Huhtikuun toisella viikolla pääsimme Kathmandussa osallistumaan perhetyön kouluttajakoulutuksen käyneiden pariskuntien kanssa täydennyskoulutuspäiville.
Jälleen kerran oli puhuttelevaa kuulla, mitä kaikkea tässä maassa – ja täältä käsin – tapahtuu. Jumalan tuuli puhaltaa ja me kuulemme sen huminan. Jokaisen pariskunnan oma tarina ja se, mitä he kertoivat naapurustoistaan, seurakunnistaan ja muista lähiyhteisöistään ansaitsisi tulla kirjatuksi. Tässä kuitenkin vain yhden pariskunnan avaamia näköaloja.
Vuosittain puoli miljoonaa nepalia lähtee siirtotyöläiseksi
Devendra ja Ram Maya ovat olleet naimisissa 10 vuotta. Heillä on 9-vuotias tytär, ei muita lapsia. Yksilapsiset perheet ovat tavallisia tämän päivän Kathmandussa; ei ole varaa kouluttaa useampia. Ram Maya on kolmannen polven kristitty, hänen isoäitinsä kääntyi kristityksi ja hänen myötään koko perhe. Devendra varttui aluksi hindulais-buddhalaisessa kodissa, mutta isän käännyttyä kristinuskoon poika seurasi perässä.
”Jo ihan nuorena katselin lapsia, jotka elivät kadulla ja koin, että Jumala kutsui minua auttamaan heitä”, Ram Maya kertoo. Käytyään kristillisen järjestön opetuslapseuskoulutuksen hän tekikin saman järjestön palveluksessa katulapsityötä Itä-Nepalissa neljä vuotta ennen kuin palasi Kathmanduun. ”Nyt koen, että meidän tulee auttaa perheitä, jotta lapsilla olisi turvallinen kasvuympäristö”.
Pari viikkoa häidensä jälkeen, helmikuussa 2008, pariskunta matkusti ensimmäisen kerran yhdessä Malesiaan. Heidän oli tarkoitus osallistua siellä siirtotöissä olevien nepalilaisten kristilliseen konferenssiin. Vieraileva puhuja oli tulossa Amerikasta. Viime hetkellä puhujavieras perui tulonsa. Devendra ja Ram Maya paikkasivat puhujapulan. Konferenssin jälkeen nuoripari vieraili useissa nepalilaisten siirtotyöläisten yhteisöissä ja havahtui siihen, miten paljon ja vakavia vaikeuksia monilla oli. He rukoilivat Jumalan johdatusta siihen, miten pystyisivät auttamaan siirtotyöläisiä. Sillä tiellä he ovat yhä.
Malesian jälkeen Devendra ja Ram Maya ovat yhdessä ja erikseen tehneet useita matkoja Dubaihin, Qatariin ja uudelleen Malesiaan – aina kunkin maan nepaliseurakuntien kutsusta. Malesiaan Devendra on pian taas lähdössä.
Unelma vauraammasta elämästä ja kotimaan surkeat työllisyysnäkymät ajavat nepalilaisia siirtotöihin; joka vuosi yli puoli miljoonaa työikäistä nepalilaista, pääasiassa miehiä mutta yhä enemmän myös naisia, lähtee työn perässä Malesiaan, Qatariin, Dubaihin, Kuwaitiin, Saudi-Arabiaan… Perillä todellisuus on usein odotuksia karumpi.
Malesiassa siirtotyöläiset majoitetaan asuntoloihin, naiset naisten, miehet miesten asuntolaan. Jos pariskunta lähtisikin yhdessä – mitä harvoin tapahtuu – he eivät silti voisi perillä asua yhdessä. Lapsia ei voi ottaa mukaan, ja jos nainen tulee raskaaksi, hänet palautetaan kotimaahansa. Qatarissa on mahdollista asua yhdessä, mutta ei työnantajan kustannuksella. Asunto kuuluu työsopimukseen, mutta vain, jos on valmis asuntolaelämään. Molemmissa maissa työnantajan edustaja kerää passit heti lentokentällä.
Joka päivä joku palaa arkussa
Kathmandussa Devendra ja Ram Maya kohtaavat ja majoittavat miehiä ja naisia, jotka ovat lähdössä tai ovat juuri palanneet. Lähteviä he yrittävät neuvoa ja opastaa. Vähintä, millä voi mitään turvaa itselleen saada, on hakeutua ulkomaille virallisia, laillisia kanavia pitkin, sillä myös laittomia työnvälittäjiä riittää. Palaajista osa tuleekin suoraan vankilasta jäätyään kiinni laittomasta maassaolosta.
Tuon tuosta Devendra on Kathmandun lentokentällä vastassa myös niitä, jotka palaavat arkussa. Usein pyyntö tulee viranomaisilta, joskus omaisilta. Joka päivä Kathmandun kansainväliselle lentokentälle saapuu kahdesta viiteen siirtotyöläistä, joiden elämä katkesi ennen kuin kotiinpaluun päivä koitti. Onnettomuuksia, itsemurhia, ankarien työolosuhteitten aiheuttamia sairauksia – varmaan joukossa myös ihan luonnollisia kuolemia. Näissäkin tilanteissa Devendra ja Ram Maya ovat omaisten rinnalla ja varmistavat, että he saavat edes sen taloudellisen avun, minkä vakuutus takaa. Usein siitäkin joudutaan taistelemaan.
Perhetyölle siirtotyöläisyys on valtava haaste. Perheiden hajoaminen ja myös viralliset avioerot ovat vuosi vuodelta tavallisempia. Ja jos molemmat vanhemmat lähtevät ulkomaille ansiotöihin – usein eri maihin – lasten asema sukulaisten hoivissa voi olla vaikea.
Ulkomailla on satoja nepaliseurakuntia
Mutta se Jumalan tuulen humina… Devendra ja Ram Maya kohtaavat myös monia, joiden elämä on ulkomailla saanut uuden suunnan. Kaukana omaisista Kristuksen kutsu on usein helpompi ottaa vastaan. Kaukana omaisista myös nepaliseurakuntien tarjoama yhteisö voi muodostua turvapaikaksi, kodiksi vieraalla maalla. Usein tarvitaan välittäjää kristinuskoon kääntyneen palaajan ja omaisten välillä. Perhe ei aina katso hyvällä hindulaisuudesta luopumista. Devendralla ja Ram Mayalla on myös laaja verkosto kontakteja pastoreihin eri puolille maata, jotta he pystyvät ohjaamaan uudet Kristuksen ruumiin jäsenet seurakuntiin kotiseuduillaan – ja vastaavasti siirtotyöhön lähtevät kristityt saavat kohdemaissaan olevien pastorien yhteystiedot mukaansa matkalle.
Pelkästään Malesiassa on noin 300 nepalilaisten kristittyjen seurakuntaa. Usein ne toimivat samoissa tiloissa kiinalaisten seurakuntien kanssa. Qatarissakin nepalikristittyjen seurakuntia on ainakin puolisen tusinaa. Siellä valtio valvoo Malesiaa tarkemmin sitä, ettei sanomaa levitetä oman yhteisön ulkopuolelle. Silti kaikissa näissä siirtotyöläisiä vastaanottavissa muslimimaissa kasvavat seurakunnat – vaikkakin vierasmaalaisten keskuudessa – ovat Jumalan ihme.
Olisiko niin, että joku Jumalan ihmeellinen suunnitelma on toteutumassa tämänkin kansan keskellä? Moni löytää uskon ja toivon elämäänsä kaukana kotoa. Mutta samalla siirtotyöläisten seurakunnat ovat näkyvä todistus siellä, missä ovat. Maailmanlähetyksen muuttuneessa tilanteessa, jossa sanomaa ei enää viedä vain lännestä ja pohjoisesta itään ja etelään vaan kaikkialta kaikkialle, nepalikristityillä on varmasti oma paikkansa.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Kuuletko sen huminan?
Elina Lind
kirkollisen työn koordinaattori, Nepal
Täydennyskoulutuspäivillä perhetyöhön eri tavoin osallistuvat pariskunnat pääsevät jakamaan kokemuksiaan. Ram Maya ja Devendra kuvassa vasemmalla.
Klassinen kuvaus tilanteesta, jossa joku tulee kristityksi kaukana kotoaan, on Apostolien tekojen kertomus Filippoksesta, joka kastoi etiopialaisen hoviherran. (Apt. 8:26-40)
Maailmassa on rannattoman paljon eriasteista hätää, mutta onneksi Jumala ottaa perimmäisen vastuun siitä, että joku häneen uskova ottaa sydämenasiakseen tarttua toimeen ja tehdä parhaansa.