Minkälaisia mielikuvia sana Kirkkopäivät sinussa herättää? Onko se jotain vanhaa? Jotain kirkollista? Jotain joka kestää päiviä mutta ei viikkoja?

Entä kirkkopäiväsihteeri? Harmaantunut mies, joka siteeraa Raamattua aina kun kerkiää? Vai sittenkin pieni nainen, joka juoksee keittämässä kahvia ja uskaltaa hädin tuskin avata suutaan? Ainakin kirkkopäiväsihteeri kirjaa kaiken ylös ja pitää kiinni sovituista tapaamisista, sehän on sihteeri.

Historian havinaa

Jep, voin tehdä paljastuksen. Kirkkopäivät ON vanha tapahtuma, ensimmäisiä Kirkkopäiviä vietettiin Helsingissä jo vuonna 1918, ja ties vaikka sieltä asti olisi myös titteli ”kirkkopäiväsihteeri”.

Ja kyllä, hengellistäkin menoa löytyy. Jumalanpalveluksia ja sen sellaisia. Kirkossa. Tiedäthän sen rakennuksen minne eksytään silloin tällöin elämässä, kun joku suvussa tai kaveripiirissä pääsee ripille tai menee naimisiin.

Kirkkopäiväsihteereitäkin on varmasti ollut moneen junaan, miestä ja naista. Toiset ehkä hiljaisia ja huolellisia, toisten ollessa taivaanrannan maalareita, joilla on äänekäs nauru. Sellainen tarttuva.

Tänä ja ensi vuonna kirkkopäiväsihteerin titteliä kannan minä, medianomi Lahdesta. En sentään ihan puskista tähän hommaan hypännyt, sillä työskentelin lähes pari vuotta Kouvolan seurakuntayhtymässä tiedottajana. Ei silti kannata tulla kysymään mielipidettä siitä, mikä raamatunkäännöksistä on paras, tai että mikä on elämän tarkoitus. Vastaisin todennäköisesti 42, kiitos Douglas Adamsin.

Tällä kertaa Kouvolassa kättä paiskaavatkin siis lähes satavuotinen traditio ja 27-vuotias kirkkopäiväsihteeri. Äkkiseltään ajateltuna yhdistelmä ei kuulosta toimivalta. Mutta eipä hätäillä.

Runsas kattaus uskoa ja lankeemusta

Ensimmäisillä Kirkkopäivillä käsiteltiin mm. uskonnonvapautta, kirkon ja valtion suhdetta sekä uskonnonopetusta kouluissa. Keskusteluja ja seminaareja. Tärkeitä aiheita. Joku saattaa tunnistaa nämä puheenaiheet myös nykypäivän kirkollisesta keskustelusta.

Viimeisimmillä Kirkkopäivillä Kuopiossa vuonna 2013 oli edelleen paljon keskustelutilaisuuksia, paneeleja ja seminaareja. Aiheina muun muassa lasten ja nuorten syrjäytyminen, ihmisarvoinen vanhuus sekä pohdintaa siitä, onko Jumalassa mitään järkeä. Sunnuntaiaamuna saattoi valita viidestä eri messusta. Mutta voi pojat, oli siellä muutakin.

Konsertteja, virsikaraokea, jalkapallo-ottelu, etkoja ja jatkoja. Yömyöhään kukkumista ja iltapäiväkahveja mummonmökissä. Lars von Trierin tv-sarjan pohdintaa, ja Mikael Jungner kirkon itsevaltiaana. Musiikkitaivaan tähtiä esittämässä Toivon lauluja.

Ja kaikkea tämän kaltaista, mutta ei saman toistoa, on luvassa myös Kouvolassa. Sillä Kirkkopäivät elää ja uudistuu, ja vaikka itse sanonkin, niin se on aika vetreässä kunnossa lähes satavuotiaaksi. Eiköhän me hyvin tulla juttuun.

Tässä blogissa seurataan Kouvolan Kirkkopäivien valmisteluja tulevien kuukausien aikana, joten kannattaa toistekin tulla lukemaan viimeisimmät kuulumiset. Tervetuloa mukaan matkalle kohti Kouvolan Kirkkopäiviä 2015!

Suvi Mononen, kirkkopäiväsihteeri

Blogiteksti 1.9. Tiimityössä on voimaa
Blogiteksti 15.9. Ihmeen hieno Kouvola
Blogiteksti 29.9. Auttamista Suurellä Sydämellä
Blogiteksti 13.10. Olli, Ville ja muut kaverit
Blogiteksti 27.10. Kirkkopäivät skarppaavat sosiaalisessa mediassa
Blogiteksti 10.11. Jäähyväiset Vappugospelille
Blogiteksti 24.11. Ihanan kamala runsaudenpula
Blogiteksti 8.12. Viimeiset kiusaukset
Blogiteksti 12.1. Usko, toivo ja rakastu: 10 tärppiä Kirkkopäiviltä
Blogiteksti 27.1. Häät huvipuistossa
Blogiteksti 11.2. Tärkeä talkootyö
Blogiteksti 24.2. Mökkimajoitusta
Blogiteksti 9.3. Tsiisus mitkä bileet!
Blogiteksti 23.3. Heille ei ollut tilaa majatalossa
Blogiteksti 20.4. Pappien muotinäytös
Blogiteksti 6.5. Tuhkaa ja toivoa
Blogiteksti 28.5. Kiitosten aika