Moni toivoi pidempiä askelia kirkolliskokoukselta
Kirkolliskokouksen nelivuotinen toimikausi päättyi viime perjantaina. Helmikuun vaaleissa valitaan uudet edustajat ja uuden kirkolliskokouksen kausi alkaa toukokuussa. Ensin katseet kääntyvät taakse päin: mitä on saatu aikaan näinä neljänä vuotena?
Askeleita eteenpäin on otettu. Moni olisi toivonut pidempiä askeleita, mutta hyvään suuntaan on kuitenkin menty. Kirkossa uudistukset etenevät hitaasti, mitään "konkariaskeleita" ei juuri oteta.
Monta pientä asiaa on päätetty ja merkittäviä keskusteluja on käyty täysistunnossa ja valiokunnissa, unohtamatta ruokapöytä- ja käytäväkeskusteluja.
Isoista ja merkittävistä asioista nostan tältä nelivuotiskaudelta kärkeen kaksi:
- Tulevaisuustoimeksianto, jossa on 17 kohtaa. Niitä on toteutettu vähitellen. Osa niistä jää tulevalle kaudelle, mutta siinäkin suunta on oikea, vaikka tarve olisi ollut pidempiin askeliin. Se on ollut kuitenkin käänteen tekevä asiakokonaisuus.
- Talousratkaisut, jossa seurakuntien asemaa on helpotettu ja keskushallinnon menoja supistetaan hallintoa keventämällä, päällekkäisyyksiä poistamalla, toimintakulttuuria muuttamalla ja pohtimalla, mikä oikeasti on tarpeen. Siinäkin on tärkeintä, että suunta on käännetty.
Moni ehkä lisää tähän ainakin pitkään ja hartaasti tehdyn kirkkolain kodifioinnin, jonka tulokset astunevat voimaan ensi vuoden alussa. Iso juttu pohjoisen väelle oli pohjoissaamenkielisen Raamatun käännöstyön valmistuminen ja julkaiseminen. Virsikirjakin sai lisäosan, jota kirkoissa jo veisataan.
Itselläni päättynyt kausi oli jo toinen. Koko tätä kahdeksaa vuotta ajatellen isoin pettymys oli seurakuntarakenneuudistuksen kaatuminen 4-5 äänellä edellisen kauden lopussa. Se oli myös iso yllätys. Pettymys, mutta ei yllätys, on ollut samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen junnaaminen paikallaan. Toivottavasti siihen löytyy seuraavalla kaudella sovintoratkaisu.
Sanovat keskustelukulttuurin muuttuneen viime vuosina sovinnollisemmaksi. Kun on kirkosta kysymys, sen ei pitäisi olla yllättävää.
Viime viikolla päätettiin mm. nuorten vaikuttajaryhmien perustamisesta seurakuntiin ja yhden kummin riittämisestä kasteella. Ne olivat tärkeitä tulevaisuuspäätöksiä.
Ehkä viikon merkittävin asia oli kuitenkin talousvaliokunnan mietintö kirkon ensi vuoden budjettiehtouksesta ja toimintasuunnitelmista. Talousvaliokunta on kirkolliskokouksen valiokunnista se, jolla on käytännössä ehkä eniten valtaa – muita ja varsinkaan peruste- ja lakivaliokuntia unohtamatta.
Talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen sanoi valiokunnan käyttäneen täysimääräisesti sitä valtaa mikä heillä on – mutta vastuullisesti.
Peruskysymys on, miten keskushallinto (= kirkkohallitus ja hiippakunnat) sopeutetaan supistuviin tuloihin. Seurakuntien keskusrahastomaksuahan pienennettiin jo pari vuotta sitten ja keskushallintoa on siitä lähtien sopeutettu siihen.
Valiokunta ei hyväksynyt sitä, että seurakuntien saamia avustuksia olisi pienennetty. Se olisikin ollut vähän outoa, että seurakunnat olisi pistetty maksamaan takaisin ainakin osa siitä, minkä toista kautta säästivät. Vähään kuin hölmöläisten hommaa peiton jatkamisessa.
Myöskään juustohöylää valiokunta ei hyväksynyt. Supistukset tulee tehdä hallintoa keventämällä ja toimintakulttuuria muuttamalla.
Hautarekisterijärjestelmän hankkimisen valiokunta hylkäsi. Tietohallintohankkeita ja Kipan asioita valiokunta on seurannut tarkasti. Aloite nuorten osallistumisen tukemiseksi saanut määrärahaa, vaan todettiin sen sisältyvän kehykseen. Sen sijaan pyhiinvaelluskoordinaattorin palkkaaminen ja pyhiinvaelluskeskuksen perustaminen yhdessä muiden tahojen kanssa sai määrärahan.
Hiippakunnat joutuvat säästämään yhteisestä kokonaistarpeesta 25 prosenttia, loppu säästötarve menee keskushallinnolle. Alun perin hiippakunnille ehdotettiin puolta kokonaissäästötavoitteesta.
Seurakuntien keskusrahastomaksu säilyy entisellään, mutta valtion kirkolle/seurakunnille maksama tuki hieman nousee.
Valiokunnan esitykset menivät sellaisiin läpi myös täysistunnossa. Valiokunta on tehnyt paljon töitä pitkin vuotta, ja sen mietintö olikin hyvin perusteltu ja sisälsi täsmäehdotuksia.
Toiset tykkää, toiset ehkä eivät.
21 kommenttia
Millainen voisi olla kompromissi. Onko ehdotuksia?
Millä tavalla se olisi kompromissi ? Mikä siinä pehmentäisi vastustajien kantoja? Kompromississa kun molemmat voittaa ja häviää jotakin.
Kanattajat saisivat hyväksynnän asialle, mutta mitä vastustajat saisivat?
Eikö parempia vastauksia ole ?
Nykyisessäkin avioliittoon vihkimisen kaavassa vihkivä pappi kuitenkin julistaa edessään seisovan parin aviopuolisoiksi sen valtuutuksen nojalla, joka hänelle on annettu. Tätä seuraa välittömästi parin siunaaminen juurikin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaava ei myöskään salli tämän siunauksen jättämistä pois eli papin toimimista vain ”yhteiskunnan edustajana” ja avioliiton ymmärtämistä puhtaasti ”yhteiskunnallisen järjestyksen” piiriin kuuluvaksi. Sanoisin parin vuosikymmenen kokemuksella, että tavallisille vihkipareille on aika vaikea hahmottaa, missä mahdollisesti kulkee yhteiskunnallisen ja kirkollisen välinen ero. Ja edes vihkimisen ja siunaamisen ero.
”Nykyisessäkin avioliittoon vihkimisen kaavassa vihkivä pappi kuitenkin julistaa edessään seisovan parin aviopuolisoiksi sen valtuutuksen nojalla, joka hänelle on annettu. Tätä seuraa välittömästi parin siunaaminen juurikin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaava ei myöskään salli tämän siunauksen jättämistä pois eli papin toimimista vain “yhteiskunnan edustajana” ja avioliiton ymmärtämistä puhtaasti “yhteiskunnallisen järjestyksen” piiriin kuuluvaksi.”, Kiitos Marko Sjöblom Vesa Hirvosen kommentin oikaisusta. Tarkistin kirkkokäsikirjasta, että asia todella on näin
Avioliiton vahvistaminen (kirkkokäsikirja): P ”Te olette nyt ottaneet toisenne aviopuolisoiksi ja tunnustaneet sen julkisesti Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa. Vihkisormus on annettu avioliittonne merkiksi. Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu, vahvistan teidän liittonne ja julistan teidät aviopuolisoiksi.”
Kirkkokäsikirjan teksteissä näyttää olevan paljon sellaista sisältöä, joka pitäisi muuttaa pastori Loikkasen toivoman ”avioliittokysymyksen kompromissiratkaisun” jälkeen.
Kirkon homomyönteisyyden tähden on jo monet ovat eronneet ja on selvää, että tuollainen päätös lisäisi lähtijöiden määrää huomattavasti. Kompromissi kuulostaisi pappien keskinäiseltä sopimukselta ja kirkon muut jäsenet unhodetaan.
Pastori Toivo Loikkanen. Kiitos selvästä ja suorasta vastauksesta!
Olen näitä kysynyt, koska mielestäni asiaa ajavan tulee myös seistä sanojensa takana. Sinä seisot omien valintojesi ja johtopäätöstesi takana kuten vastauksessasi kantaasi perustelet, vastaus on kirkkaan selvä.
Sinä et ole ollut millään muotoa velvollinen vastaamaan minulle, mutta vastasit kuitenkin. Kiitos siitä.
Minä en ole halunnut sinua kysymyksilläni syyllistää, mutta sinä olet syyllistynyt. Olen pahoillani siitä.
Näillä palstoilla ollaan monta mieltä monista asioista. Valitettavasti herkkien asioiden käsitteleminen voi satuttaa, ja erittäin valitettavasti myös eriävät mielipiteet saattavat syyllistää ketä tahansa herkkää blogistia tai kommentoijaa oppineisuudesta huolimatta.
En millään muotoa haluaisi haastaa sinua jatkamaan keskustelua kanssani samasta asiasta enää saatuani sinulta perustellun vastauksen.
Oman mieleni pahoitus on se, että olet joutunut ajattelemaan, että ”se” Paukkunen haluaisi edelleen ”jankuttaa” samaa asiaa: ”Tunnut monessa kommentissasi tässä ketjussa sekä haastavan minua vastaamaan että syyllistävän minua esittämäni kommentin ja toiveen takia” ”En jatka tässä aiheesta enempää.”(Toivo Loikkanen).
Enemmistö papeista ja kirkon jäsenistä ovat kanssasi samaa mieltä Toivo. Et ole yksin.
Pyydän anteeksi sitä, että olen sinua vastauksesi/kommenttisi mukaan syyllistänyt, anteeksi.
On parasta, että en enää ota mitään kantaa näillä blogeilla. Puolesta ja vastaan puhujia on ihan tarpeeksi ilman minua. En ole täällä ”roikkunut” sitä varten, että haluaisin lähimmäistäni satuttaa. Olen ottanut kantaa. Ilmaisuni on kömpelöä sekä teologinen tietämättömyyteni ja asioiden hallinta sitäkin heikompaa. Tasa-arvo kysymys tämä ei kuitenkaan missään mielessä ole. Tasa-arvo mitataan miehen ja naisen välillä. Tasa-arvoa haluan kaikella tavalla kunnioittaa.
Suomen luterilainen kirkko on kriisissä ja kriisi jatkuu kompromisseista huolimatta. Asia ei näillä blogeilla valmiiksi tule. Eri kirkoilla on erilaiset näkemykset ja vastaukset tämänkin asian edessä.
Näkemiin, kiitos sinulle Toivo antamastasi opetuksesta erityisesti tässä hankalassa keskustelussa!
Pekka Pesonen kirjoitti: ”Kompromissi kuulostaisi pappien keskinäiseltä sopimukselta ja kirkon muut jäsenet unhodetaan.” Minusta sovintoratkaisu muistaa ja ottaa huomioon juuri kaikki kirkon jäsenet. Uskon asioissa ollaan toisaalta aina erimielisiä ja toisaalta niissä on vahva yksin oikeassa olemisen perinne. Minusta on päästävä eteenpäin: on etsiittävä yhteistä tietä ja kuljettava sitä. Se edellyttää omasta ”oikeasta” kannasta periksi antamista. On löydettävä sovintoratkaisuja ja jatkettava matkaa sen kanssa. Avioasiaa tuskin voi pitää kristinuskon keskeisimpänä kysymysenä, joten pitäisi satsata enemmän tärkeämpiin kohtiin ja niihin, jotka meitä yhdistävät vahvemmin kuin tuo.
Kirjoittaja
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.
Kiitos työstäsi ja hyvästä katsauksesta kirkolliskokouksen viime kauteen. Myös minulle seurakuntarakenneuudistuksen kaatuminen oli sekä yllätys että iso pettymys. Se oli erinomaisesta sekä teologisesti että käytännöllisesti perusteltu. OIkea suunta on tiukentuvaan talouteen varautuminen ja kirkon keskushallinnon keventäminen. Seurakunnan eivät voi olla kirkon talouden sopeutuksen ainoat ”maksumiehet” ja seurakuntien taloutta on jo sopeutettu viimeiset 10 vuotta. Yksi kirkon ”möhläys” oli Kipan toteuttaminen. Itse asia ei ole huono, mutta se toteutettiin huonossa ”paketissa”. Ensi kaudella tarvitaan kompromissiratkaisu avioliittokysymyksessä.
Ilmoita asiaton kommentti