Timo kirjoitti blogin samasta aiheesta, mutta ei antanut kommentointiin mahdollisuutta. Niinpä piti rusta oma.
Messua pidetään yleisesti kirkon toimintaan osallistumisen mittarina. Osallistuminen siihen antaa ulkopuolisille kuvan siitä mitä kirkon toiminta on. Luulisi siten että kirkko erityisesti pyrkisi kehittämään tätä toimintaa vetovoimaisempaan suuntaan. Monista muista kirkon tapahtumista on kauniit ja hyvin tehdyt ilmoitukset, mutta ei messuista. Ikään kuin kirkko ei olisi kovin kiinnostunut siitä tuleeko messuihin yleensä ketään. Ilmoitetaan vain aika ja kolme nimeä, jotka ei ensikertalaiselle kerro paljoakaan.
Ne jotka tietävät, että nimet kertovat jumalanpalveluksesta vastuussa olevat henkilöt. Eivät oikeasti edes niitä tietoja tarvitse. He tulevat joka tapauksessa. On siellä ketä tahansa. Sen sijaan se joka ei ole vuosiin käynyt kirkossa tarvitsisi tietoja paljon enemmänkin. Video antaisi tietojen jakamiseen hyvät mahdollisuudet. Se voisi alkaa siitä tiedosta mihin auton saa parkkiin jne. Ensikertalainen ei välttämättä tiedä mistä ovesta kirkkoon edes pääsee. Härmälässä kuulin tapauksen, että tulija yritti sisään takaovesta ja joutui lähtemään kotiin, kun ovi oli lukossa. Takaovi on siinä kirkossa tosi hieno.
Jospa kirkossa olisi todellista kiinnostusta siihen miten ensikertalainen osallistumisensa kokee ja tiedotus olisi heidät erityisesti huomioiva, niin tulijoita voisi olla enemmän. Tämä ajattelu näyttää puuttuvan ja tiedotus suunnataan niille harvoille, jotka muutenkin kaiken oleellisen jo tietää.
Kummallista on se miten vähän kannetaan huolta äänen kuuluvuudesta. Ei ole kovin mukava kuunnella saarnaa, josta kuulee vain sanan sieltä täältä. Istuimetkin voisivat olla mukavampia.
Lapset olisi tosi tärkeä huomioida, jotta isätkin oppisivat tulemaan messuun. Hyvin usein käy näin, kun pieni perhe tulee kirkkoon ensi kerran. Vauva äidin sylissä ja taapero isän taluttamana. Hyvin pian käy niin että taaperolla on asiaa ja päät kääntyvät kasomaan mistä pienen lapsen ääni kuuluu. Siitä vanhemmat päättelevät, että ovat häiriöksi ja isä lähtee lasten kanssa pois. Eikä enää tule.
Jospa taaperolle olisi pyhäkoulu messun ajaksi, niin isätkin saisivat olla messuissa. Jos isät sen oppivat messuissa säännöllisesti käymään niin siitä seuraa, että lapsetkin tulevat mukaan. On paljon muutakin sellaista, mitä voisi tehdä hiukan toisin ja tulijat kokisivat pian olevansa tervetulleita.
Puhumattakaan siitä, että messuun saapuvaa tervehdittäisiin jo ovella ja messun jälkeen olisi tarjoilua jossa olisi mahdollisuus päästä tutustumaan seurakuntaan ja seurakuntalaisiin.
Projekti tulisi saada koko seurakunnan asiaksi, jotta väki alkaisi lisääntyä messuissa.
Tarvitaan messusta innostuneita työntekijöitä ja seurakuntalaisia jotta kävijämäärä saadaan nousuun.
Kas, en ollut huomannut että olin sulkenut keskustelun. Mistähän sen saa päälle? Täällä on kaikki muuttunut sitten viimeksi…
Juha Heinilän blogista saat selkeät ohjeet siihen
Blogin kirjoittaminen Kotimaassa
Juha Heinilä
Ehdotan, että käydään keskustelu täällä Pekan blogissa. Kolme huomiota.
Ensiksikin jumalanpalvelukset pidetään kirkoissa tai jumalanpalvelustilaksi vihityissä tiloissa (esim. seurakuntatalossa). Tästä seuraa, että pyhäkoulun tai vastaavan pitäminen jumalanpalvelustilan lähellä ei aina ole mahdollista. Se taas on ennakkoedellytys sille, että lapsille pidetään pyhäkoulu messun aikana. Kirkkoja taas ei saa muuttaa miten tahansa, koska ne ovat Museoviraston erityisessä suojelussa. Sekä hyvässä että pahassa.
Toiseksi. Meillä on onneksi seurakuntatalo kirkon lähellä. Pyhäkouluun mennään vetäjien ja ehkä vanhemman kanssa päivän virren aikana ja ehtoolliselle tullaan yhdessä. Meillä tämä systeemi yhdessä muiden paikallisten syiden takia on lisännyt messuihin osallistumista: 125-175 osallistujaa säännöllisesti ja kaksi pyhäkouluryhmää. Nyt kun pyhäkoulusesonki on loppunut ja jäät lähteneet monien siirtyessä huviloille messuun osallistuu selvästi alle 100 henkeä. Joskus pidetään messu illalla ja siellä riittää väkeä myös keaäaikana.
Kolmanneksi. Taustalla on sekin tosiasia, että meillä on isohko joukko nuoria uskovaisia/kristittyjä/heavyuser -perheitä, joille kirkossa käynti on luonteva osa viikkorytmiä. Heistä saadaan pyhäkoulunopettajiakin niin, että joka sunnuntai ei olla pyhäkoulun pidossa.
Meidän on helppo voivotella sitä, että nuorempi papisto ei enää koe junalanpalvelusta erityisen tärkeäksi. Taustalla on varmasti monia eri syitä, mutta yksi on varmasti havainto: on turhauttavaa palvella sitä jatkuvasti vähenevää joukkoa, joka kokoontuu Sanan ja sakramenttien ympärille. Suorittaessani 20 vuotta sitten opettajaopinnot minulle tuli erittäin selväksi, kuinka out kirkko on ihmisten arjesta ja kuinka uupuneita monet ovat sunnuntaiaamuisin.
– – –
Profeetta Aamos kuvaa aikaa, jolloin Herra lähettää ihmisille sanan nälän ja janon. He etsivät apua hätäänsä, mutta eivät sitä löydä. He hoippuivat itään, länteen ja pohjoiseen, mutta eivät sinne, missä tuona aikana olisi ollut oikea jumalanpalveluspaikka: etelä ja Jerusalemin temppeli. Tulokset olivat tämän mukaiset. Itse lähden siitä, että klassisen kristinuskon mukainen julistus ihan tositarkoituksella ja muutamat käytännölliset metodit olisivat paras apu. Mutta viime kädessä uskon ja sen mukanaan tuoman tarpeen osallistua messuun antaa vain Jumala itse.
Tärkeänä en näe niinkään sitä millä tavalla isät saadaan mukaan jumalanpalveluksiin. Jos siinä onnistutaan, niin on mahdollista saada mukaan kokonaisia perheitä. Isien mukanaolo vetää lapsia mukaan. – Olen ollut messussa jossa lapset on huomioitu erityisesti messun aikana. Eikä heidän ole tarvinnut poistua sen ajaksi. – On monia keinoja ja mahdollisuuksia. Niitä pitää ryhtyä pohtimaan. Kullakin seurakunnalla on omanlaisensa mahdollisuudet ja ne kun löydetään, niin väki messuissa lisääntyy. – Iitin seurakunnasta sain vinkin pikku kiikareista lelupussiin. Niillä kiikaroimalla lapsi pääsee tarkkailemaan kirkon yksityiskohtia omalta paikaltaan. – Keravalla lasten pöytä on edessä. Sieltä lapsilla on suora näköyhteys vanhempiinsa. – Ruuhkavuosia elävät parit kaipaavat yhteistä aikaa ja seurakunnan tilaisuudet, joissa lastenhoito on hyvin järjestetty antaa mainion tilaisuuden koko perheen osallistumiseen.
Minusta on hyvin harmillista, ettei otsikon kysymykset ole keskeisiä keskustelun aiheita täällä. Nämä ovat kirkon tulevaisuuden kannalta kuitenkin paljon tärkeämpiä, kuin ”tasa-arvokysymykset”. Ne ei messuihin osallistumista lisää yhtään. Tulee niihin millainen lopullinen ratkaisu tahansa, tai jää tulematta.
Puhdasta sanaa ja sakramentteja voidaan jakaa kunhan olosuhteet luodaan sellaisiksi, että kaikki voivat niihin osallistua.
Vien kirkkoon istuinpehmikkeen, jotta voin siellä olla. Monet ei kehtaa ja jää pois. Heikkokuuloisia on myös paljon ja monissa kirkoissa äänentoisto on todella heikolla tasolla. Vammalan kirkossa sanoin siitä kerran papille ja hän sanoi näin olleen jo monet vuodet. Ongelmat tiedetään, mutta niiden korjaamiseksi ei tehdä mitään. Se juuri tässä on erikoista.
Porukkaa odotetaan lisää, mutta mitään sen eteen ei itse vaivauduta tekemään. Jos oikeasti kiinnostusta asiaan olisi, niin kyllä jumalanpalveluksista voisi tehdä yhtä näyttäviä ja kutsuvia mainoksia, kuin muista tapahtumista ja vieläkin parempia.
Kuka poisti Markon kommentin?
Miksi ihmeessä toisten kommenttien poistaminen on tehty kaikille mahdolliseksi ?
Näin samalla mahdollistetaan keskustelujen terrorisointi. Se mahdollisuus kun annetaan, niin joku sitä aina haluaa käyttää.