      Tv. nimim. lapsella ei onneksi IgE-välitteisiä vaan vain IgG-välitteisiä allergioita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jori, kiitos allergiakommentista. Jännä ilmiö, että lehmätiloilla saattaisi varjeltua allergioilta paremmin kuin sikatiloilla. Oma valistunut arvaukseni on, että pienimuotoista sekatuotantoa harjoittavat luomutilat ovat edellisiä parempi ympäristö allergioiden välttämiseen. Suomen ja Venäjän Karjalan raja on yksi Euroopan jyrkimpiä elintasorajoja. Siihen liittyen Suomen puolella vallitsevat elintasosairaudet kuten kakkostyypin diabetes sekä liiallisesta steriiliydestä ja ravinnon lisäaineista (?) johtuvat allergiat. Karjalan kylissä ja kaupungeissa näitä ei taida paljoakaan esiintyä. Sen sijaan on köyhyydestä ja huonosta hygieniasta sikiäviä sairauksia kuten tuberkuloosia, hinkuyskää ja kurkkumätää – suurimpina väestön harventajina kuitenkin alkoholi, abortti ja aids.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Olisin kyllä äärimmäisen varovainen veikkailemaan mitään luomutiloista. “Luonnollisuus” on kuitenkin niin yleinen virheargumentti. Sen perusteella vastustetaan esimerkiksi aspartaamia makeutusaineena — ikäänkuin sen terveellisyys muuttuisi, jos keskeltä Amazonia löydettäisiin luontaisesti aspartaamia sisältävä kasvi.

      Erilaiset sairauksia aiheuttavat bakteerit allergioilta suojaavina tekijöinä ovat tosiaan eräs tutkittava linja. Pitäisikö tästä päätellä, että ehkä Steiner oli oikeassa…? :=)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jori, lienet oikeassa, että luonnollisuuden argumentilla voidaan perustella myös asioita, jotka eivät olekaan ympäristöä säästäviä tai ihmiselle hyväksi. Uskon kuitenkin, että suomalaiset pientilat olivat 1970-luvun taitteeseen saakka melko luonnonmukaisia. Sen jälkeen alkoi tilallisille ilmaantua yhä useammin traktori ja lippiksiä, joissa luki Nexion tai Dipro. Karjan lannalle oli tullut vaihtoehtoja peltomaan hoitamiseen ja pienet karjat alkoivat hiljalleen loppua. Nyt ihmetellään peltomaan tiivistymistä koneiden alla ja keinolannoitteiden aikakaudella peltojen köyhtynyttä pieneliötoimintaa. Pelto tarvitsee orgaanista massaa, jotta maa pysyy elossa ja hengittävänä. Karjatalouden ja viljan viljelyn liitto on pitänyt pellot elinvoimaisina ja tuottavina viimeiset 5000 vuotta. Riittääkö 50 vuotta kemiallista tehotuotantoa kuihduttamaan pellon elinvoiman?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Täytyy kirjoittaa vielä yksi kommentti aiheeseen liittyen.

    Meillä ei ole kesäpäikallamme omaa tyhjennettävää sekajäteroskasäiliötä. Kunnan vaatimus on, että jokaisen mökkiläisen täytyy kuulua sekajätteen osalta joko useamman mökkiläisen muodostaman joukkoroskiksen piiriin tai kunnan alueella olevan yhteisen sekajäteroskiksen maksulliseen piiriin. Me kuulumme jäkimmäiseen. Sekajäteroskis on lukittu, isohko kahden luukun kontti, mihin kaikilla maksun suorittaneilla on avain. Vieressä on asiaankuuluvat lasi-, metalli ja pahviroskikset.

    Tyhjensimme pari viikkoa sitten mökkimme alustaa ja siellä oli vanhoja vuorivilloja, mitkä olivat pilalla. Laitoimme ne mustiin jätesäkkeihin ja koska ne ovat käsittääksemme onagelmajätettä, niin viemme ne jossain vaiheessa kauempana olevalle kaatopaikalle asianmukaiseen jatkokäsittelyn pariin.

    Mutta ihmtyksemme oli suuri kun veimme omia sekajätteitämme edellä mainittuun yhteiseen roskikseen. Se oli juuri tyhjennetty mutta kuinka ollakaan siellä oli ainakin kymmenen mustaa jätesäkkiä täynnä pilaantunutta vuorivillaa. Joku oli ilmeiseti tehnyt remonttia ja vienyt vanhat villat sekajäteroskikseen?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Salme, kuvaamasi tilanne tulee monen mökkiremontoijan eteen: mitä tehdä purkumateriaaleille, kuten asbestia sisältäville kattolaatoille tai kattohuovalle, vuorivilloille tai kyllästetyille laudoille. Vastaushan on selvä: kaatopaikalle. Silti tavaraa kipataan metsäteiden varsille. Perinteinen rakentaminen sen sijaan on ongelmatonta: kun pärekattoinen, maalaamaton lato loppuun palveltuaan kaatuu, se maatuu jälkiä jättämättä ja luontoa likaamatta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Jori, en tunne noita todennäköisyyksiä enkä käy siitä kiistelemään. Kyse oli siitä että minusta olisi inhottavaa koskea toisen käyttämään nenäliinaan. Siitä voi irrota vaikka räkää tai spermaa. Siinä ei ole oleellista, tartuuko siinä oikeasti jotain bakteereja. Bakteerikammoksi sitä silti kutsutaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Olet voiton puolella, kun tunnistat tämän irrationaaliseksi kammoksi.

      Inho on intuitiivista mikrobiologiaa. Aivosi toimivat periaatteessa oikein. Nykymaailmassa vain on mahdollista käyttää järkeä, joka on vielä parempi kuin intuitio.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Toisaalta minulla ei ole koskaan flunssaa. Kaikki flunssa-aallot menevät aina ohitsenii. En ole mitenkään rokotuskielteinen mutta en ole ottanut rokotusta flunssaa vastaan. Se johtuu riittävästä käsien pesemisestä.

    Ihmettelen aina kun flunssa-aallon tullessa lääkäritoikein erikseen kehittävät pesemään kädet WC-käynnin jälkeen tai ulkoa tullessa. Minulle se on ilman muuta selvää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Juhani on oikeassa, monet flunssat vältettäisiin riittävällä käsien pesulla. Minä pesen käteni aina myös sen jälkeen kun olen vienyt roskapussin taloyhtiömme roskikseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Sama juttu. Minulle olisi käsittämätöntä jatkaa roskiksesta suoraan kaupungille niin kuin monet tekevät.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Juhani Ketomäki :”Sama juttu….”

    ”Ecce homo – katso, ihminen” : ) Vai mitä näistä lukuisista käsienpesukommenteista pitäisi sanoa? Niinhän teki parituhatta vuotta sitten historiasta tutuksi tullut Pontius Pilatuskin, kun joutui keisarillisen lain velvoittamana tuomitsemaan ristiinnaulittavaksi Ihmisen Pojan, joka oli saanut aikaan kokouksia, joilla ei ollut laillista johtoa ja joiden salaisissa menoissa ei palvottu keisaria eikä roomalaisia jumalia ja vieläpä mahdollisesti nautittiin heitteille jätettyjen lasten verta ja lihaakin, kuten muissakin epäilyttävissä kulttimenoissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.