Kotimaa-lehti esitteli paneelikeskustelua, jossa kaksi liberaalia ja kaksi konservatiivia keskusteli kirkon rippikoulujen seksuaaliopetuksesta. Taustalla oli konservatiivien julkaisema kirja ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”. Kirjan linjaukset ovat herättäneet arvostelua. Keskustelussa kysyttiin, onko kirja vaarallinen.
Kirjan yksi tekijöistä totesi: ”Se meni minulla ihon alle, että kirja olisi vaarallista tai rikollista toimintaa.”
Itse en osaa ottaa tähän kysymykseen kantaa. En tunne kirjaa. Omasta mielestäni ei kuitenkaan vaikuta vaaralliselta keskustelussa esiin tuotu kirjan ajatus, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi tai että seksin oikea paikka on avioliitossa.
Toisaalta seksuaalielämän kysymykset ovat arkoja ja jyrkkä kategorisointi voi vahingoittaa syvältä. Kenenkään ihmisarvoa ei saa kyseenalaistaa esimerkiksi suuntautumisen perusteella.
Liberaalin puolen keskustelija katsoo, että kirkossa on syyllistytty kategorisointiin:
”Seurakuntaelämä ja kristityt ovat osanneet olla armottomia, kategorisoivia ja luokittelevia. Ihmisillä on aito kokemus siitä, että kristityt tuntuvat tietävän toisten asiat paremmin kuin he itse.”
Yksi kysymys keskustelussa sivusi seksin oikeaa aloitusikää.
Liberaalin puolen keskustelijat totesivat, ettei nuori odota aikuiselta päivämääriä vaan pohtijaa ja rinnalla kulkijaa sekä toisen kunnioittamista.
Entä, jos aikuinen odottaa nuorelta seksiä? Lain mukaan aikuisen ja alaikäisen seksi on rangaistava rikos. Parhaillaan eduskunta on uudistamassa lainsäädäntöä niin, että aikuisen seksi lapsen kanssa on lähtökohtaisesti raiskaus.
Olisiko tässä asiassa rippikoulussa oltava kuitenkin kategorinen ja annettava selviä rajoja? Toisenlainen opetus saattaisi olla ”vaarallista tai rikollista toimintaa”?
Jumalalla oli ihanne ihmisten elämälle ja me voimme sen lukea Raamatusta. Ei kai ihmisen lihallisuus voi muuttaa Jumalan ihannetta toiseksi.
Tuo sana. Aina raiskaus alkaa tuottaa raiskaajien armeijan, jos mitään lieventävää ei oteta huomioon. Varsinkin siinä lähellä suojaikärajaa. Tässä seksillä kyllästetyssä maailmassa taasen käydään mies-sukupuolen kimppuun enemmän paitsi opettajat, jotka peuhaavat oppilaittensa kanssa. Miten voi mies mennä päiväkotiin töihin, jos kopelointituomio tulee niin herkästi?
Lauri, miten niin mies? Koskee laki samalla tavalla naisia. Miten kukaan nainen voi mennä päiväkotiin työhön, jos fyysinen kosketus lapseen tulkitaan aina seksuaaliseksi teoksi? Ei minkään järkevän lain perusteluihin voida sellaista ennakko-olettamaa upottaa.
Näin taidetaan perinteisesti maassamme ajatella. Koskettaminen on naisellista hoivaamista ja miehen toimintana vain erotiikan alueeseen kuuluvaa poikkeuskäyttäytymistä.
Kysymys voisi kuulua: ’mitä rippikoulussa opetetaan miehekkyydestä ja naisellisuudesta?’ Millaisen käsityksen miehen ja naisen rooleista saa ajassamme vallitsevasta kulttuuristä? Pitäisikö kirkolla olla siihen jotain sanottavaa kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta?
Taitaa olla pikemminkin niinpäin että monet nykyajan 15 vuotiaat voisivat opettaa monille varsikin rippikouluopettajilleen seksistä.
”Miten rippikoulussa opetetaan seksistä?”
Suomi ratifioi -91 YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, jonka hyväksyneet valtiot ”ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa, ja tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä…”
Tämän mukaisesti asia kuuluu perheelle ja kun lapsesta on kysymys, vanhempien tai laillisten holhoojien vakaumusta on kunnioitettava. Kokemuksesta voin äitinä sanoa, että lapset ovat hämmentyneitä ja onnettomiakin, kun seksuaali-identiteetti alkaa murrosiän lähestyessä herätä, eivätkä he ymmärrä mitä heille oikein tapahtuu. Saattaa olla, että jos erektio ”yllättää” poikalapsen hänen katsellessaan tyttöjä, hän tekee johtopäätöksen, että tyttöjä ei saa katsoa ja tuntee olevansa huono ihminen. Siinä vaiheessa hän tarvitsee rakastavia läheisiä, joihin hän luottaa, jotka eivät tuomitse häntä ja joiden kanssa hän voi rauhassa keskustella tästäkin kasvamiseen liittyvästä asiasta.
Rippikouluikäiset ovat lapsia, eikä ole pappien, lukkareiden, opettajien eikä viranhaltijoidenkaan asia ”opettaa” heitä vastoin perheen vakaumusta, vaan antaa heille kasvamisen rauha. Omassa perheessämme asia tuli esiin murrosikäisen lapsen kysyessä rakastaisimmeko häntä, jos hän olisi ”erilainen”. Vastauksemme oli, että rakastaisimme.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”(Matt.28)
Mielenkiintoinen ”käsky” Jeesukselta, opetta pitämään KAIKKI, siis opetuslapset pitävät kaiken mitä Jeesus on käskenyt pitää.
Nyt sitten kun riparilla opetetaan niin onko siellä opettajat itse opetuslapsia eli pitävät kaiken mitä Jeesus on käskenyt?
Kun edes hiukan lukee historiaa niin eipä taida kirkon riparien opetus olla Jeesukselta eli on niin monen sorttista ollu ja nykyään on jokaisen mieleen sopivaa, siitä vaan omaa ”oikeaa uskoa” rakentamaan, ota vaan valinta hyllystä sopiva opetus ja ……
Siis mitä on sydämen usko jolla tullaan vanhurskaaksi, se on juuri sitä että Jeesuksen Sanat ovat sydämessä ja elää niiden mukaan eli pitää kaiken mitä Jeesus on käskenyt, on siis Jeesuksen opetuslapsi.
Lupasin yhdelle papille, että voin tulla riparille puhumaan seurustelusta. Pyysin, että nuorilta voisi pyytää kysymyksiä etukäteen. Sainkin sitten pari kysymystä ja valmistin luennon.. Sitten menin riparille ja onneksi ajoissa. sillä siellä oli asiaa valmisteltu jo. Sain nimittäin ison kasan uusia kysymyksiä. Minulta meni kaksi tuntia pelkästään niihin vastaamiseen. Valmistamani luento jäi pitämättä. Nuoria kiinnostaa seurustelussa ihan muut kysymykset, kuin seksi ja avioliitto. Seurustelusuhteen aloittaminen ja hoitaminen on heille paljon ajankohtaisempia asioita. Niistä tiedoista ja taidoista nuoret hyötyvät paljon. Nuorten tietomäärä on hyvin vähäistä näistä asioista. Vaikka me aikuiset voimme kuvitella aivan muuta. Jos nuori oppii hyviä taitoja seurusteluun , niin hän kykenee hyödyntämään samoja asioita avioliitossaan myöhemmin.
Olen selannut opuksen läpi ja yhdyn Jarmo Kokkosen ajatukseen siitä, että oppaan itsetyydytystä ja seksuaalivähemmistöjä koskevat ajatukset ovat sydämettömiä. Kirkon viesti seksuaalivähemmistöön kuuluvalle nuorelle ei voi olla se, että selibaatti on ainoa mahdollisuus.
Ainakin niillä rippileireillä, joilla olen itse saanut olla mukana, on huomioitu seksuaalisuuden moninaisuus. Jos nuori minua lähestyisi aiheen tiimoilta kehottaisin häntä seurustelemaan kumppaninsa kanssa tämän sukupuolesta riippumatta. Uskon, ettei Jumalakaan haluaisi jättää ketään yksin.
Raiskaus on aina rikos. Sen osalta kikko seuraa yhteiskunnan lainsäädäntöä eikä kirkolla voi olla lainsäädännöstä poikkeavaa opetusta aiheesta. En myöskään pidä terveenä sitä, jos seksuaalista hyväksikäyttöä peiteltäisiin tai käsiteltäisiin uskonyhteisön sisällä ”toverituomioistuimissa”.
Kiitos kommenteista. Itse olen pitänyt rippikoulua teologian opiskelijana seurakunrapappina lähes 30 vuoden aikana. Nyt on tosin jo kulunut 7 vuotta viimeisestä rippikoulustani. Oppitunnin pitäminen seurustelusta ja seksuaalisuudesta vaatii suurta viisautta ja taitoa. Aihe koskettaa kaikkia samalla kun kypsyys ja kokemukset ovat erilaisia. Sielunhoidollinen, kuunteleva asenne ja samalla kristillisen uskon ihanteen esiin tuominen samanaikaisesti ovat tarpeen.
Mikko Nieminen :”Ainakin niillä rippileireillä, joilla olen itse saanut olla mukana, on huomioitu seksuaalisuuden moninaisuus. Jos nuori minua lähestyisi aiheen tiimoilta kehottaisin häntä seurustelemaan kumppaninsa kanssa tämän sukupuolesta riippumatta.”
Kodissamme toisensa tavanneet rippikouluikäiset eivät ”seurustelleet kumppanin” kanssa, vaan kumppani tuli mukaan kuvioihin vasta paljon lähempänä täysi-ikäisyyttä kuin rippikouluikää. ”Seksuaalisuuden moninaisuus” ei ollut lähellä heidän sydäntään, mutta sitäkin lähempänä oli kysymys elämästä ja kärsimyksestä ja siitä mikä on elämän tarkoitus ja lopullinen päämäärä eli telos antiikin kreikan filosofeja lainaten.
Mikä siinä on sydämetöntä? En oikein ymmärrä tätä ajatusta. Nehän ovat linjassa monien muidenkin kirkkokuntien opetusten kanssa.
> Nehän ovat linjassa monien muidenkin kirkkokuntien opetusten kanssa.
Nyt ei pidä sotkea kahta asiaa toisiinsa. Yhtäältä eri kirkoilla on erilaisia näkemyksiä avioliiton määritelmästä. Toisaalta eri kirkoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, pitääkö seksuaalivähemmistöjen elää selibaatissa. Nämä eivät ole sama asia.
Varmasti jos mennään hyvin radikaaliin islaminuskoon, homoseksuaaleille ei riitä pelkkä selibaatti vaan heidät pitää tappaa. Astetta hienovaraisempaa ihmisoikeuspolitiikkaa harjoittaa Kremliä tossun alla toimiva katolinen kirkko. Venäläisille saattaa riittää pahoinpitelyt.
Jos tarkoituksemme on etsiä ja noudattaa Jumalan hyvää luomistahtoa, en lähtisi tekemään vertailuja tuohon suuntaan saati että ihannoisin tuollaista vakaumusta tai pitäisi sitä sydämellisenä. Jokainen toki muodostakoon omat eettiset koodistonsa oman moraalitajunsa kautta. En lähde neuvomaan.
Toisaalta protestanttisesta huom joissakin ei Suomen kirkossa hyväksytään homoseksuaalisuus, laajassa kristikunnassa sen sijaan tilanne on toinen. Homoseksuaalisuus on monella mittarilla mitattuna marginaalia. Normatiivista on luomisessa asetettu avioliitto, miehen ja naisen välillä.
Ajattelen, että jokainen ihminen on Luojan luomana ainutlaatuinen ja arvokas omana itsenään. Ketään en halua työntää marginaaliin.
En oikein ymmärrä sitä motiivia, mistä puheesi kumpuavat, mutta parempi että emme jatka tästä.
”Jos nuori minua lähestyisi aiheen tiimoilta kehottaisin häntä seurustelemaan kumppaninsa kanssa tämän sukupuolesta riippumatta. Uskon, ettei Jumalakaan haluaisi jättää ketään yksin. ”
—–
Minusta voi oikein hyvin rohkaista tykkäämään kenestä tykkää ja olemaan sen ihmisen kanssa kenen kanssa tuntuu hyvältä olla, mieluummin kuin yksin.
Mutta jotenkin tuntuu väärältä puhua ”seksuaalivähemmistöön kuuluvista” nuorista, tai antaa nuoren ymmärtää, että hänet on määrätty johonkin loppuelämäkseen. Ennemmin voi puhua erilaisista tunteista ja että niitä ei pidä hävetä eikä tuntea syyllisyyttä.
Seksistä taas, sikäli kun siitä puhutaan, tulee kertoa totuus. Kaikenlaisesta seksistä koko totuus ja jokaisesta se oikea totuus.
Moni voi haluta vain olla jonkun kanssa, eikä pidä tuntua oudolta ja epänormaalilta, jos EI halua tehdä jotain. Asiaa voi katsoa näinkin päin.
Tämä tosin kuuluisi varmaan ennemmin terveystiedon tunnille.
”Toisaalta eri kirkoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, pitääkö seksuaalivähemmistöjen elää selibaatissa.”
—-
-Eli mitä tämä tarkoittaa? Minusta kosketus on ihan ok, lähellä oleminen, halaaminen, jopa suuteleminenkin. Läheisyyden kaipuu on luonnollista. Minusta olisi toivottavaa, että Suomessakin erityisesti miehet ja nuoret pojat koskettaisivat toisiaan enemmän.
> Minusta olisi toivottavaa, että Suomessakin erityisesti miehet ja nuoret pojat koskettaisivat toisiaan enemmän.
Minä en pidä sitä alkuunkaan toivottavana että miehet koskettelisivat nuoria poikia (tai nuoria tyttöjä).
”Minä en pidä sitä alkuunkaan toivottavana että miehet koskettelisivat nuoria poikia (tai nuoria tyttöjä).”
—-
-Ymmärsit väärin. Tai ilmaisin sen huonosti. Tarkoitin samanikäiset keskenään.
Luin joskus kristillisestä nuortenlehdestä kahdesta pojasta, joilla oli niin läheinen ystävyyssuhde, että he haastattelussa avoimesti kertoivat siitä miten olivat löytäneet myös kosketuksen, ja kokeneet sen hyvänä ja luonnollisena asiana.
Ja tämä oli siis Nuotta-lehti, Sleyn julkaisema kuten tuo ”Sanovat sitä rakkaudeksi”-kirjanen.
Jokainen voi mielestäni itse arvioida missä menee se seksuaalisuuden raja.
Mitä selibaattiin tulee, niin minun ymmärtääkseni se tarkoittaa yhdynnästä pidättäytymistä. Eli liittyy jo käsitteenäkin heteroseksuaalisuuteen.
Hanna – Ranssi Matikainen toi väitöskirjassaan esiin sen, ettei seksi ole mikään ratkaiseva tekijä avioliitossa. Paljon tärkeämpää on keskustelut ja muu yhdessäolo.
15v. riparilainen on vielä monella tapaa keskeneräinen, eikä seksin pitäisi kuulua vielä siinä iässä kuvioihin lainkaan. 50 luku loi nuorisokulttuurin ja sen mukana seksi tuli yhä nuorempien ja nuorempien ajanvietteeksi. Harrastetaan seksiä, mutta ei ole tarkoituskaan sitoutua. Sellaiseenko seksuaalikäyttäytymiseen riparinuoria tulee rohkaista?
Joidenkin kyselytutkimusten mukaan 45% suomalaisnuorista harrastaa seksiä ensimmäisen kerran 15-17 vuotiaina. Noin 14% oli ensimmäisen kerran kohdalla alle 15 vuotias ja tässä ryhmässä on selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia. Loput 40% vastaajista oli täysi-ikäisiä ennen ensimmäistä seksikokemusta.
En ole ollut mukana yhdelläkään riparilla, jossa nuoria oltaisiin rohjaistu harrastamaan seksiä ilman tarkoitusta sitoutua. Niin paljon olen kuitenkin nuorten kanssa ollut tekemisissä etten myöskään halua olla naiivi asian suhteen.
Hesassa kulki jo 60-luvulla vitsi siitä, että jos 15 vuotais neitsyt kulkee kolmen sepän patsaan alta sepät iskee moukraeilla , mutta eivät ole vielä iskeneet.,.
Peruskysymys on opettaako kirkko Jumalan Sanaa vai ei?
Ensinnäkin mikä on Jumalan Sana, onko se muuttumaton aikojen kuluessa, ON.
Siis kun kirkon opetus on muuttunut aikojen saatossa niin mistä se kertoo, ei ole yhteyttä Jumalaan eli Jumalan Sanaa ei kuulla kirkossa. Jumala salaa toisilta evankeliumin ja ilmoittaa sen toisille, siis kun Jumala ilmoittaa tahtonsa niin se on muuttumaton.
Nyt kun sokeat yrittävät talutta sokeita niin kuinkas siinä käy, kalpaten, ei nuoret kuule Jumalan tahtoa vaan ihmis oppeja. Näin Jumala Sana ei kasva hyvää hedelmää eikä pääse varjelemaan pahalta.
Jeesus, Jumalan lihaksi tullut Sana tunnettiin aikanaan syntisten ystävänä. Tämä on syytä opettaa oman aikamme rippikoululaisillekin, joista osa ei ole varjeltunut pahalta ja joillekin on ’käynyt kalpatenkin’. Ei ole kysymys Jumalan tahdosta vaan hänen ihmisiä kohtaan tuntemasta rakkaudesta.
On tietysti hiukan eriasia opettaa nuorille seksistä, kuin osoittaa sille hyväksyntää.
Tarkoitin , jälkimmäistä.
Martti Pentti Jeesus osoitti rakkautta kaikille, niin syntisille kuin fariseuksille ja kirjanoppineillekin.
Jeesus kutsui parannukseen siis vaikka rakasti, söi ja joi syntisten kanssa, niin ei Hän Sanonut että jatkaa vaan synnissä elämistä vaan Hän Sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Jumalan hyvyys vetää parannukseen, mutta sydämen kovuus kieltää tarvitsevansa parannusta.
1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät.
3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6 hänen, ”joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”(Room.2)
”Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset.”Juuri näin. Ihminen ei voi tehdä mitään parannustakaan, vaikka kuinka kuulisi hyvän Jumalan kutsuvan sen tekoon. Siksi me tarvitsemme Pyhän Hengen puolustajaksemme ja Kristuksen parantajaksemme.