Miten voi tietää olevansa mies?

Nuoruudessani kaverini kiusoitteli pikkupoikia sanomalla heitä tytöiksi. Tämän korjatessa, olevansa poika. Kaverini kysyi: "mistä sinä sen tiedät?" Tällöin poika jäi suu auki ihmettelemään asiaa.

Nyt uusi vapaamielinen kulttuurimme tekee pojille. samaa kiusaa.
Heidät houkutellaan tarkkailemaan omaa feminististä käytöstään.
Punnitsemaan mielessään sitä kumpaa heissä mahdollisesti on enemmän. feminiinisyyttä, vai maskuliinsuutta .Eli ovatko oikeasti tyttöjä, vai poikia. Vai ehkä yhtä aikaa molempia. Näin nuoret miehemme saadaan lopulta syvään identiteettikriisiin. Sama koskee tietysti tyttöjä yhtä hyvin.

Uusi kulttuuri kieltää sen perusasian, että jumala on luonut meidät miehet miehiksi ja naiset naisiksi. Myös tätä silmälläpitäen Hän on meihin istuttanut hyvin erilaisia ja jopa vastakkaisia ominaisuuksia. Niinpä miehessä olevat naiselliset ominaisuudet eivät kerro väärästä sukupuolesta, vaan ainoastaan siitä, että meillä miehillä on myös naisellisia ominaisuuksia.Oikeastaan vain kulttuurimme tekee ominaisuuksistamme miehisiä, tai naisellisia.Todellisuudessa ne eivät ole sitä. Jokaisessa miehessä on femiinisyys ja naisissa maskuliinisuus. Tälläisen yksinkertaisen opetuksen varaan on tosi turvallista rakentaa oma identiteetti.
On ihan kiva olla juuri se ja sellainen miksi Jumala on luonut.

75 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    mainiota kun tekstiäni on viikon aikana luettu jo yli tuhat kertaa. Hyvin monia kiinnostaa sukupuolisuuden määriytyminen. Millä perusteella sukupuolisuus määritellään? Muuttuuko mies todella naiseksi, tai nainen mieheksi hormoonihoidolla ja leikkauksin. Asia ei olekkaan niin yksinkertainen , kuin voisi kuvitella. Kiitos keskustelijoille. Keskustelu avasi aivan uusia näkökulmia asiaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.