Hyvän ja pahan kokeminen ihmisten keskuudessa erilaisena ja eri asioina perustuu suurelta osin yhteiskunnassa vallitseviin moraalikäsityksiin. Moraali on nippu paikkaan (yhteiskuntaan) ja aikaan sidottuja yhteisesti sovittuja menettelytapoja, arvoja ja normeja, joita noudattamalla ja joiden mukaan elämällä pyritään tulemaan toimeen ja kyetään tekemään yhteistyötä lajitoverien kanssa.

Moraalikäsitykset voivat muuttua ja muuttuvat jatkuvasti. Joskus oli täysin moraalisesti hyväksyttävää Suomessakin kurittaa lapsia fyysisesti, mikä on tänä päivänä paitsi moraalitonta, jopa rikollista. Monissa maissa ei vieläkään koeta vaikkapa kuolemantuomiota moraalittomaksi. Noitien polttaminen roviolla oli niin ikään vielä muutama vuosisata sitten kristillisenkin moraalikäsityksen mukaan täysin hyväksyttävää, ei kuitenkaan onneksi enää. Eikä siitäkään vielä kovin kauaa ole, kun homoseksuaalisuus ja sen harjoittaminen koettiin moraalittomaksi Suomessakin. Ei sentään enää. Kiitos oikean tiedon ja valistuksen. Niin se moraali muuttuu erilaisissa yhteiskunnissa tiedon lisääntymisen, valistuksen ja ajankulun myötä. Kukaan ei tiedä tulevaisuuden moraalikäsityksistä vielä yhtään mitään.

Hauserin ja Singerin kirjan (Hauser, Marc & Singer, Peter: Morality without religion) keskeisin väite on, että kaikilla ihmisillä on evoluution myötä kehittynyt moraalinen vaisto, tai enemmänkin "moraalikielioppi", jonka avulla teot luokitellaan hyväksi tai pahaksi. Moraalisia päätöksiä luovat tiedostamattomat kognitiiviset prosessit, ja tunteet ovat mukana ainoastaan toiminnan motivoinnissa, kirjoittaa Hauser.

Tilanne:
Olet lääkäri, ja sinulla on hoidettavana viisi potilasta jotka kuolevat varmuudella, elleivät he saa jokainen omanlaistaan sisäelinsiirtoa. Siirtoelimiä ei ole saatavilla normaaleja reittejä riittävän nopeasti. Sitten hoitaja kertoo sinulle, että ovesta käveli juuri sisälle terve mies, jonka voisimme tappaa, ja näin saisimme kaikki tarvittavat siirtoelimet. Tappammalle yhden, pelastaisimme viisi!

Mitä tekisit lääkärinä? Miksi?

Kysymyksen voi muotoilla myös siten siten, että montako ihmistä pitäisi pelastua, jotta olisi omasta mielestä oikein tappaa yksi heidän puolestaan. Entä jos tilanteen muuttaa siten, että terroristit ovat kaapanneet viisi ihmistä ja vaativat, että "tappakaa eräs tietty henkilö tai nämä viisi kuolevat"? Kysymys muuttuu silloin valtakysymykseksi (pitääkö terroristeille antaa valta sanella ehtoja) mutta oliko se "valtakysymys" jo alunpitäenkin? Jos oma moraalikäsitys sanoo, että "tapa tämä yksi henkilö tai nämä viisi kuolevat" niin pitääkö sille (subjektiiviselle oikeudentajulle) antaa valta? Kenen moraalikäsitys on oikeassa -- vai eikö kenenkään.

Leikitään, että istutettaisiin kaikki 7 osallista (potilaat, lääkäri ja terve mies) pohtimaan yhdessä tilannetta. Lääkäri kertoo potilaille ja terveelle henkilölle tilanteen. Jos käy niin, että kaikkien moraalikäsityksen mukaan - myös terveen - tämän tulee kuolla muiden puolesta, on "oikean päätöksen" tiellä enää vain yhteiskunta, joka tuomitsee terveen tappamisen sairaiden pelastamiseksi. "Oikealla päätöksellä" tarkoitan sellaista, josta kaikki osapuolet ovat samaa mieltä. Mutta siis jos nuo 7 henkilöä asuvat yhteiskunnasta eristyksissä omassa suljetussa yhteisössään, miksi pitäisi olla tekemästä oman moraalikäsityksensä mukaisesti, jos kaikki osapuolet ovat samaa mieltä?

Jos käykin niin, että kaikkien moraalikäsitys sallii tämän toiminnan paitsi terveen, voiko matematiikalla viiden ihmiselämän todeta olevan tärkeämpiä kuin yhden ja tappaa ihminen vastoin tämän tahtoa? Entäpä, jos terveen miehen tappaminen johtaisi 1000 ihmisen pelastumiseen tai 10 000:n? Jos hänestä vaikkapa pystytään eristämään vastalääke valloillaan olevaan tappajabakteeriin ainoastaan kuolleena? Ihmisen älykkyydellä on paradoksaalisia seurauksia. Mutta onko ihmiselämä kuitenkin tärkein ja yhteiskunta olemassa ihmisiä varten, joten yhteiskunnan etu ei voi mennä ihmisen edun edelle, jos kuolema on vaihtoehtona.

Kaltevalla pinnalla mennään. Uhrauksen sallimalla saatetaan ehkä ennen pitkää olla siinä, että toisten elämät määritetään arvokkaammiksi kuin toisten.