#metoo on saanut minut ymmärtämään sen,että me miehet olemme laiminlyönneet erään tärkeän pedgoogisen tehtävän.
Ongelman voi pelkistää siihen että nyt, kun me olemme alkaneet pitää naisia tasaarvoisina itsemme suhteen, niin me suhtaudumme heihin ja käyttäydymme niinkuin he olisivat meidän miehisiä kavereitamme.
Me miehet opimme aikoinaan kaverikäyttäytymisen kasvuiässä. Silloin opimme sen, että ihmisten sosiaalinen maailma on toisaalta kilpailua omasta asemasta kaverihierarkiassa ja toisaalta sitä että tarvitsemme liittolaisia muita kilpailijoita vastaan jotka voivat vaarantaa pyrkimyksemme sellaiseen sosiaaliseen asemaan joka tyydyttää kunnianhimoamme.
Sosiaalinen elämä oli ja on joukkuepeliä. Ainoastaan jotkut lahjakkaat sooloilijat selviävät ilman tukiverkostoa tai tukiryhmiä jos hekään.Luulen että miehet ovat parempia organisoimaan tukiverkostoja ja että naiset ovat vasta oppimassa sellaista omalle kohdalleen.
Omassa jengissä heitämme huulta, tönimme, teemme sukupuolisia ivailuja, pikku haasteita ja vähattelyjä ,kehumme itseämme ja kykyjämme suoraan tai epäsuoraan odottaen ryhmän vahvistavan tai muotoilevan niitä. Olemme siis ulospäin lapsellisia ja sietämättömiä tyttöjen silmissä. Olemme syyllisiä kaikkeen mistä meitä syytetään.Kuitenkin ylilyönnit ovat kielletty poikkeus. Valtaosa ryhmistä ovat niinkuin urheilujoukkue joka seuraa tiettyjä sääntöjä. Petoeläinten tapaan saallistavat jengit kuuluvat alakulttuureihin eikä niitä suosita.
Tällainen poikamainen käyttäytyminen lisää ryhmän kiintyvyyttä ja auttaa fokusoimaan yhteiskunta peliin, siis itsetuntemukseen ja pitäviin arvoihin, niihin mitä ryhmäkin arvostaa ja jotka auttavat pärjäämään elämän kilpailuissa. Yleensä kunnianhimo joutuu hionnan kohteeksi kaverien toimesta.On opittava mikä on realistista ja mikä vastaa kykyjä. Ryhmä yleensä vahvistaa kyvyt jos ne ovat tosia sellaisia ja karsii tyhjät kehumiset.
Ylläoleva luo koodit miehiselle käyttäytymiselle. Kun sitten tutustumme tyttöihin, niin haluamme heidän kiintymyksensä ja suosionsa. Kiintymyksemme heihin saa meidät muotoilemaan miehisiä koodeja mutta ei kaikkia. Varsinkin työelämässä kahvitauoilla olemme takaisin koulun välitunneilla tönimässä toisiamme.
Aikuismaailmassa olemme alkaneet pitämään työtovereita, niin miehiä kuin naisiakin, kavereina ja tässä tulee ongelma.
Me miehet käsittelemme arkikäyttäytymisessä kaverinaisia niinkuin he olisivat miehiä jotka ymmärtävät selittämättä miehiset koodit ja miten niitä tulkitaan. Tässä on se meidän pedagooginen tehtävämme.
Naiset ovat olleet paljon parempia vaatimaan miehiltä ymmärrystä naisia kohtaan. Siis sitä mikä on sopivaa ja mikä ei. #Metoo on suora seuraus siitä että miehet ovat olleet huonoja oppilaita. Mutta jos miesten tulee ymmärtää naisia, niin on oikein ja kohtuullista että naiset yrittävät ymmärtää miehisiä koodeja ja käyttäytymistä ja miten sitä voi tulkita ja miten niihin vastataan.
Koodien ja niiden tulkinta on meidän miesten tehtävä.Niihin vastaaminen on naisten opittava . Kirkollisissa piireissä tämä on vaikeata, koska niin paljon kirkollisista miehistä ovat sisäistäneet huomattavan feminiinisen osan itseensä osana kirkollista identieettiään. Nykyjään kirkon toimhenkilöistä enään papeista löytyy miehiä ja se värittää seurakunnallista työelämää. Kuitenkin vanha poikamainen kilpailevissa hierarkioissa eläminen ja kaikki mitä siihen liittyy on jäljellä.
Ovatkohan naiset vapaita hierarkkisesta ajattelusta ja kunnianhimosta. Epäilen sitä. Naisellinen tikapuilla kiipeäminen on toisenlaista mutta sekin on tosiasia. Nykymaailmassa mies ei enään ilmanmuuta ole se pahin vastustaja sosiaalisessa pelissä ,vaan se on joku toinen nainen, johtuen naisten suuresta lukumäärästä paikoista kilpailtaessa. On päivän selvää että on vain ajan kysymys koska naiset ovat enemistöina piispojen joukossa. Ja niihin virkoihin haettaessa toinen naishakija voi olla pahin este.Mutta tämä on toinen ongelma.
Siis arvoisat kanssaveljet, eikö olisi paikallaan perustaa seurakunnallisia opintopiirejä joissa naisille opetetaan miesten ymmärtämistä? Jos naiset haluavat että me opimme ymmärtämään heitä niin he voivat perustaa vastaavia opintopiirejä miehille.
Pastori Mikko Aallolta opin, että johtajan tärkein ominaisuus on tunnistaa omat tunteensa. Tämä neuvo sopii jokaiselle miehelle, joka tahtoo ymmärtää naista. Tuossa ymmärtämisessä voi aina kehittyä. Namikan ja myöhemmin Paremman avioliiton toiminnassa olen saanut oppinut asiasta paljon lisää. Tietenkin tasossani on paljon puutteita. En voi käsittää esimerkiksi sitä miten vaimoni voi tietää ajatukseni, jo paljon ennen , kuin olen niistä mitään puhunut. Enkä sitä miten hänen näkemyksensä joistakin toimintatavoista on osoittautunut hyvin usein omiani paremmiksi. Ehkäpä syynä on vain yksinkertaisesti se, että olen saanut vaimokseni itseäni paljon fiksumman tapauksen.
Heikko johtaja hankkii alaisikseen itseään heikompia, mutta vahva – parempia. Joten vaimoni Herrana toimiessani minulla on paljon helpompaa ja saamme yhdessä enemmän aikaan. Herrakseen hän minua joskus nimittää, joten älkää feministit saako siitä hernettä nenään. Pyrimme tekemään vain yhteisiä päätöksiä. Näin syvässä yhteisymmärryksessä saamme nauttia elämästä.
Markun blogi ja ajatus keskinäisen ymmärtämisen tarpeesta on tälle ajalle todella tärkeää.
Lämmin kiitos siitä.
Sitten vielä: nainen on biologisesti, aivan erilainen, kuin mies. Joten miehiset käyttäytymiskoodit ei toimi lainkaan naisten kanssa. Monen miehen perusongelmaksi parisuhteessa muodostuu se, ettei tajua naisen olevan nainen ja siksi erilainen. Biologia aikaansaa tunteemme ja koska biologiamme on erilainen niin sitä on tietysti myös tunnemaailmamme. Hienoa tässä onkin juuri se, että kun mies tavoittaa omat tunteensa, niin hän löytää tien myös naisen sydämelle.
Siispä miehen ei tarvitse yrittää ymmärtää naista. Riittää, kun hän oppii ymmärtämään ja tunnistamaan omia tunteitaan.
Mitä paremmin hän sitä oppii, niin sitä paremmin hän ymmärtää naista.
Kun Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, niin Jumala ei luonut miestä tai naista omaksi kuvakseen. Tämä on päässyt unohtumaan ja miehen ja naisen erottaminen toisistaan on vihtahousun puhaa. Meni vähän ohi aiheen, mutta lopulta juuri tuosta on kysymys. Miehet ja naiset tarvitsevat tosiaan epätoivoisesti.
Miehet ja naiset kuuluvat yhteen kaikilla tasoilla ja kumpainenkin on heikoilla ilman puolisoa. Surullista on katsoa single kulttuurin hedelmiä.
Maailmassa on vain kaksi raamatullista ammattia. Maanviljelys ja rajojen vartiointi. Siis viljely ja varjelu. Siinä sivussa pitäisi Jumalan apuna tuottaa uutta elämää. Ilmeisesti tiedämme, että Jumalan siunaama liitto miehen ja naisen kesken toteuttaa tämän tarkoituksen parhaiten. Jos heittäydymme täysillä tähän rooliin, ei tarvita niin paljon tunteiden tulkintaa, kun kumpikin on toiselle avoin kirja. Useasti olemme kuitenkin hylkäämiskokemusten haavoittamia, että suhdetta pitää ikäänkuin testata kaikenlaisilla kommervenkeillä onko tämä totta vai viinien huumaa? Kauaksi olemme edenneet paratiisista.
Varjelun ymmärtäminen rajojen vartioinniksi on mielestäni väärä tulkinta. Eikö se ole pikemminkin heikompien elämän suojaamista, turvallisuuden luomista ja ylläpitämistä?
En usko, että huono ja öykkärimäinen käytös olisi jokin sisäänrakennetuksi koodiksi tarkoitettu miehisyyden malli, jota pitää vain sietää. Saati ihailla reiluuden ja alkuvoimaisen miehuuden ilmentymänä. Liian usein tätä väitettä kyllä kuulee.
Lukaisin ilokseni kirjailija Joonas Konstigin haastattelun Suomen Kuvalehdestä, jossa hän kertoo ’vuodessa herrasmieheksi’-muutosprojektistaan. Kyseinen herra on ollut räväkästi eri aiheisiin kantaa ottava toimittaja, joka tajusi olevansa huonosti käyttäytyvä ja ylimielinen ihminen, jota kukaan tuskin tulisi kaipaamaan. Tästä sai alkunsa ahkera soul searching kasvuprosessi.
Miehisyyden esimerkkinä Konstig siteeraa jotain parinsaadan vuoden takaista brittiherrasmiehen käytösopasta, jossa ohjeet ovat hyvin erilaiset kolumnissa kuvattuun: ystävällisyys, huomaavaisuus ja toisen ihmisen kunnioitus. Omilla saavutuksilla ja taidoilla leventely ei ole kaunista toista kohtaan. Sarkasmi ja ylimielisyys eivät valloita kenenkään sydäntä, vaikka väittelyn niillä saattaa voittaa.. Tavoitteena ei ole jäädä millekään ’pojat ovat poikia’-tasolle, vaan kasvaa hyveellisiksi aikuisiksi miehiksi… jne. (täällä yksi artikkeli aiheesta ilman maksumuuria https://www.is.fi/viihde/art-2000005412292.html)
Ilahduttavaa, että joku mies meillä Suomessa on ottanut kantaa huonokäytöksisten miesten ongelmaan ja haluaa antaa vastakulttuurisen esimerkin. Toivottavasti myös uskovat miehet heräävät asiaan, etsimään vaihtoehtoja nykyiseen… Raamatussa kun on annettu täydellinen ja paras miehisyyden malli Jeesuksessa: jolla ei ollut tarvetta pitää miehistä laumaa koossa alistamisella tai röyhkeydellä. Päinvastoin: Hän osasi rakentaa läheisiä ja empaattisia ihmissuhteita niin naisten kuin miestenkin kanssa, kohdaten nämä aidosti lähimmäisinä. Johtamismallina oli machoilun sijaan paimen, joka antaa henkensä lauman edestä. Tällaisia herrasmiehiä odotellessa!
Lea, nyt on kyse siitä miten te naiset voisitte oppia ymmärämään miehiä eli miehisen käyttäytymisen koodeja. Niinkuin kaikesta hyvin näkyy, niin suurin osa miehistä käyttäytyy ihan hillitysti, mutta silti ongelma miehille on se ,että naiset eivät ymmärrä heitä vaikka miehet kuyinka yrittäisivät.
”Hän osasi rakentaa läheisiä ja empaattisia ihmissuhteita niin naisten kuin miestenkin kanssa, kohdaten nämä aidosti lähimmäisinä.”
Totta, eritoten kumppaninsa (koinion)Maria Magdalena kanssa, jota rakasti ja jota suuteli usein suulle. (Maria Magdalena evankeliumi)
Kiinnitä huomiota tuohon yllä sanomaani: jonkin ilmiön yleisyys kautta maailman sivu ei tee siitä tavoiteltavaa asiantilaa. Kannattaa muistaa, että Jeesuksen johtamismalli – selkärankainen, uhrautuva integriteetti – on esiintynyt ihanteena hyvin monessa kulttuurissa, sekä miesten että naisten keskinäisissä suhteissa.
Itseäni hiukan tympii nykyinen keskustelu, jossa saa lukea ja kuunnella kaiken aikaa kuinka mies ei ole hyvä, jollei hän tue kaikessa naisten päämääriä ja naisen itselleen asettamia pyrkimyksiä. Harvoin saa lukea kuinka naisen tulisi tukea miestä hänen pyrkimyksissä ja päämäärissä. Nyt trendinä on korostuneesti puhuttu naisen oikeuksista, mutta jätetty huomiotta, että naisen tulee yhtälailla tukea miestä ja olla hänelle sopiva apu.
Kaikkinensa keskustelussa on jäänyt tietty levy päälle ja naisen yksilöllisen kehityksen tukemiseen on valjastettu pian koko yhteiskunta, jolloin kokonaiskuva miehen ja naisen yhteisestä tavoitteesta hämärtyy. Miehen ja naisen tulisi puhaltaa yhteen hiileen, eikä pyrkiä kilpailemaan keskenään. Nyt saa kuitenkin monesti vain lukea, kuinka naista vähätellään ja siksi kaikki focus pitäisi kiinnittää naisen menestykseen.
Mielestäni ollaan nykyisin väärällä polulla ja tällä kommentilla en vähättele millään tavalla naisen heikkoa asemaa monissa pakanallisissa yhteiskunnissa. Kristikunnassa nainen on nostettu miehen rinnalle kumppaniksi, toisin kuin monissa kulttuureissa, joissa nainen saa kävellä 5m miehen takana. Se on väärin kaikin tavoin.
Miten naiset voisi saada ymmärtämään miehiä? Se lienee yhtä vaikeaa, kuin ihmisten yleensä on vaikeaa luopua itsekeskeisyydestä. Nykyinen ilmapiiri, missä etujen tavoittelu ja kilpailu ykköspaikoista on kummankin sukupuolen haaste, johtaa myös sukupuolien välisen kilpailun lisääntymiseen, joka taas ei edistä parisuhteessa vaadittavaa taitoa asettua toisen palvelijaksi. Jos mies ja nainen asettuvat toistensa palvelijoiksi on tasa-arvo toteutunut.
ismo malinen :”Nyt trendinä on korostuneesti puhuttu naisen oikeuksista, mutta jätetty huomiotta, että naisen tulee yhtälailla tukea miestä ja olla hänelle sopiva apu.”
Kiitos mielestäni nappiin osuneesta kommentista, Ismo. Miesten ja naisten keskinäisen ymmärtämisen ongelma on mielestäni ilmaistu jo sanoissa isänmaa ja äidinkieli eli miten saada ulkoiseen ja sisäisyyteen kuuluvat laadullisuudet ymmärtämään toisiaan.
Erich Fromm on kirjassa ”Rakkaus on elämä” kuvannut isän- ja äidinrakkauden ilmenemistä ja jos ”kuvattelu” sallitaan, voi varmaankin sanoa, että Frommin kirjassaan kuvaama isänrakkauden polarisoitu ”ideaalityyppi” arvostaa valtiota, lakia, abstrakteja käsitteitä ja se on vertikaalista kuten esim. ristin pystysuora puuosa ja äidinrakkaus puolestaan sosiaalisia ihmisten välisiä siteitä arvostavana on horisontaalista vaakasuoran puuosan tavoin.
Toisiaan ymmärtämättöminä ja toistensa kanssa ”sukupuolten välisestä tasa-arvosta taistelevina” ne voisivat kuvata myös kahden ryövärin ristiä Golgatan keskimmäisen ristin molemmilla puolilla. Valitettavasti näiden kahden keskenään taistelevan polarisaation jalkoihin jääneinä liian monet lapset ovat vaurioituneet ja päätyneet lopulta sille keskimmäiselle ristille.
MP! Mites olis, jos Aatami olis ajanut sen kärmeen pois heti, kun se alko puhua. Eikö kaksi puhuvaa ystävää ollut Paratiisissa liikaa Jumala ja käärme.
Kyllä kai se miehen läheisin puhelias ystävä oli kuitenkin nainen. Olisiko hänetkin pitänyt ajaa tiehensä?
Mitäs arvelet Lahtinen,miksi Paratiisn käärme eli Nachas oli valistunein (aruum) kaikista kedon eläimistä ja miksi sanan käärme lukaurvo 358 (Fibonaccisarja) on sama kuin ’voidellun’ eli Messiaan Masjah?
Fibonaccin lukuarvo taas on 123, numeroiden kolme ensimmäistä; Mitä siitä pitäisi arvella?
Poikien maailmassa koodikielen oppiminen on tärkeä kehitysvaihe. Silloin opitaan pelisääntöjen merkitys. Pojat tarvitsevat erityisesti miehisiä esikuvia, joihin samaistua. Tytöt naisellisia. Poikien ei tulisi jäädä ainaisiksi pojiksi. Tarkoitus on että heistä tulee miehiä. Poikamaiset miehet pyrkivät elämään poikien koodikielen varassa. Jolloin väistämättä syntyy suuria ongelmia. Koodikieli merkitsee sitä, että todellinen minuus kätketään. Yritetään kovasti olla jotain, jota ei oikeasti olla. Siihen kuuluu miehisen näyttämisen tarve, mies ei itke, eikä näytä tunteitaan, mies on kova jätkä ym. siksiköhän me miehet kuolemme naisia aikaisemmin? Mieheksi kasvaminen merkitsee luopumista poikien maailman suojamekanismeista ja naamareista. Todellinen mies uskaltaa näyttää tunteensa. Osaa kohdata naisenkin tunnetasolla ja kuunnella ja ymmärtää.
Katsoa jopa samalla silmiin ja pitää kädestä kiinni. Se ettei mies voi ymmärtää naista, on jäänne tuolta poikamaisuuden ajalta. Se on pelkkä myytti jota miehet haluavat pitää yllä. Jotta voivat mitätöidä naisiaan.
Jotta voivat säilyttää naamarinsa. Jotta heidän ei tarvitse paljastaa kokemaansa alamittaisuutta suhteessa naiseen. Jotta heidän ei tarvitse kasvaa todellisikis miehiksi.